torstai 22. elokuuta 2019

Virkattu peililaukkukoru (+ohje).

Tässä äidin kanssa vähän vanhennuttiin pari päivää sitten. (Joo kyllä, meillä on sama synttäripäivä!)

Kun ei arkena voinut halata ja onnitella synttärikaimaa, laitoin äidille pienen paketin postin kautta.
Jotain itse tehtyä haluan aina keksiä äidille. Nyt oli ensin pää tyhjä ja meinasi ahdistus iskeä.

Mutta sitten keksin sen - laukkukoru! (No okei, näin vastaavanlaisen peilillisen laukkukorun Indiskassa ja siitäpä se tee-se-itse-ajatus sitten lähti.)
Ja näin se toimii, mallina uusi euron (!!) vintagelaukkuni (ooh, niin ihanaa kulunutta nahkaa, mutta ihan loistokuntoinen yksilö!). Siinä on pyörivä klipsu ja pieni peili keskellä. 
Lankana ohut ja tiivis Prymin Perfect Crochet Maxi. Tykkään tuosta langasta, siinä on kiva tuntuma ja intensiiviset sävyt (ja äidille valitsin tottakai tummanpunaista, sehän on ihan selvä). Ainut huono puoli langassa on se, että se kiertyy itsensä ympäri helposti. Pienissä virkkuutöissä se ei haittaa, kun voi keriä pienen pallon lankaa ja virkata siitä - problem solved!

Pieni peili minulta löytyi omasta takaa. Se etsikin pitkään käyttöä - tiesin, että se kannatti säästää!
Tee näin:

Virkkaa ensin peilin halkaisijaltaan oleva pohja* ja reuna, kavenna silmukoita peilin päälipuolelle ja kiristä langalla reunus napakaksi, jotta peili pysyy työn sisällä. Virkkaa ison prikan ympärille kiinteitä silmukoita. Virkkaa toinen kerros ja ota samalla mukaan D-lukollinen lukko tai hakanen ja toisella puolella virkkaa kiinni peilin reunaan. Alas voi kiinnittää pienemmän prikan, helmen tai "timantin".

* tyyli on vapaa, tähän voi käyttää minkä vain pyörylän pohjaa. Itse tein joka kerros eriä, tuli taakse niin pylväitä, puolipylväitä ja kiinteitä silmukoita. Vähän vaihtelua ainaisiin spiraalikerroksiin.
Ihan yksinään en laukkukorua lähettänyt, vaan pakkasin mukaan myös vähän herkkuja äidille.
Ja lopuksi vielä esittelen tässä kortin. Se on hyvin minimalistinen, mutta toisaalta hyvin herkkä. Tällainen paperitaide on yksi laji, jossa haluisin kehittyä ja tämä kortti oli jälleen askel oikeaan suuntaan.

Onnea äiti ja onnea minä, kohti uutta vuotta!

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.