Haikeuden jumitus.

Eilen iski haikeus. Näin ikkunasta, kuinka juuri lakitettu nuorukainen käveli ylpeänä perheensä kanssa kotiin. Perässä kipitti läjä sukulaisia ja ystäviä kukkien ja lahjuksien kanssa. Voih. Ajaduin katselemaan kuvia omasta juhlapäivästäni.
Voisin elää vaikka joka päivä ylioppilaspäiväni uudelleen. Se oli hieno päivä se. Kaikki meni niinkuin pitikin ja olin suunnattoman onnellinen - niinkuin kuvan ilmeestäkin näkee. Olin yhtäaikaa vapautunut, innoissani, haikea ja jännittynyt. Mahtava, säteilevä tunne: yksi elämänvaihe sai päätöksen ja edessä on paljon uutta ja tuntematonta.
Juhlat järjestettiin tietenkin DIY-menetelmin mekkoa ja tarjoiluja myöten. Tämä PromDress oli mekkoni inspiraatio ja ompelijana toimi äitini.
Mekko oli ensin aikalailla inspiraatiolähteensä satiininen kopio. Pitkä helma alkoi ahdistamaan liian iltapukumaisena, joten sitä lyhennettiin viime metreillä. Alle lisättiin organzatyllihelma ja takanauhat vaihdettiin.
Jos nyt saisin päättää uudelleen, minulla olisi ollut erilainen juhlamekko, mutta tuolloin tuo mekko oli kuin unelma. Yksi opettajistani oli lukenut paikallislehden juhlamekko-minihaastattelun ("--Äitini tekee minulle juuri minunnäköiseni mekon--") ja sanoi kesken lakituksen pokerinaamalla "Aika yllättävä mekko." Jäi mieltä mietittymään oliko tuo lausahdus positiivinen vai negatiivinen. Avoin oli toki, mutta..

Kaikin puolin kaikki päivästäni oli kaikkiaan onnistunutta. Sukulaiset kehuivat äidin ompelutaitojen lisäksi juhlien panostusta ja yhteneväistä väriskaalaa. Teemana oli siis kulta ja beige - kutsukortteja, tarjoilupöydän koristeita, isän krakaa, liinoja ja kukka-asetelmia myöten. Teimme kaiken tarjottavan äidin kanssa yhdessä (no okei, minä olin vain kondiittoriapulainen, kakunkoristelija ja servettien taittelija) ja jälkeenpäin voin tuumata, että mitään emme toisin olisi tehneet.

Lopuksi voin vielä todeta, että ylioppilaspäivän jorina oli vain blogin täytettä, koska olen jotenkin inspiraatiojumissa. Tekee kovasti mieli ommella ja väkertää, mutta mitään en saa aikaiseksi. Tämän neuleneulan koristeleminen on ainut tuotos, jonka olen saanut tehtyä tälle viikonlopulle. Nyt ei kykene.