Operaatio: räjäytä vaatehuone.

Tämä on tarina taannoisesta To-Do-ikuisuusprojektista nimeltä "Siivoa vaatehuone". Olen kantapään kautta oppinut, että vaatehuone on läpikäytävä ainakin kahdesti vuodessa. Sinne kertyy jos vaikka ja mitä - varsinkin, kun (yhtään kerskumatta) vaatehuoneeni on suurempi kuin useimpien vessa, niin kaikelle turhalle kyllä löytyy tilaa.

Toinen kantapäänoppi on se, että siivousoperaatioon on turha aloittaa, jos on kiire, väsy tai liian iloinen olo. Sitä, kun tulee tunteilua ja"en raaski"-fiilistä liian helposti. Ja toisaalta passiivinen tai agressiivisempi mieliala voi nostattaa sellaisen draivin, joka heittää vaatteita liiankin helposti pois. Joten: älä siivoa vihaisena tai sitä saa nyyhkysilmin katua.

Mikä on sitten se näiden välimuoto? Tarkka päättäväisyys.

Tein siis siivoussuunnitelman. (Kuulostaapa niin Täykkäreiden Breemäiseltä perfektionismilta.) Kirjoitin ajatuksia ihan paperille. Päätin, että annan jokaiselle vaatehuoneessani asustelevalle yksilölle kolme mahdollisuutta: pidä, tuunaa tai heitä pois.

Jos vaate ei istu, voiko sitä muokata? Jos ei, laita kirppiskasaan.

Jos vaate on tuonut paljon kehuja, Säilytä se.

Jos vaate on vääränkokoinen, voiko sen käyttää kangasmateriaaliksi/ voiko sitä muokata paremmaksi?

Jos vaatteessa on selvästi jotain vikaa, ostaisiko sen kuitenkin joku kirpparilla? Jos ei, laita kangassilpuksi (vetskarit, napit yms talteen).

Jos en vain tahdo luopua jostain, anna vielä mahdollisuus tai laita piiloon "muistoja"laatikkoon.

Olen huomannut, että joitain lempparivaatteita kannattaa säilyttää, vaikka niitä ei enää käyttäisikään. Ovat sitten mummopäiville nostalgiaa. Ei sitä tiedä, kuinka oma tulevaisuuden tyttärentytär tulee joskus penkomaan kuluneita vaatteita joko naureskellen tai ihastuneisuudesta kiljahdellen. Itse olen löytänyt mielettömiä vintageaarteita tätiltäni, saanut loistavia vaateaarteita äidin nuoruusvuosilta ja lopuksi kironnut äipän syvimpään kaivoon, koska meni aikoinaan heittämään 70-luvun kukalliset pökät ja tummanpunaiset nahkasaappaat pois. Jos ne olisivat tallella, pitäisin niitä ihan varmasti nytkin, aina, jokapaikassa, kaikkialla.Takaisin vaatehuoneeseen. Varauduin siivoukseen kahdella tyhjällä lootalla: kirppislaatikolla ja DIY-laatikolla. Sitten musiikki soimaan ja siivousvaiheeseen kaksi: poista KAIKKI. Jäljelle jäi vain tuhoton määrä pölyä, hengareita ja lipasto sukkineen. Pyyhin hyllytasot, imuroin lattian ja erottelin housu- ja hamehengarit tavallisista.Tyhjennys meni vauhdilla ja tyhjänä ammottava vaatehuone näytti vapautuneelta, olo oli hyvä, kunnes katsoin olohuoneeseen: oh shit. Nyt alkoi kaduttamaan. Oliko pakko? Ja tämä kuvahan edustaa tuskin kolmatta osaa tyhjennetystä määrästä. Teki mieli mennä peiton alle nukkumaan ja jättää koko operaatio sikseen.

EDIT// Kuvan nähdessään poikaystävä totesi vaatteiden määrästä "Ei luoja! Sulla on kyllä jo ongelma." Noh aloitushetkestä neljä tuntia eteenpäin, kaikki oli takaisin vaatehuoneessa uudessa hienossa järjestyksessä. Voin sanoa ylpeänä, että kävin KAIKEN läpi. Jokaikinen vaate on viikattu nätteihin pinoihin, jokainen koru on laskettu omalle paikalleen, jokaisen laatikon sisältö on järjestelty uuteen uskoon. Löysin paljon kaikkea, minkä olin jo unohtanut omistavani. On kiva shopata ilmaiseksi omassa vaatehuoneessaan (ja tuumata sen jälkeen mitä kaikkea heräteroskaa sitä on ostanutkaan.)Sain poistettua paljon tavaraa vaatehuoneestani. Sain jopa pahvilaatikot täyteen. Paha vain, että laatikoiden sisällöt meni useampaan kertaan sekaisin. Ehkä kantapäänoppi osa kolme on "merkkaa laatikoiden tulevat sisällöt, jotta erotat ne toisistaan".