Pitkästä aikaa sisustusompelusta! Taitaakin olla lajiaan ensimmäinen tälle vuodelle.
Tämä on pieni postaus siitä, kuinka sain vihdoin pienen haaveeni: tekoturkisviltin! Ja viisi vinkkiä sellaisen ompelemiseen itse - helposti ja suht vaivatta.
Olin siis haaveillut jo pidemmän tosin isosta, pörröisestä viltistä. Sohvalla pitää olla aina joku viltti. Tykkään käpertyä siihen iltaisin ja viikonloppuna aamuisin. Nyt siihen tuli sitten mahdollisuus, kun paikallisen kangaskaupan loppuumyynnissä (nyyh, tulee ikävä sitä kauppaa) oli puoleen hintaan ruutumainen tekoturkis, jota olin jo ennen joulua katsellut sillä silmällä, mutta myös vähän kauhulla, koska metrihinta oli mielestäni aika kallis. Ja materiaaliltaanhan ei mikään ekologisin valinta.
Mutta koska nyt puoleen hintaan, annoin periksi halulleni ja ostin!
Tekoturkis oli leveydeltään 155 cm. Nurja puoli ei ollut ihoa vasten kovinkaan kivan tuntuista, joten ostin siihen väriltään mätsäävää flanellia, sekin puoleen hintaan. Flanelli oli tosin leveydeltään 140 cm, joten jouduin ompelemaan turkista ylimääräiset reunat nurjalle.
Ja nyt tulee viisi vinkkiä ompeluun:
Vinkki 1: Ensin tekoturkiksen karvan pituudesta riippuen tee joku seuraavista: ravistele raivokkaasti, imuroi leikattu reuna tai käytä tarratullaa. Helpottaa ompelua ja ompelusta tulevaa karvasotkua, kun ensin käytät aikaa siihen, että poistat kaiken lähtevän irtokarvan leikkuureunoista.
Vinkki 2: Levitä turkis nurja puoli ylöspäin matolle ihan tasaiseksi. Ei suoraan lattialle, tekoturkis voi olla lattiaa vasten liian liukas. Matto tuo hyvää kitkaa, pysyy paremmin paikallaan. Aseta vuorikangas suoraan turkiksen päälle niin, että reunoille jää saman verran ylimääräistä turkista (elleivät ole sitten juuri samankokoiset palat).
Vinkki 3: Nuppineulaa kankaat vastakkain. Taita reunat nurjalle. Jos nuppineulat uppoavat tekoturkikseen niin, että niitä ei enää näe ja et halua käyttää isoja hakaneuloja, kiinnitä nuppineulat säntillisesti vaikka 15 cm välein. Mitta voi olla mikä vain, itse käytin neljää tuollaista ruutua. Mutta jos turkiksessa ei ole valmiina tällaista helppoa mittaa nuppineuloille, niin käytä vaikka kämmentä mittana. Toinen apukeino on laittaa toinen nuppineula samalle kohdalle, mutta selkeästi vuorikankaan puolelle. Siitä näkee suoraan missä kohdin nuppineula on turkistaittessa.
Vinkki 4: Säädä piston pituus pitkäksi. Jos sinulla on valikoimaa paininjaloissa, ns. pitempi jalkaisesta (eikö olekin kuvaava nimitys?) voi olla apua turkiskarvan päältä ommeltaessa. Ompele tarpeeksi kaukaa reunasta. Kun käytät samanväristä lankaa mitä turkis on, ommel uppoaa tosi hyvin karvan sekaan.
Vinkki 5: Kulmissa ei kannata turhia kikkailla taitosten kanssa, menee helposti liian paksuksi omepeleeksi. Käännä vain ensin leikattu eli leikatun leveyden reunat ja siihen päälle hulpio reuna. Silloin varmistat, että purkaamaton reuna jää kulmaan päällimmäiseksi. Leikattu reuna siis on tietenkin ns. tuplakäänteenä ommeltava, mutta hulpion (varmista, että se on hyvin tehty eikä reunasta irtoa karvaa) voi ommella vain kerran kääntämällä, ei siis kaksinkerroin käänteenä.
Ompele kerran reunat ympäri ja valmista tuli!
Tästä tuli niiiiiiin ihana! Lempeä, lämmin (muttei liian lämmin) ja ihanan painava, vähän kuin kevyempi versio painopeitosta. Ja kokoa hulppeat (pyöristettynä) 150 x 150 cm.
Parasta peitossa on kuitenkin se tuntu. Flanelli on ihanan miellyttävää paljaitakin jalkoa vasten ja turkis on terapeuttisen pehmeä ja sileä. Silitän sitä kuin koiraa (kun ei ole enää koiraa, jota silitellä).
Kustannuksia tälle turkispeitolle tuli: 20,93 euroa tekoturkiksesta ja 7,63 euroa flanellista. Kumpikin oli siis puoleen hintaan. Tekoturkista 155 cm ja flanellia 140 cm palat. Yhteishinta 28,56 euroa, joten ei lainkaan paha, ei lainkaan paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.