Hapsutrikootakki.

Ompelin viikonloppuna jotain pientä itselleni. Tuli inspiraatio ja valmiina oli mustaa paksuhkoa viskoositrikoota ja ideankin toteutin viime kesältä. Oli jo kuukausia sitten ajatus tehdä kesäiltoihin kiva hapsuhelmainen trikootakki, mutta kesä meni ja idea unohtui. Pakkaset tulivat ja ideakin palautui mieleen lämpökaipuussa. Mikseipä sen ompelisi sittenkin nyt talvea vasten, miksipä sitä ensi kesän lämpöä odottelemaan?

Kaavaa otin omasta trikoopuserosta ja mittanauhan kanssa leikkelin kankaasta takakappaleen, etusivukappaleet ja kapeat hihat. Hihojen saumat alkavat vasta kesävarren puolesta. Sinne upotettuna käy tässä yksinkertaisessa ompeluksessa ihan hyvin. Lopuksi huolittelin etureunat trikookanttauksella (kankaan leikkuujämistä tehtynä) ja sipsuttelin saksilla helman hapsuille.

Mittasin pituutta on sen verran tarpeeksi, että voin myös joskus tarvittaessa leikata hapsut pois. On hyvä ennakoida tällaiset erikoisemmat osat vaatteissa siltä varalta varmuuden vuoksi, jos ne eivät myöhemmin mieltä enää miellytäkään.
(Ks. t-paitaan tekstiilitussilla tehty 90's -printti tästä ysäri-postauksesta.)

DIY: Betonitimantti.

Olen pitkään halunnut betonisen timanttikoristeen. Joissakin olen myytävänä nähnyt, mutta suurin osa lienee valettu itse betonista. Kun nyt tuota betonipastaa oli vielä, päätin kokeilla onnistuisiko sillä tehdä betonitimantin tekeminen.

Ks. myös postaus: kukkaruukun ja keittiön kattolampun päällystäminen betonipastalla.

Pohjan leikkelin vanhasta pahvilaatikosta. Kuusi kolmiota ylös, kuusi kappaletta alas ja lopuksi yksi kuusikulmainen pala pohjaksi. Sisälle tungin rypistettyä kierrätyspaperia vahvuutta tuomaan. En alkanut kikkailemaan liiman kanssa, vaan käytin kappaleiden yhdistämiseen maalarinteippiä. Sillä kun kauttaaltaan tilkitti reunat, pahvisesta pohjasta tuli yllättävän tukeva.

Kun pahvipohja oli valmis, oli aika siirtyä betonipastalla päällystämiseen. Kerros betonipastaa, vähän pinnan tasoittavaa tuputusta, hetki kuivumiselle ja sitten päälle tummaa lasitetta ja lopuksi vielä vaaleaa lasitetta.

Pastaa levitin pinnalle vain hyvin kevyesti yhden kerroksen. Näyttää yllättävän painavalta, vaikka on erittäin kevyt!

Lopputulos on mieluinen ja valmistuikin helpommin ja nopeammin mitä itse valettu betonitimantti.

Hyvin istuu olohuoneeseen. Siinä on tasolla vieressä aikaisemmin päällystämäni betonipintainen kukkaruukkukin. Tästä näkee hyvin timanttikoristeen koon. Ei ole mikään pikkuruinen, vaan ihan mukavan kokoinen järkäle.

(Led-valot: Tiger / Juliste: MAP oulu / Maalaus: ks. postaus / Itse kasvatettu avokadokasvi: ks. tutoriaali). 

Huttupakkaus osa kolme.

Tavallinen ja vanha puhelimen pakkaus. Laidastaan rikki ja muutenkin sellaisenaan täysin turha - mitäpä nuita säilyttämään tuollaisenaan? Mutta kierrättäjä katsoo tarkemmin, saisiko pakkauksesta sittenkin jotain hyödyllistä irti?

Idea lähti laatikon sisällä olevista muovilevyistä (kaksi erilaista). Kovia, siistejä ja sileitä. Vähän taipuisia, helposti saksilla leikattavia. Näistähän voisi saksia montakin juttua! Katsotaas kolme kierrätysideaa:

Idea 1: Jos levyssä on syvennyksiä, leikkaa ne reunoja myöten talteen. Hyviä pohjia "sekoituskupeiksi" esim. maaleille tai liimoille. Voi käyttää ja heittää pois, jos ei pienellä vesipesulla saa alustaa käyttöön uudemmankin kerran.

Idea 2: Tasaisesta levystä voi leikata moneen tukikappaleita - vaikka tällaisen renkulamallisen kappaleen (reikä oli muovissa valmiina), jonka voi kiinnittää alareunastaan taulun taakse (esim. niittipyssyllä) ripustuslenkiksi. Ei nyt ollut ripustettavaa taulua, jolla ihan näyttää käytännössä, mutta tätä ideaa olen käyttänyt useasti ja hyvin kestää, kun asemoi ja kiinnittää hyvin.

Idea 3: Silputkin voi hyödyntää vaikka korumateriaalina. Nämä piikkikorut leikkasi nopeammin mitä pikaliima ehti kuivua.

Tästä näkee korvakorujen koon. Vinkki: pyri leikkaamaan muovi muotoonsa suorilla linjoilla niin vältät tuhruiset reunat. Jos sipsutat, reunasta harvemmin tulee suora ja siisti. Ja jos kulmat tuntuvat liian pistäviltä, voi niistä ihan piikkiriikkisen leikata pehmeämmäksi. Myös kynsiviilalla voi hioa terävyyttä pois.

Ja tietty se laatikko tuli liimalla korjattua ja sisustuskontaktilla päällystettyä. Ei ole enää turhake, vaan käyttöön tuli.

Nyt on kolme erilaista laatikkoa kaikki erilaisin marmorikontaktien päällystettynä. Näistä tuli hauska trio!

Ks. lisää pienten pakkausten kierrätysvinkkejä esimerkiksi näistä aikaisemmista postauksista:
Huttupakkaus osa 1 (sis. myös korvakoru- ja kaulakorumallin!) ja Huttupakkaus osa 2.

DIY: Apua valokuvaukseen.

Kun päivät hämärtyy, alkaa bloggaajan tuska. Kun tahtois kuvata ja postata, ei vaan aina pysty, koska ei ole valoa tarpeeksi. Olen tympiintynyt siihen, että päivänvalo sanelee milloin valokuvataan.

Ensimmäinen ratkaisu valokuvaamiseen on tässä: light wall! Eli vähän niinkuin monelle tuttu light box (googlaa erilaisia malleja ja tutoriaaleja: diy light box), mutta vain kolmella seinällä. Laatikkoa se minunkin piti ensin, mutta pahvia oli nyt rajallisesti ja seiniin oli tyytyminen. Päätin kutsua tuota muunnelmaa nimellä light wall, suomeksi valoseinäksi.

Ja näin sen tein: taitoin pahvin kolmeen osaan ja leikkasin kustakin keskustan pois. Teippasin siihen voipaperia (ajattelin, että se olisi ainakin silkkipaperia kestävämpää) ja lopuksi päällystin tumman pahvin valkoisen kontaktin jämäsuikaleilla (ei haittaa vaikka tuli vähän ryppyjä, seiniä ei olekaan tarkoitus kuvata). Sitten vain asemoimaan apuri paikalleen lamppujen kanssa:

Toistaiseksi kokeilin vain yhden lampun taktiikkaa. Tarkoitus olisi heijastaa kohdelampuilla kummaltakin puolelta, mutta olin nyt niin tohkeissani (ja laiska) etten malttanut hakea toista lamppua toisesta huoneesta.

Mutta tässä kokeiluja valoseinän kanssa! Valolla, ilman valoa, kattolampulla.. Meni jo sekaisin että mikä oli mikä. Silti lienee selkeää mikä kuvista on onnistunein.

Tässä voi jo hyvin vertailla eroa: vasemmalla kuva ilman light wall-apuria ja oikealla apurin kanssa kuvattuna.

Olen vähän jopa tyytyväinen, että ainakaan nyt alkuun ei tullut tehtyä laatikkomallista apuria. Saattaisi olla vaikeuksia sen säilyttämiseen. Pöydällä veisi paljon tilaa, lattialla pidettynä taas olisi seinät äkkiä rikki. Nyt tämän seinämallin saa taitettua kasaan ja litteänä menee kivasti pieneenkin tilaan. Helppo myös siirtää ja laittaa minivalokuvausstudio pystyyn mihin vaan kunhan jaksaa kohdelamput siirtää mukanaan.

Ja nyt valokuvauksen harjoittelu apurin kanssa jatkukoon! Tässähän oppii samalla vaikka ja mitä uutta.

Iloinen kurpitsa.

En voi sanoa viettäväni Halloweenia. Mutta silti päätin kokeilla Halloween-kurpitsan tekemistä. Ihan vain nähdäkseni millaista sen tekeminen on. Ja plussana päällä oli ajatus kurpitsakeiton testaamisesta, joka oli myös to-do-listalla ihan ekaa kertaa.

Ostin maailman pienimmän kurpitsan. Lähikauppa ei isompaa tahtonut tarjota enkä jaksanut kauemmas lähteä. Ja mikäs siinä, yllättävän paljon sisusta ja siemeniä (paahdin heti, nam!) tuli pienestäkin kurpitsasta.

Itse kurpitsan kaivertaminen ja kovertaminen oli kyllä sellaista ettei ollut hajuakaan teenkö mitään oikein. Lusikka kävi ja pienellä veitsellä pistelin kasvot. Jotain siitä tuli, vaikka testailuun ei isoa pinta-alaa ollutkaan. Yllätyin kuinka pehmeää kurpitsa loppujen lopuksi olikaan, sillä oletin sen olevan paljon tiiviimpää tavaraa.

Mies kysyi heti miksi siitä tuli iloinen. No koska tahdoin. Ei tähän syksyyn tarvita enää mitään pelottavaa kaikenlaisten pellepelottelujen lisäksi. Ei ilkeitä klovneja, tarvitsemme pimeyteen hymyä ja hauskuutta. Joten iloista Halloweenia ja tulevaa pyhäinpäivää ja mitä näitä nyt kaikkia on kullekin, joka niitä erityisesti viettää!

Sanottakoon vielä, että kurpitsan sisällä on led-tuikut, joten pystyin jättämään hatun päälle. Turvallisuus ennen kaikkea.