maanantai 9. joulukuuta 2019

9. luukku: Joulukortteja ikääntyneille.

Joulukalenterin 9. luukku. Joulukortit.

Kun postin lakko uhkasi päälle, totesin et jaa ei sitten laiteta joulukortteja. Kuitenkin teki mieli askarrella kortteja, joten otin yhteyttä kahteen paikalliseen vanhusten palvelukotiin. Toiselta ei tullut koskaan vastausta, toinen vastasi heti.

Sinne siis kortteja askartelin ihan tuntemattomille ikääntyneille.

// Näet kaikki julkaistut joulukalenteriluukut tästä.
Tein kaikkiaan palvelukotiin jaettavaksi 50 joulukorttia. Kun aloitin askartelun, mietin ääneen et onkohan tämä liikaa? Mutta helposti se määrä valmistui, kun antoi vain saksien heilua ja liimaan sotkea. Ei liikaa miettimistä, annoin vain mennä ilman turhaa pingotusta. Se mikä siinä hetkessä näytti hyvältä kokonaisuudelta niin sillä mentiin.
Viidenkymmenen kortin joukossa on ehdottomia omia suosikkeja. Nämä ovat mielestäni onnistuneimpia.
Osasta tuli vähän leikikkäämpiä. Hetken mietin, että onkohan jopa liian lapsekkaita ikääntyneille? Mutta toisaalta, iloahan pitää jouluna olla ja se on niin saajasta myös sitten kiinni mikä hänen silmäänsä ja persoonaan sopii, sitä en voi tietää, kun kortit menevät tuntemattomalta tuntemattomalle.
Käytin kortteihin paljon jo valmiiksi leikattuja osia. Uusiokäytin joitakin kortteja ja koristelin muun muassa paidoista leikatuilla ruseteilla. Niitä saikin kierrätettyä ihan hyvin näihin kortteihin.
Ainut mihin meinasin hajota oli se, että päätin kirjottaa jokaiseen korttiin runon. Ja viestin kunnon joulutervehdyksineen. Ensimmäiset kymmenen meni hyvin, sitten ote alkaa herpaantumaan. Tiedättehän, kun tarpeeksi monta kertaa samaa kirjoittaa uusiksi niin käsiala näyttää lopuksi ihan mielipuoliselta? Oli myös vaikea kirjoittaa normaalia isommalla käsialalla. Yritin kirjoittaa isolla ja selvästi, että huononäköisinkin saa itse selvää. Mut aika kauheaa jälkeä viimeisiin kortteihin tuli. Nauroin, että kyllä siellä mummot ja vaarit luulee, että joku lapsi on kortin tehnyt! Mutta liekkö sekään ihan huono asia sitten?

Ensin kirjoitin tällaisen runon:
Tähdet pienet tuihkataa, meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa, valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee, loimu yötä valaisee.
Meille uuden riemun suo, joulun ihmisille tuo.
(Z. Topelius)

Sitten käsi alkoi väsymään ja vaihdoin lyhyempiin runoihin, mm. tähän:
Jouluillan hämärässä, kynttilä on syttymässä.
Lämmin liekki toivottaa joulunaikaa rauhaisaa.
(tuntematon)
Tänään vein kortit palvelukotiin. Toivon, että mahdollisimman moni kortin saaja ilahtuisi kortista. Tahdoin niissä kertoa, että vaikka ei tunneta, ajattelen silti lämmöllä ja toivon, että saajan joulu olisi mahdollisimman hyvä. Tiedän, että niin moni vanhus jää jouluna yksin vain muistojensa kanssa.

Vielä sinäkin ehdit tehdä vastaavaa! Ota yhteyttä paikalliseen vanhainkotiin ja kysy kelpaisiko kortit. Ne voivat olla myös ostettuja. Oli kortti ostettu tai ei, se varmasti lämmittää sellaisen saajan mieltä, joka ei välttämättä muilta kortteja saa.


7 kommenttia:

  1. Oi että, miten lämmin ajatus! <3

    VastaaPoista
  2. Todella hieno idea. Arvostan kovasti. Kortit ovat ihania ja nuo eläinaiheiset leikkimieliset kortitkin ovat juuri sopivia. Tuovat hyvää mieltä. Pvelutalon henkilökunta saattaa myös miettiä asukkaiden kohdalla kuka mistäkin voisi erityisesti tykätä, kun tuntevat heidät.

    VastaaPoista
  3. Todella hieno idea ja ilahduttaa varmasti. Arvostan tätä paljon. Kortit ovat ihania ja nuo eläinaiheiset leikkimieliset kortitkin ovat juuri sopivia. Tuovat hyvää mieltä. Palvelutalon henkilökunta saattaa miettiä asukkaiden kohdalla kuka mistäkin voisi erityisesti tykätä, kun tuntevat heidät. Minun pitää itsekin alkaa tehdä kortteja jaettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tosin suljin kaikki kuoriin, joten henkilökunta ei kortteja jakatessa nää. Olisi pitänyt hoksata jättää kuoret auki... no ens kerralla sitten!:)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.