Valokuvauksen apuri.

Mulla on uusi lelu! Se on lightbox! (Tai oikeasti varmaankin jotain "portable photo studio", mutta nimesin sen jo päässäni valolaatikoksi!). Sen toi ihan yllätyksenä joulupukki (eli avomies), mutta koska matka korvatunturilta (jostain ulkomailta) oli pitkä, oli laatikko mennyt rikki. Eikun palautukseen ja ennen kuin tontut (tai Amazon) olivat hyvittäneet ja laittaneet uuden tulemaan niin sehän meinasi olla jo helmikuu! Talven valossa valokuvaavan odotus oli kyllä pitkä ja pimeä!

Mutta nyt vihdoin olen päässyt tutustumaan tähän valokuvaajan kaveriin. Se on m-a-h-t-a-v-a! Se on siis pienehkö laatikko, jossa on tehokas valo. Yksinkertaista. Tässä heti vertailua kahdesta täysin käsittelemättömästä kuvasta. Vasemmalla valon kanssa ja oikealla ilman valoa - mikä ero!

Laatikon mukana tuli ns. jättikokoisia softislevyjä valkoisena, mustana, sinisenä ja vihreänä. Ja voihan tuossa käyttää mitä vain taustana ja pohjana. Omia papereita tai kankaita.

On muuten tuo keraaminen lankakori lahja äidiltä. Sain sen tilaustyönä - on siis äiti ihan kokonaan itse tehnyt!

Mahtavaa on myös se, että laatikko todella menee kasaan. Ei vie litteänä kovin paljoa säilytystilaa! (Vielä, kun olisi isompi lightbox pienemmän lightboxin valokuvaamiseen!)

Olen varma, että tulen käyttämään tätä valokuvausapuria paljon. Helpottaa tätä pimeää aikaa kovasti. Suosittelen!

// Haha, tulipas muuten mieleen toissa vuonna askartelemani light wall (ks. postaus tästä). Sen ajan mitä se pysyi hyvänä niin olihan se ihan hyvä köyhän miehen lightbox. Kaikkea sitä on kokeillut ja kyhännyt valon tarpeessa.

Aurinkosieppari.

Ensin vähän väriä, sitten vähän valoa. Tein siis uuden aurinkosiepparin ja vähän erilaisemmasta näkökulmasta. Usein ne ovat pyöreitä joko kokonaan muodoltaan tai ne muodostuvat pyöreistä helmistä. Nyt ei ole pyöreätä nähnytkään!

Aikaisemmin olen tehnyt yhden auringon sieppaajan helmistä, jota kutsuin silloin auringon kerääjäksi (ks. postaus tästä). Se olikin ikkunassa pitkään, kunnes kyllästyin siihen. Siksi nyt uusi, erilainen versio!

Ensin tein vähän yksinkertaisemman siepparin. Yhdistin siimalla ja helmillä kaksi metallirengasta toisiinsa ajatellen, että kuviosta muodostuisi ikään kuin sarastava aurinko säteineen. Mutta mies hihkui "hei, teitkö sää death starin!", joka tappoi kyllä oman intoni valmista työtä kohden.. Auringosta kuolemantähteen, oivoi.. (Kuolemantähti = kuvitteellinen ase, avaruusasema Tähtien sota -elokuvasarjassa).

Joten siirryin sitten pyöreästä kulmikkaaseen ja moniulotteiseen koristeeseen. Tein sen lasiputkista (eli samoista mitä käytetään lasihimmeleihin).

Tein lasikoristeen näin:

Tähän noin 15 cm pitkään koristeeseen meni 3 cm lasiputkia 24 kpl ja 5 cm putkia 17 kpl. Ensin tein sisällä olevan "pikkutimantin" ja ujutin ennen viimeistä pitkää putkea timantin sisään muovisen timanttikoristeen. Sitten tein uloimman kerroksen keskiosat. Käyttämäni metallilanka oli niin paksua, ettei se kulkenut kahta kertaa lyhyiden putkien läpi, joten liitin pääty"kolmiot" lopuksi erillisina paloina. Metallilangan päät vain kiersin pihdeillä putkien väliin. Lopuksi ujutin kerrokset sisäkkäin ja valmista tuli.

Tykkään koristeen moniulotteisuudesta ja kulmikkuudesta. Se tuo mieleeni vähän jäätyneen ison kiteen. Ja lasi kimmeltää kivasti valossa. Sisällä oleva muovitimantti tuo oman pienen ripauksensa luksusta. Pitää vielä lopullista sijaintia vähän fiksata, jotta sieppari riippuu ikkunassa vapaasti eikä nojaa ikkunaan. Saa sitten ilman "liikutellessa" siepparikoristetta tuoda kimmellystä koko huoneeseen.

Huopakukkakranssi.

Janoan värejä. Kirkkaita, raikkaita värejä. Kaipaan valoa. Haluan, että kevät tulisi jo. Mutta räpäskäloskakelit ovat vielä edessäpäin ja kevätkukkia saa odottaa pitkän tovin. Tämä talvi on tuntunut niin pitkältä ja pilvenharmaalta! Ei auta muu kuin lisätä kotiin sitä väriä. Ja vasta kun olen vuosia pyrkinyt värinpoistoon jättäen jäljelle vain valkoista, mustaa ja harmaata.. Nyt voisin ottaa kunnon väriroiskeen ympärilleni! Kaikkia värikartan sävyjä kiitos!

Ja sitä nyt lähden hakemaan. Jotta kotiin ei pärähdä äkillinen värioksennus, lähdetään liikkeelle ihan pienestä. Ihan vaikka kolmen kukkakranssin verran. Jemmasin viime vuoden puolella Mollie Makes -lehdestä siinä mukana tulleen kukkakranssipaketin ja nyt päätin toteuttaa sen. Tulee sitä kukkaväriä p*rkl!

Pakkaus sisälsi kaikki tarpeet neulaa myöten. Vain sakset puuttuivat. Huopapalat olivat puoliksi leikattuja, ei tarvinnut kuin reunoista sipsuttaa irti.

Tässä vaiheessa huomasin piikin sydämessäni - voi olisinpa voinut leikata palat itse. Olisin leikannut ne vierivierestä - olisi puolet huovasta jäänyt jäljelle. Nyt meni paljon tyhmiä reunapaloja ihan hukkaan.

Mut oikeesti vois leikata hyvin palat itse. Kussakin kukassa oli kolmessa koossa terälehtiä, pieniä aina kolme, keskellä kolme tai neljä ja isoimpia terälehti neljä. Kuhunkin kukkaan tuli kaksi vihreää lehteä.

Ja sitten käsin yhdistelin terälehtiä toisiinsa. Aika kiva väripirske siitä tuli. Ajattelin ensin sitä olkkariin seinälle, mutta..

..taidankin laittaa sen enemmänkin keittiön puolelle kellon alle. Se on kooltaan aikalailla kellotaulun kokoinen ja tuosta sijainnista se näkyy paremmin sekä keittiöön että olohuoneeseen. Josko se kevään odottelun tuska lievittyis värillä pikku hiljaa. Ainakin nyt ulkona sataa kaatamalla vettä (hyvä, hangen sulatus alkakoon!). Laitan silmät kiinni ja kuvittelen sen olevan kesäsateen ropinaa.

Korkkipisaroita: 3 x korua korkkikankaasta.

Esittelin aiemmin ekan tutustumisen korkkikankaaseen - tein siitä miehelle rusetin ja korttikotelon sekä itselle pikkulaukun (ks. postaus tästä). Nyt otin pienemmän näkökulman ja kokeilin miten korkkikangas soveltuisi korumateriaaliksi!

Ja soveltuihan se. Taipuisana, pehmeänä ja sileänä materiaalina se voisi käydä lähes tulkoon kaikkeen mihin nahka tai huopa kävisi. Korkkikangas ei siis ole ihan normikorkkiin verrattavissa, se ei murennu. "Koostumusta" voisi kuvailla olevan lähinnä jonkinlaista ohutta yhdistelmää softis-levystä ja nahasta.

Mutta katsotaas minkälaisia koruja (eli korvakoruja luonnollisesti, kun minä olen kyseessä) sain aikaiseksi:

Otin tutun ja turvallisen muotokielen ja mallin mieleen. Tällaisia kerroksellisia pisaroita olen tehnyt ennenkin (mm. vähän samaan tyyliin nämä muovista tehdyt kahden kerroksen kierrätyskorvakorut), joten toteuttaminen kävi helposti.

Tein korvikset näin: Leikkasin korkkikankaasta pitkän ja kapean suikaleen, jonka pätkin neljään pituuteen, kutakin kaksi kappaletta. Puhkoin terävällä neulalla päihin reiät ja kasasin järjestyksessä välilenkkiin, ensin toiset päät ja sitten toiset päät. Lopuksi lenkkiin korvakorukoukku ja valmista tuli!

Jatkoin pisaramuotoa ja inspiraation sainkin suoraan Uhana Designin Pisara-korvakoruista (ikisuosikit, mulla on noita kahdessa eri sävyssä). Liimasin kangaspalat vastakkain askarteluliimalla ja leikkasin neljä pisaraa. Yhdistin välilenkkiin ja ketjuihin. Jätin korkkipisarat kahteen, kun kolme per korvis samassa värissä tuntui olevan liikaa. Näissä on mielenkiintoista nähdä miten kangas pysyy vastatusten kasassa. Ainakin tuntui pysyvän, mutta aika näyttää oliko liimavalinta oikea.

Ja ei kahta ilman kolmatta... jäi nyt tuo pisaran muotokieli päälle ja oli vielä tehtävä kolmas korvispari.

Näihin korviksiin leikkasin vanhan vihon muovikansista kaksi pisaraa ja liimasin niiden päälle palat korkkia. Reikiä muoviin ei saanut puhkomalla, vaan piti sytkärillä kuumentaa neula, jolla sain sulatettua reiät välirenkaille.

Ja on muuten kevyet! Ihan tärkeilläkseni pistin korvakorut elektroniselle vaa'alle ja olivat yksittäin niin kevyet, etteivät muka painaneet grammaakaan. Yhteispaino kaikilla kuudella oli 8 grammaa, kun taas jo vertailun vuoksi Uhanan pisarakorvispari painoi yksinään saman verran. Ja Uhanankin korvikset ovat korvissa todella kevyet, vaikka isot ovatkin. Joten nämä ne vasta kevyitä ovat - kuin ilmaa vain!

Oli muuten tämän vuoden ekat korvikset! Heh, vois pistää laskurin päälle montako paria tulee tehtyä tänä vuonna.

Mäyräkoiraherran muotokuva.

Viime keväänä maalasin ystävilleni tupari- ja synttärilahjaksi heidän kissastaan muotokuvan (ks. postaus). Nyt esittelen teille tämän koirasta tehdyn muotokuvan, jonka annoin jouluna lahjaksi. Luulin pitkäkarvaista kissaa haastavaksi, mutta kyllä pidemmän korren veti tämä karkeakarvainen mäyräkoiraherra. Monenmonenmonenmonta maalikerrosta ja kyllä se siitä sitten lähti muodostumaan! Haastetta toi myös se, että piti tietoisesti yrittää tehdä erikokoiset tassut ja vielä tuossa kuvakulmassa.. Siinä on etutassut kuin lapaset verrattuna takatohveleihin. Mutta niin se pitääkin. Mäyräkoiralla on yllättävän isot etutassut!

Maalasin turkkiin maalikerrosten väliin ja päälle sekä hopeista että kultaista akryylimaalia. Nämä metallisävyt heijastavat kivasti valoa - etenkin, jos katsoo maalausta sivusta. Se tuo kivan pienen lisän koko työhön.

Tästä näette maalauksen koon. Ei mikään pieni lahja! Mietin paketoinko ollenkaan, koska taulu vetää niin paljon lahjapaperia. Mutta olihan se piiloon saatava.. Koristelin paketoinnin paperikukkasella, joita tein tässä postauksessa.

Se oli joululahjoista viimeisin! Vähän flegmaattiseen tahtiin tuli esiteltyä tällä erää viime joulun itse tehdyt lahjat, mutta tulipahan esiteltyä kuitenkin tammikuun puolella! Nyt voikin keskittyä johonkin ihan muuhun!