Blingbling-merkki.

Vaikka on kesä, minun on kovasti opiskeltava (muutakin kuin ompelukirjaa) ja ajattelin, että jospa uusi kirjanmerkki kasvattaisi edes hitusen lukemismotivaatiota.

Tee-se-itse: Itämäishenkinen blingbling-kirjanmerkkiTarvitset: ohutta ja vahvaa lankaa (esim.kirjontalanka käy), virkkuukoukun, ompelulankaa, neulan, paljetteja ja helmiä.

Huomaa oikein miehekäs sikariputkilo, jossa säilytän virkkuukoukkujani.Virkkaa ensin hopeasta kirjontalangasta suoraa ketjusilmukkaa. Itse valitsin pituudeksi 30 cm. Päätä ketju ja jätä kumpaakin päähän "vapaata lankaa" n.5cm verran.Sitten liitä pitkin ketjua alusta lähtien parin centin välein epäsymmetrisesti erivärisiä paljetteja.Liitä päihin helmiä, esim. lasiset tippa-helmet ja pienet päätehelmet. (Lasi-)helmet tuovat vähän painoa muuten niin kevyelle ja heppoiselle kirjanmerkille.Valmis! Nyt kierrärille etsimään uusia inspiraatioita, jotta Madam BC:n blogi ei täyty ihan kokonaan tälläisistä pikkupiperryksistä.

Koltusta hame vol. ziljoona.

Jälleen kerran yksi loistava mummomekko kierrätyskeskuksesta 0,20e.
Jostain syystä ihastuin hämmästyttävän paljon mekon kuviointiin. Se muistuttaa minua jostain, mutta en muista mistä.
Käänsin mekon ympäri ja pistin sen saksilla kahtipoikki ja pinoon.
Mittasin vyötärönympärykseni verran leveää kuminauhaa ja ompelin ne päistä yhteen joustotikillä.
Avasin sauman ja ompelin vielä laidat reunoista kiinni samaisella joustavalla suoralla tikillä.
Vähän meni hosuessa vinoon, mutta ei sitä kukaan huomaa (huomaanko edes itse). Ei jaksa olla niin niponuuka, että korjaisi.
Sitten eikun kuminauharyppyreunastaan kolttuosaan kiinni oikeat puolet vastakkain.
Ja joustotikillä reunoistaan yhteen.
Ympärikääntö ja vielä yksi tikkaus ihan millin verran reunaan, jotta kuminauhasauma kestää paremmin ja näyttää huolitellummalta.
Ja se ois siinä, valmis. Ja mitäs sitä yläosarepaleesta tekisi, pienen boleron?

Operaatio: räjäytä vaatehuone.

Tämä on tarina taannoisesta To-Do-ikuisuusprojektista nimeltä "Siivoa vaatehuone". Olen kantapään kautta oppinut, että vaatehuone on läpikäytävä ainakin kahdesti vuodessa. Sinne kertyy jos vaikka ja mitä - varsinkin, kun (yhtään kerskumatta) vaatehuoneeni on suurempi kuin useimpien vessa, niin kaikelle turhalle kyllä löytyy tilaa.

Toinen kantapäänoppi on se, että siivousoperaatioon on turha aloittaa, jos on kiire, väsy tai liian iloinen olo. Sitä, kun tulee tunteilua ja"en raaski"-fiilistä liian helposti. Ja toisaalta passiivinen tai agressiivisempi mieliala voi nostattaa sellaisen draivin, joka heittää vaatteita liiankin helposti pois. Joten: älä siivoa vihaisena tai sitä saa nyyhkysilmin katua.

Mikä on sitten se näiden välimuoto? Tarkka päättäväisyys.

Tein siis siivoussuunnitelman. (Kuulostaapa niin Täykkäreiden Breemäiseltä perfektionismilta.) Kirjoitin ajatuksia ihan paperille. Päätin, että annan jokaiselle vaatehuoneessani asustelevalle yksilölle kolme mahdollisuutta: pidä, tuunaa tai heitä pois.

Jos vaate ei istu, voiko sitä muokata? Jos ei, laita kirppiskasaan.

Jos vaate on tuonut paljon kehuja, Säilytä se.

Jos vaate on vääränkokoinen, voiko sen käyttää kangasmateriaaliksi/ voiko sitä muokata paremmaksi?

Jos vaatteessa on selvästi jotain vikaa, ostaisiko sen kuitenkin joku kirpparilla? Jos ei, laita kangassilpuksi (vetskarit, napit yms talteen).

Jos en vain tahdo luopua jostain, anna vielä mahdollisuus tai laita piiloon "muistoja"laatikkoon.

Olen huomannut, että joitain lempparivaatteita kannattaa säilyttää, vaikka niitä ei enää käyttäisikään. Ovat sitten mummopäiville nostalgiaa. Ei sitä tiedä, kuinka oma tulevaisuuden tyttärentytär tulee joskus penkomaan kuluneita vaatteita joko naureskellen tai ihastuneisuudesta kiljahdellen. Itse olen löytänyt mielettömiä vintageaarteita tätiltäni, saanut loistavia vaateaarteita äidin nuoruusvuosilta ja lopuksi kironnut äipän syvimpään kaivoon, koska meni aikoinaan heittämään 70-luvun kukalliset pökät ja tummanpunaiset nahkasaappaat pois. Jos ne olisivat tallella, pitäisin niitä ihan varmasti nytkin, aina, jokapaikassa, kaikkialla.Takaisin vaatehuoneeseen. Varauduin siivoukseen kahdella tyhjällä lootalla: kirppislaatikolla ja DIY-laatikolla. Sitten musiikki soimaan ja siivousvaiheeseen kaksi: poista KAIKKI. Jäljelle jäi vain tuhoton määrä pölyä, hengareita ja lipasto sukkineen. Pyyhin hyllytasot, imuroin lattian ja erottelin housu- ja hamehengarit tavallisista.Tyhjennys meni vauhdilla ja tyhjänä ammottava vaatehuone näytti vapautuneelta, olo oli hyvä, kunnes katsoin olohuoneeseen: oh shit. Nyt alkoi kaduttamaan. Oliko pakko? Ja tämä kuvahan edustaa tuskin kolmatta osaa tyhjennetystä määrästä. Teki mieli mennä peiton alle nukkumaan ja jättää koko operaatio sikseen.

EDIT// Kuvan nähdessään poikaystävä totesi vaatteiden määrästä "Ei luoja! Sulla on kyllä jo ongelma." Noh aloitushetkestä neljä tuntia eteenpäin, kaikki oli takaisin vaatehuoneessa uudessa hienossa järjestyksessä. Voin sanoa ylpeänä, että kävin KAIKEN läpi. Jokaikinen vaate on viikattu nätteihin pinoihin, jokainen koru on laskettu omalle paikalleen, jokaisen laatikon sisältö on järjestelty uuteen uskoon. Löysin paljon kaikkea, minkä olin jo unohtanut omistavani. On kiva shopata ilmaiseksi omassa vaatehuoneessaan (ja tuumata sen jälkeen mitä kaikkea heräteroskaa sitä on ostanutkaan.)Sain poistettua paljon tavaraa vaatehuoneestani. Sain jopa pahvilaatikot täyteen. Paha vain, että laatikoiden sisällöt meni useampaan kertaan sekaisin. Ehkä kantapäänoppi osa kolme on "merkkaa laatikoiden tulevat sisällöt, jotta erotat ne toisistaan".

Viiden minuutin tuunaus.

Juoksetko paljon, käyt lenkillä ja kaikki treenipaidat ovat pyykkikorissa? Et tahtoisi pistää päälle mitään lempparitoppiasi tai uutta teepparia? Poikakaverilla hylly notkuu paidoista, joita se ei käytä? Pyydä yksi niistä käyttöösi ja tee hikipaita! (Jep, mikä ihana junttimainen sana..)Tee-se-itse: boyfriend-juoksupaita.

Tarvitset: 5 minuuttia aikaa, vanhan tpaidan ja sakset.

Levitä eteesi tpaita. Vielä parempi, jos käännät sen nurinpäin, jotta saat paremmin saumat tasattua, mutta jos on kiire sinne juoksulenkille, niin ei kuluteta puolta minuuttia paidan kääntöön.
Ota terävät sakset ja leikkaa hihat pois. Leikkaa myös pyöreä pääaukko uuteen uskoon. Mittaile ja mallaa kuinka ison ja syvän pääaukon tahdot, jottei tule leikattua liikaa. Käännä paidan selkäpuoli esille. Leikkaa poisotetusta hihasta 2-cm leveä suikale, venytä se ja sido sillä olkaimet takaa yhteen. Valmis! Väljä liikkuvuus, valmiiksi kulutettu pehmeä pinta ja hyvä juostessa, kun paidan olkaimet eivät tipu pois.

Illaksi pitäisi kehittää varmaan jotain hiukan fancympaa puettavaa. Ei sitä hikipaidalla mennä leffaan.

EDIT// Tämä postaus alotti uuden kategorian "Non-sew", joka saa edustaa vaatetuunauksia yms, joihin ei tarvitse ompelukonetta ollenkaan. 

Trashionia kerrakseen.

Oli tylsää ja inspiraatiokato vei hassuille kokeilunhaluisille teille. Olen tehnyt korviksia jos mistä kierrätysmateriaalista, mutta tämä on jo minulle ihan uutta: korvakorut tavallisesta, läpinäkyvästä muovista.Leikkasin kaksi lyhyempää ja kaksi pitempää muovisuikaletta, taitoin niitä keskeltä, tein reiät päihin ja pujotin korvakoruiksi. Aikaa meni enemmän lopputuloksen ihmettelyyn, kuin tekemiseen.Auringonvalossa korvikset heijastavat valoa aika kivasti ja ovat ainakin kivan kevyet korut. Pitää vielä uudemman kerran kuitenkin miettiä kehtaako noita trashion-korviksia silti pitää muualla kuin koiranpissityslenkillä. Jalostamisen arvoinen idea silti, tätä pitää miettiä.