tiistai 15. tammikuuta 2019

Kori ja kukkatyyny huovasta.

Joulukuussa inspiroiduin huovasta. Inspiraatio iski kovaa ja tuli pakonomainen tarve tehdä lahjaksi iso huopakori puisilla kantokahvoilla.

Ostin metrin huopaa Eurokankaasta ja siitä se sitten lähti.
Toteutukseen ideaa sain Susanna Uusitalon Koreja käsin -kirjasta (Moreeni 2018). Siinä oli iso huopakori ja ajattelinkin ensin tekeväni just samanlaisen, mutta sitten en tahdonnutkaan seurata ohjetta. Mutta samaa muotokieltä siinä on, parhaat elementit Susannalta ja versio minun tapaan.

Kantokahvat ovat muuten harjanvarresta! Ostin marketista pelkän puisen varren ja mies sahasi varresta kaksi lyhyempää pätkää. Sitten vain hioin päät ja siinä oli kantokahvat valmiina - aika kätevää!
Koko kori on muuten kahvan pikkukappaleita mukaan laskematta yhdestä kappaleesta! Kapeat päädyt on päällekkäin taiteltu ja käsin pistelty kiinni - tämä on todellista käsityötä, jokainen tikki on nakutettu käsin kiinni.

Varsinkin päädyt piti ommella tarkasti, jotta ommelpituus ei yhtäkkiä ole toisessa päässä tuplat tai triplat. Oli sormenpäät hellinä - sisäpuolelta kun piti aika sokkona tuikata neula moninkertaisen huovan läpi ja samalla käännellä sylissä isoa korin retaletta nurin ja oikeinpäin ja joka suuntaan.
Kahvojen alla olevat koristeompeleet ovat ehkä lempparikohta korista. Ne on ne pienet asiat, joihin tykästyy.
Ja pitihän sinne korin sisällekin laittaa jotain! Mietin kauan, että mitä ihmettä sinne laittaisi - jotain mikä passaisi korin fiiliksen kanssa yksiin. Ja sitten keksin sen: teen koristetyynyn samasta huovasta!
Mukavan kolmiuloitteiseen kukkatyynyyn sai hyvin ylimääräiseksi jäänyttä huopaa käytettyä. Ja leikkuujämätkin tulivat hyödyksi pieniin osiin - jes ei jäänyt mitään turhia pikkupaloja käsiin pyörimään!
Leikkasin ensin pohjakangaskappaleet (puuvillaa) ja sitten ompelin terälehdet kerroksittain. Aloitin uloimmasta ja aina nuppineulasin vain seuraavan paikalleen. Näin sai terälehdet kohdilleen niin ettei taustakangas pilkota väleistä. Loppuun keskelle tikkasin vain pyöreän palluran peittämään vikan kierroksen ommeljäljet. Vasta kun kukka oli kokonaan valmis, ompelin itse tyynykankaan.

Huopa on muuten kiva ommeltava. Vaikka se on aika paksua, paininjalka soljuu siinä päällä aika kivasti. Mutta näin kun veti pyöreää ja alla oli vielä puuvilla ja väliin piti tehdä vähän laskosta huopaan niin kyllähän meinasi vetää länkkyä välissä.. mutta sillä ei niinkään ole väliä, koska ompeleethan eivät päällepäin näy - onneksi.
Sellainen huopainen lahja!

4 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.