lauantai 27. marraskuuta 2010

Olkalaukun tarina.

 Olipa kerran punainen tätimonika-olkalaukku. Se oli hyvin tylsä ja mitään sanomaton.
Laukun omistaja ei käyttänyt sitä kuin pakon edestä ja oli monesti luopua koko laukusta.
 Laukku kuitenkin aina jäi, koska siinä on kivat hihnat, 
joiden pituutta voi säädellä. Miten sitten kävikään laukulle?
 Laukku joutui kummaan koitokseen kuumaliimapistoolin kanssa.
Apua, polttaa, ei polta, polttaa!
Pitkän ja piinallisen kuumaliimaseikkaulun jälkeen laukku oli valmis.
Ei ole enää niin tylsä ja persoonaton olkalaukku.
Nyt laukku on ollut käytössä ihan vaikka väkisin, on se niin kiva,
kelpaa kesään kuin talveen, kunnon joulukukka.
Kaikki hyvin, loppu hyvin.
post signature

5 kommenttia:

  1. Oi siis aivan mahottoman mainio!

    VastaaPoista
  2. Venla ja Elios,
    mainiot kiitokset ;)

    VastaaPoista
  3. I H A N A ! Saatan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kokeilla tuota itsekin.

    VastaaPoista
  4. Nokkonen,
    kiitos :) tulevaisuuden laukkusikin varmasti kiittää :D

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.