Väriä, lisää väriä!

Helmiä, paljon helmiä. Väriä, paljon väriä. Lisää helmiä ja lisää värejä! Tämä oli eilisillan metodi.

Tuloksena uusi, helminen statement-kaulakoru. Pala pirteää lettiä, alle vähän kengännauhaa (kaksinkerroin yhteen ommeltuna), rinnalle pätkiä nyöreistä ja paljon, paljon helmisommittelua. Ensin aikeet olivat mustavalkoiseen, mutta sitten väriryöppy lähti käsistä. Sopii tähän harmaaseen sadepäivään.

Mallia ja inspiraatiota kaulakoruun katsoin täältä: For the Makers: Malachite Rope Necklace.

Kirja itsestäsi.

Sain uusimman leikekirjani täyteen. Pari vuotta tuossa tosin taisi vierähtää. Art books, kollaasivihot, vuosikirjaset - mitä noita nyt on, ennenkin niitä on täällä vilahtanut. Monta niitä on jo ja eikä loppua näy.

Leikekirjat - ne ovat aikaa itselle, ne ovat hetkiä, jolloin tuntuu, että tekee hyvää istahtaa alas ja vähän leikellä vanhoja lehtiä. Se on laatuaikaa miettiä "kuka minä olen, minkälaisena tahtoisin itseni näkevän ja mitä minä elämältäni haluan". Mietintöjä ja tulevaisuuden ajattelua. Se on täyttä pseudopsykologista itsetutkiskelua ja toisinaan tolskeessa syntyy myös hienoja oivalluksia ja haaveiden toteuttamispäätöksiä.

Ne ovat kollaaseja, ne ovat lehtileikkeitä, muistoja, lippuja, lappuja, lausahduksia, lyriikoita, ajatuksia. Joskus painavaa asiaa, joskus asioita, jotka koskettavat mitä kipeimmin, joskus myös jotain ihan "turhaa".

Niissä on haaveita, elämänarvoja ja lopputoteamia. "En tiennyt mitä olin tekemässä, ennen kuin olin valmis" (Man Ray) sopii tähän yhteyteen hyvin. Ei sitä aina tarvitsekaan tietää, joskus pitää antaa vain saksien ja liiman elää niin, ettei ajatukset pysy perässä. Kuten sanoin, ne ovat hetkiä vain olla oma itsesi.

Ne ovat myös hyvänmielen asioita, joita on hyvä selata silloin kun ottaa päähän. Kaikessa ei tarvitse olla edes järkeä, kaiken ei tarvitse pulpahtaa filosofisesti, joskus kaikki voi olla vain suklaata ja nättejä asioita.

Ja kun ne ovat valmiita ja vanhoja - kuten tämä lukiossa väkerretty vihkonen - ne kertovat sinusta itsestäsi enemmän kuin osasit niitä tehdessäsi ennustaa. Ne ovat asioita, joista muistaa mitä omassa päässä milloinkin liikkui. Ne ovat kuin muistelmia ilman sanoja ja niistä näkee hyvin sen miten oma persoona on kehittynyt ja kasvanut - tai kuinka sitä joissakin asioissa ei muuta mieltä ei sitten koskaan.

Pilkahduksia vähiten myötähäpeisistä sivuista (vihkosta ei ole niin kauaa, että myötähäpeä olisi kääntynyt nostalgiaksi). Sivut ajalta, jolloin olin kova SJP-fani (voi sitä Sinkkis-vhs-nauhojen määrää!) ja totaalisen koukussa Lost-sarjaan (Sawyer oli kuuminta hottia!). Ne ovat ajalta, jolloin HM:n kesämuotiin kuului ryppyhuivin käyttö vyönä ja jolloin Suomi voitti uskomattomasti Euroviisut (voi sitä viisukatsomon riemua!).

Se oli aikaa, kun telkkarista tuli ihan ensimmäistä kertaa Frendien päätösjakso. Silloin kyllä tuli myös itku.

Niin kaikki hyvä loppuu aikanaan, oli se sitten lempparitv-sarja tai uusin leikekirja. Näillä sanoin, haastan lukijani kokeilemaan oman leikekirjan tekemistä. Se voi olla minkälainen vain, se voi sisältää ihan mitä vain. Pääasia, että se kertoo sinusta tavalla tai toisella. Tartu haasteeseen ja olen varma, että lopputuloksena kirjanen tulee muistamaan puolestasi sellaisia asioita, joista et nyt osaa kuvitellakaan. 

Kengästä sormeen.

Tämä viikko on hyvä päättää sormukseen, joka sattumoisin myös yhdistää viikon postaukset yhteen. Kierrätetystä sormuksesta kustomoituihin tilauskorkkareihin ja värillisistä vöistä tähän "vyösormukseen".

Se miten sormus liittyy kenkiin, selviää hihnan alkuperästä. Nappasin hihnan vanhoista kengistä irti.

Eikun pikaliimaa päihin ja päät yhteen. Helppoa kuin heinänteko - tai niin sitä luulisi, silti sitä onnistuu liimaamaan myös sormensa yhteen. Milloinkohan sitä oppii käyttämään pikaliimaa maltillisesti ja varoen?

Olen tehnyt vyömäisiä sormuksia ennenkin, muun muassa rannekellon hihnasta tehty sormus (yllä) on ollut yksi käytetyistä sormuksistani vuosien ajan. Saa nähdä tuliko uudesta sormuksesta sille haastajaa.

Värivyöt.

Ostin kevätpiristyksi uuden vyön (HM, ale 3e), kun totesin aivan ehdottomasti tarvitsevani uusia vöitä.

Ihastuin niin keltaisen vyöhön, että tein uuden toteaman: haluan ehdottamasti lisää värikkäitä vöitä!

Värillisten vöiden himossa otin yhden tylsän mustista vöistäni ja kiersin sen ympärille ohuita lankoja. Valkoista, beigeä, ruskeaa, kahta keltaista - pirteämminkin olisi voinut valita, mutta otin varman päälle.

Idean sain näistä: petit elefant: thread wrapped belt / studs and pearls: colorblock thread wrapped belt.

Värituskaa vielä lievintääkseni korjasin vihdoin pinkin vyön (alunperin laukun hihna) käytännöllisemmäksi.

Pinkki vyö on ollut vähällä käytöllä, kun sen pää on aina heilunut tiellä. Nyt kun lisäsin tekonahasta siihen lenksun (ja päähän mustan yksityiskohdan), vyönpää ei enää lerputtele edessä. Heti miellyttävämpi pitää!

Yksi ostettu, yksi korjattu, yksi koristeltu. Kyllä näillä väreillä pitäisi selvitä vähän aikaa taas eteenpäin!

Tahdon-kengät.

Olipa kerran yksi komea mies ja yksi kaunis nainen. Sitten tuli yhdet maaliskuun häät. Yksi morsian, yksi sulhanen ja yhdet juhlakengät. // Yllä: kollaasin kuvat valokuvaaja Tuomo Björkstenin valokuvista.

Oi kyllä! Kuka ehti hoksata? Morsiamen kengät ovat minun käsialaani! Me ei morsiamen kanssa tunnettu, mutta sain silti kunnian maalata morsiamelle hänen toiveidensa mukaan kengät hääjuhlaan. Onneksi suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin. Morsian ehdotteli ideoita ja minä toteutin ne parhaimpani mukaan.

Koska kyseessä oli mustat juhlakengät ja tyyli rokahtava, pidettiin värimaailma ja maalattava pinta-ala suhteellisen napakkana. Isoja kuvioita, useita pieniä yksityiskohtia. Oli siinä työtä! Mustalle puhtaan valkoisen maalaaminen ei ollutkaan kovin helppoa. Kyllä siinä tuli monen monta maalikerrosta.

Tässä näette kenkien laidat. Toisessa kengän syrjässä on sulkien keskellä hääparille tärkeitä elämän käännekohtia ja toiseen kenkään tuli ehkä yksi suomenkielen kauneimmista verbeistä: tahdon. Nuo päivämäärät kyllä jännittivät, ne piti tuplatarkistaa noin miljoona kertaa ettei käy todella noloa virhettä!

Taakse tulivat häiden ns. teemafontilla hääparin etunimen kirjaimet, jotka päättivät kylkien maalausalan.

Kenkätilaukseen kuului maalaustyön lisäksi myös nilkkaremmit. Ne jäivät irrallisiksi, jotta ne voi sitoa nilkan ympärille eri tavoin, joko ristiin tai vain nilkan takaa jalan ympäri.
// Kuvassa kengät omassa jalassani - tuntui väärältä pistää jalkaan tilaajan kengät, mutta pakkohan se oli, jotta osasi arvioida remmien toimivuuden. Ja onneksi oli kokokin lähes sama niin ei sentään tullut toisen kenkiä venytettyä.

Nilkkaremmit on helppo tehdä myös itse, ei vain somistukseksi mutta myös auttamaan esimerkiksi hiukan löysien kenkien jalassa pysymistä. Tee nilkkaremmit esimerkiksi näin: leikkaa nahasta suikaleet, jotka riittävät kengän alta nilkan ympäri kahdesti tai vaikka jopa kolmesti. Voit taittaa suikaleen nahalle soveltuvalla liimalla kaksinkerroin, ommella sen siistiksi tai käyttää sellaisenaan. Kiinnitä päihin pienet soljet ja puhko soljen toisen päähän soljelle reikiä. Vaihtoehtoisesti voit käyttää myös ohutta vyötä, jämäkkää kangasta, paksuja nauhoja tai vaikka ohutta huivia remmin korvikkeena!

Ja niin tilaustyö oli lopulta valmis ja kengät lähtivät matkaan kohti alttaria! Ja voin kertoa, tässä vaiheessa todella jännitti! Kyseessä oli kuitenkin toisen ihmisen häät.. Onneksi tilaaja oli tyytyväinen!

Siellä ne kengät pilkahtavat! Hääpari kaikessa komeudessaan. // Kuva: Tuomo Björksten.

Koin todellista iloa, kun sain olla mukana hääparin juhlassa kenkien kautta! Oli kunnia saada tehdä näin henkilökohtainen kenkämaalaus. Kaikkea hyvää avioparille, olkoon avioliittonne tie pitkä ja onnellinen!