Pienestä paljon.

Pienikin muutos tekee paljon, tuumasin aamukahvikuppi kädessä. Tuijotin lasikaappia ja päätin siirtää sitä. Kyseessä oli pieni siirto mitallisesti, mutta päätin tehdä sen silti.Ennen tilanne oli siis tämä.............ja jälkeenpäin tämä:(Kukaan edes huomaa muuta eroa, kuin sen, että Dali-juliste otti ja lähti paperinkierrätykseen, mitäs perhana haprastunut paperi repes keskeltä, sivulta ja joka laidalta. GRRR.)

Kun ensin tyhjentää, sitten työntää hyllyä niin, ettei lasiovet irtoa liitoksistaan eikä muovilattia mene siirtopainosta läjään ja sitten asettelee astiat kaappiin takaisin, saa huomata, että kello on siirtynyt äkkiä tunnin, mutta hylly vain muutaman kymmenen centtiä.

Iso homma ja niin pieni ero - varsinkin kuvassa, mutta pienessä tilassa tälläinenkin tekee suuren muutoksen. Pienetkin neliöt suureksi tilaksi - vai miten sitä sanottiinkaan puolikkaidenkin hyötyneliöiden käyttämisestä..
Olen onnellinen, että näinkin kömpelö ihminen ei onnistunut rikkomaan yhtään skumppalasia tai muutakaan kupposta homman aikana. Kieli keskellä suuta ja hikipisara otsalla sitä yleensä tälläinen koppakynsi pudottaa vähintään yhden kipposen sirpaleiksi lattialle.Noh, jos hyllyn siirtämisessä ei ollut pointtia, niin ainakin tuli pyyhittyä kunnolla kaikki hyllytasot ja järjesteltyä alakaappi kaaoksesta järjestykseen. Tahdon esitellä vielä hyllynpäällä olevan karttani. Pistin vuosia sitten kehyksiin pehmusteen ja päälle kartan ja pienen nuppineulan jokaiseen maahan/kaupunkiin, jossa olen käynyt. Sittemmin neuloja ei ole tullut lisää, eikä kartalla ole kovasti käyttöä ollut matkustusvähyyden vuoksi. Säilytän sitä kuitenkin siihen, kun olen suuri ja rikas ja surrauttaa pörräytän päheillä rahoillani maailmanympäri.Keittiön silmänpilkku ja kartan kiva kaveri on kultainen metallipurkki, jonka sain perhetutun isoisän jäämistöstä. Egyptiaiheisen purkin ikä voi olla siis hyvinkin vanha. Ken tietää, ehkä menen Antiikkia antiikkia-ohjelmaan kuulemaan, että purkki on keräilyharvinaisuus vuosisatojen takaa ja saan siitä tulevat matkustusrahani?Ennen kuin juttuni menevät taas omiin haaveilu-svääreihin, palaan keittiööni ja sen entisiin niin miljoonaa kertaa nähtyihin Marimekko-verhoihin. Yök, yök ja yök. Voisinko olla enää kyllästyneempi unikoihin?Pistin tädin 70/80-luvun läpikuultavat mökkiverhot tilalle. Otin verhot vuorikankaaksi, täytteeksi tai harjoittelukaavamateriaaliksi, mutta kappas käviväthän ne oikeaan tarkoitukseensakin.

Kuulun kuulemma kohta kastiin, joka pitää jouluvaloja vielä kesäkuussakin, kun en suostu kiusallanikaan ottamaan paperitähteä ikkunasta pois. Mutta, kun ei se ole joulukoriste, vaan talvikoriste - ja otan sen pois heti, kun lumi alkaa sulamaan. Vielä ei ole kevät, jos lunta sataa joka toinen päivä ja pakkasmittarikin näyttää aamuisin miinus kahdeksaatoista. Tervetuloa pohjoiseen..Limeä kun löytyy jo muualtakin taas. Suosikkini on tämä puinen hedelmäkulho - siihen en kyllästy koskaan.