tiistai 13. huhtikuuta 2010

Ratsuni mun.

Vanha muoviheppa oli menossa roskiin, kunnes tekemisen puutteessa päätin harrastaa hieman kirurgiaa. Aukaisin sen saksien avulla ja poistin välista takkuuntuneet harjan ja hännän. Tein uudet tilalle käärmeennahkakuvioidusta tekonahasta. Liimasin hepanpuolikkaat takaisin kiinni toisiinsa ja teinpäs sille vielä valjaatkin tekonahkanauhasta.Nyt se saa kirmailla uudessa lookissaan tylsän asun piristeenä. Kaikkea roinaa minäkin kaulassani roikutan. Mutta onpas aina jotain, joka saa kaverin tirskumaan huvittuneena.Pisteeksi iin päälle: heppa sai vielä pedikyyrin kavioihinsa samalla, kun lakkasin omat kynteni mustaksi.

5 kommenttia:

  1. Mulla on kans tapana askarrella itelleni tyyliin kinderyllätyksistä ja muista vastaavista koruja, koska musta ne on hauskoja, niitten tarkotus on pistää muutki hymyilemään :) vaikka niitä pahojakin mulkasuja tulee ni so what, ei kaikkea tarvi oottaa niiiin vakavasti :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi,
    nehän kinderit on niitä parhaimpia krääsä-koruja :D totta, ei sen tartte aina olla niin vakavaa! Ja jos menee rikki/hukkaan niin eipähän ole kovin iso menetys ;)

    VastaaPoista
  3. prefecta,
    kiitos :) tuo jos mikä laittaa hymyilyttämään :)

    VastaaPoista
  4. anonyymi,
    ohops, jäänyt vastaamatta kommenttiisi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan: totta, mulkasut sinne tai tuonne, yksi ilahtunut katse korvaa viisi mulkaisua ;)

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.