DIY: piskuinen koroke.

Kaikista hauskinta on tehdä jotain ihanan yksinkertaista ja nopeaa, ettei edes huomaa kuinka nopeasti tulee valmista.

Tällaisen pienen korokkeen tein! Ja kuinka vaivattomasti se valmistui ja kuinka söpö siitä tulikaan! Vastaavia näin eräässä aulassa selaamassani sisustus(?)lehdessä, jossa juhlakattauksen somistuksessa oli vastaavanlaisia pinkkejä, puisia korokkeita. Lehti tai korokkeen merkki ei jäänyt mieleen, mutta itse malli "pallojalkoineen" jäi mieleen kutemaan. (Jos hoksaat lehden tai tiedät missä on vastaavia myynnissä, huikkaathan niin saan yhdistettyä postaukseen linkin.)
Sopivaa puista alustaa ei löytynyt, mutta ylimääräisiä cd-koteloita kyllä oli! Siihen päälle kontaktia ja alle helmet!

Tee näin: Leikkaa alustaa eli pohjaa isompa pala sisustuskontaktia (tai mitä vain paperia tavallisella kirkkaalla kontaktimuovilla päällystettynä?) ja liimaa päälipuolella. Painele ilmakuplat pois ja taita reunat alapuolelle. Liimaa helmet nurkkiin ja aseta painon alle (esim. iso kirja) kuivumaan.

Tästä tuli niin kivan monikäyttöinen. Sinänsä tarpeeton pikku alusta, mutta tuo se oman pienen lisänsä, jos saa kynttilää, kasvia tai vaikka valokuvaa vähän ylemmäs. Korokettahan voi myös käyttää keittiössä ja kattauksessa.

Korokkeita vois myös vanerilevyjen ja cd-koteloiden lisäksi tehdä myös vanhoista kirjoista, vhs-koteloista, pahvipakkauksista/-koteloista..mistä vaan minkä voi päällystää tai vaikka maalata mieleiseksi.

Korjausompelua.

Olen ommellut tänään monen monta tuntia putkeen. Eikä yksikään niistä ollut uusi tuotos. Kaikki oli korjausompelua! Iso pino odottikin syrjässä aika kauan korjauksiaan. Oli ripsaantunutta helmaa, auki revennyttä saumaa ja purkaantunutta kainaloa. Siinä sitten ompelin napin, siksakkasin sauman jos toisenkin, korjasin kantokahvat, uusin pääntien ja parsin resorin. Kova työ ja vaikka mitään uutta ei tullutkaan tehtyä, tuli tosi hyvä mieli.

Ompelun ohessa mietin, kuinka helppoa se olisi, jos heti huomatessaan korjaisi korjattavan. Mutta ei, mieli on laiska ja aina on kova kiire. On kivempaa laittaa korjattava vaate syrjään pölyttymään ja tehdä jotain uutta. Sitten se unohtuu. Korjattavat vaatteet pinoutuvat. Pienistä jutuista kasvaa työläitä ja tylsiä. 

Näin kävi myös tälle mekolle. Ei muuta vikaa, helma tarvitsi vain korjausta. Ainakin puoli vuotta se mekko odotti. Minimissään. Saattoi ehkä mennä vuosi, kuka sitä muistaa. Mutta vihdoin on korjattu ja taas pääsee käyttämään tätä mekkoa!

Mekko on ikisuosikkini. Rakkautta jo puoli vuosikymmenen ajan (jonka alkutaipaleelta ylläolevat kuvatkin ovat). Oikeasti en edes tiedä kuinka vanha mekko on. Sain sen tädin jäämistöstä ja tädillä oli paljon vaatteita säilytettynä eri vuosikymmeniltä nuoruudestaan lähtien. Ensin en tykännyt mekosta yhtään, mutta helman strategisella poistolla siitä tulikin täydellinen. En yleensä pidä näin värikkäitä kuoseja, mutta tätä olen pitänyt senkin edestä! Se on aina niin mukava päällä ja pidänkin mekkoa hellekesäisestä fiiliksestä huolimatta ihan jokaisena vuodenaikana. Päivinä, jolloin mikään ei tunnu kivalta päällä, valitsen aina tämän mekon. Ihana luottovaate. En luovu tästä koskaan.

Kuka rohkenee ottaa seuraavaksi pallon vastaan ja pyhittää päivän pelkälle korjausompelulle?

Koirankupeista.

Koirankupit. Tämä on aihe, johon harva koiraton voi samastua.. Mutta miksi valtaosa koiran ruokakupeista on niin kovin mauttomia? Missä on kivat ruokakupit? Yritin pitkään etsiä keittiöosastolta mieluisia uusia kuppeja, mutta mikään tuntunut sopivalta. Jos kuosi oli kiva, sitten malli tai koko eivät olleet pikkukoiralle sopivia.

Lopulta päädyin valkoisiin laakeisiin kulhoihin ajatuksella, että koristelen ne sitten itse mieluisiksi! Mutta sehän ei sitten kovin helppoa ollutkaan päättää minkälaista kuviota kulhoihin tekisi. Pienestä asiasta tuli kärpänen, kun mietin maalaisko (posliinimaalilla) pilkkuja, puolipalloja vai ihan jotain muuta? Entä jos, en tykkääkään kuvioista? Menee kulhot piloille. Vaikea nähdä mikä sopii, kun vieressä on niin vahvakuosinen käytävämatto (Annon Plussa).

Kun kerran en osannut päättää, tein väliaikaisen ratkaisun sisustuskontaktin jämäpaloilla. Kas, toiselle puolelle epämääräistä pallomakkarajanaa, toiselle puolelle pilkkuja ja toiseen kulhoon puolipalloja ja puolikkaita salmiakkeja nauhana. Helppoa! Nyt tässä pyörittelen mikä yhdistelmä näyttää silmään parhaimmalta. Vaikea päättää, kun nämä kaikki näyttää niin kivoilta!

Ja ennenhän meillä oli käytössä vuosia tämä rumilus. En tykkää enää yhtään. Se kierrätyskeskukseen menkööt.

Ja tulihan se ruokailijakin kupille kerjäämään raksuja. Ehkä annoin, ehkä en. Vaikea pysyä lujana tuolle hörökorvalle!

Vinyyleistä kukka.

Tykkään tehdä sisustuksen yksityiskohtia kierrätettävistä materiaaleista niin, että muutoksen jälkeen ei välttämättä jokainen katsoja hoksaa mistä materiaalista esine on tehty. Yksi sellainen on tämä veistoksellinen vinyylikukka!

Joillekin koristeukka voi olla jo entuudestaan tuttu. Sen ohje on julkaistu viime syksyn Kauneimmat Askartelut -lehden erikoisnumerossa: Tuunaajan toivepaketti - 100 kierrätysideaa. Postaus lehdestä täällä.

Nyt jaan ohjeen myös tänne teille lukijoille!

Tee-se-itse: Vinyyleistä veistoksellinen koristekukka

Tarvikkeet: Vinyylilevyjä (2-3kpl), sähköuuni, uuninkestävä vuoka ja leivinpaperi, hanskat, sakset, askarteluliimaa

Tee näin: Vuoraa pelti leivinpaperilla ja aseta pellille keskelle vuoka ja sen päälle vinyyli. Laita pelti levyineen uuniin 125-130 asteeseen. Anna levyn sulaa muutamia minuutteja. Kun vinyyli alkaa ns. valumaan kulhon reunoilta alaspäin tai vuoan syvyydestä riippuen keskelle, vinyyli on valmis muokattavaksi. (Huom: Käsittele kuumaa vinyyliä vain puuvillahanskat kädessä niin et polta ihoasi!) Leikkaa levyä pienemmiksi kappaleiksi. Hae kukkaista muotoa, leikkaa leveitä terälehtiä pienemmästä suurempaan. Levy jäähtyy nopeasti ja heti, kun leikkaaminen hankaloituu, aseta kappale hetkeksi takaisin uuniin. Vinyyliä voi pehmentää useita kertoja peräkkäin. Muotoile pienet kappaleet kukkamaiseen muotoon: keskelle pitempi kappale ns. Rullamaiseksi nupuksi ja isommat kappalet keskuksen ympärille. Muotoile osat käsin ja pidä kappaleita paikoillaan aina niin kauan, että muovi jäähtyy muotoonsa. Uloin kerros koostuu yhdestä kokonaisesta levystä. Muotoile levy ns. kuppimaiseksi alustaksi. Leikkaa uloimmaksi tulevan levyn reunat terälehtimäiseen muotoon. Vinkki: Peitä mustalla paperilla tai maalilla vinyylin keskusta piiloon. Liimaa osat toisiinsa kerroksittain. Käytä vahvaa liimaa, joka kuivuttuaan jää värittömäksi. Jos kappaleet eivät meinaa asettautua toisiinsa, liimaa väliin pienet palat mustaa huopaa tai nahkaa.

Huom! Vanhoja kierrätettäviä levyjä löytyy kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, mutta käytäthän vain viottuneita vinyylilevyjä! Ethän tuhoa soittokelpoisia ja hyvälaatuisia levyjä.

Tässä jo jännällä odotan seuravaa Kauneimmat askartelu -lehteä. Jännittävää, ei malttaisi odottaa, että näkisi kuvat taitettuna lehden sivuilla! Voin kertoa, että siinäkin lehdessä tulee olemaan muutama ohjeeni - ja tietenkin pääosin kierrätysmateriaaleista. Askartelulehti ilmestyy lehtihyllyihin 23. helmikuuta.

Huomiopipo.

Jee, löysin pipon! Pipon tummanpunaisen tein, sitten tyystin unohdin ja nyt yli vuosi sitten käyttöön otin!

Tein siis tämän jättitupsuisen pipon ennen joulua 2014. Joulupipoksi meinasin, mutta en ehtinyt saada sitä päähäni ennen kuin joulu meni. Joulun jälkeen ei enää huvittanut. Sen jälkeen jäi odottamaan seuraavaa joulua. Sekin tuli ja meni. Ja nyt löysin pipon purettavien töiden lomasta! Kappas. Pistin päähän ja tuumasin, sehän olikin ihan kiva. Aika kauan meni, että sain yhden illan tuotoksen käyttöön asti! Joskus ottaa aikansa lämmetä käytäntöön asti..

Viime talvena pipo tuntui valtavalta babyface-päässäni, mutta nyt näkyy muillakin massiivisia (siis jopa todella massiivisia) pipoja paksuilla langoilla ja jättimäisillä silmukoilla, joten en eroa enää niin pahasti katukuvasta. Ja ainakin sain kaverin hymyilemään pipollani. Myös ihminen, joka ei yleensä moikkaa, huomasi minut ja tervehti jopa takaisin. Tuntui, että autotkin pysähtyivät paremmin tietä ylittäessäni. Näyn siis ainakin, jos en muuta!