Tiedättekö ne epäonniset sattuu-ja-tapahtuu-päivät, jolloin tuntuu ettei mikään onnistu? Sitä kaatuu, sitä unohtaa, sitä sotkee. Sitä nukkuu pommiin. Satuttaa polvet. Poistaa tiedoston, mitä ei todellakaan olisi saanut poistaa. Aloittaa hommat alusta. Kutistaa suihkepullon tiskikoneessa. Tekee puoliväliin asti vaikeaa pipoa, joka paljastuukin liian pieneksi. Purkaa ja tajuaa, ettei kaikkea olisikaan tarvinnut purkaa. Viikon sisään jo kolmannesta huoneesta pamahtaa kattovalo. Sitä turhautuu, suuttuu ja tahtoo heittää päivän kaivoon. Sitä istuu sitten illan pimeässä ja pohtii mitä ne energialamput olikaan. Kaiken kruunaa se, että posti hukkaa erittäin tärkeän paketin, jonka piti olla saajallaan jo kaksi viikkoa sitten. Kuka korvaa, mitä tapahtuu, missä paketti on? Kukaan ei vastaa. Hiljaisuudessa lelukoirilla koristeltu tuikkuteline päättää itsarihypätä hyllyltä alas. Sitä säikähtää niin, että kuumat kahvit loiskuu lattialle, rinnuksille, puhtaille vaatteille. Vain yksi koira piti pintansa, muut levisivät lattialle kuin kulovalkea. Voi näitä surkuhupaisia epähannuhannenpäiviä. Ehkä en valita, vois mennä huonommin. Ehkä huomenna menee paremmin.
Todellakin tuttu tunne. Yleensä sitten huomenna on parempi päivä.
VastaaPoistaHyvä, että on muitakin, jotka kokevat aina välillä samanlaisia päiviä :)
PoistaKyllä, nuo päivät ovat tuttuja. Mieluusti jättäisi välistä, vaan kun ei koskaan herätessä tiedä että juuri tänään on se päivä kun kaikki menee pieleen. Ainoa hyvä puoli megamokapäivissä on se, että niiden jälkeen keskivertopäivätkin tuntuvat onnistuneilta :D.
VastaaPoistaTotta! :) Kun vain etukäteen tietäisi niin...! :D
PoistaTuttuja ovat minullekin nämä epäonnenpäivät, onneksi ei sentään ihan jokainen päivä ole sellainen. Koiria käy vähän sääliksi, miksiköhän halusivat tuollaisen itsemurhahypyn tehdä :O
VastaaPoistaNiimpä, onneksi niitä ei nyt ihan koko ajan sentään ole..:)
PoistaTuntuu että tuollaisia päiviä on viime aikoina ollut jotenkin tiheämmässä kuin yleensä... Tai ehkä se vain tuntuu siltä. Yleensä suhtaudun tuollaisina päivinä niin, että tavallaan odotan kaikkea ikävää sattuvan (siinä vaiheessa kun aamua on kulunut puoli tuntia ja olet jo kaatanut muropaketin ylösalaisin keskelle lattiaa ja huomannut ettei yhdetkään sukat ole puhtaina ja että ulkona sataa niin ettei sateenvarjosta ole paljon lohtua, on melko todennäköistä ettei päivä jatku aivan sataprosenttisen mallikkaasti). Sitten kun noita juttuja sattuu, niin ajattelen että "no se on vain tämä päivä - huominen on parempi" :)
VastaaPoistaEhkä se on se kaamos, jotka ne päivät aiheuttaa? Se se on, kaamosta aina hyvä syyttää ;) Ja kyllä vain, seuraavaan päivään positiivinen suhtautuminen auttaa aina :)
Poistatuttu tunne..
VastaaPoistaOlisihan se kovin tylsää, jos kaikki menisi aina nappiin, eikö.. ;)
Poista