Pannunalunen prikoista.

Jes, tein sen! Tovin se piti pintansa to do -listalla ja nyt voin vetää sen yli: tee uusi pannunalunen. Ja tein sen prikoista!

Hiukan on erikoisempi materiaalivalinta pannunaluseksi, mutta toimii oikein hyvin! Ja huopa ja metalli ne yhteen sopii. Kiiltävän kylmää metallia ja huovan lämmintä pehmeyttä yhdessä.

Aloitin keskeltä ja kerros kerrokselta pistelin prikkoja huopaan. Käytin ohutta huopaa ja lopuksi käänsin vähän reunoja sisäpuolelle taitokselle. Alle liimasin tekonahkaa kuumuutta hyvin sietävällä tekstiililiimalla.

Ja idea käyttää prikkoja tuli Susanna Uusitalon Pannunalunen-kirjasta (201, Moreeni). On muuten aika kiva kirja.

Kirjan versiossa oli paksua huopaa ja prikkoja kahdessa koossa. Kiva, melkeen sama, mutta kuitenkin on ihan oma versio.

Salmiakki-korvikset.

Mitenkäköhän se taas meni? En tee yhtään korvakorua pitkään aikaan - eikun? Vannoin, että korvismania vois taas pitää vähän taukoa ja uutta en tee, jos pari paria ei lähde ensin purkuun. Mutta kas. Tässä sitä taas mennään.

Mutta saanen itseltäni puolustautua: se on kierrätetty, kauttaaltaan. Pohjana salmiakeiksi leikatut vinyylin palat rikkoontuneesta isommasta vinyylikorusta. Korvakorukoukut on myös uusiokäytössä puretuista koruista. Ja maalikin on tavallaan uusiokierrossa - kun edellisen postauksen tennareita maalasin, jäi valkoista maalausalustaan runsaasti. Siihen ois hukkaan mennyt, mutta hoksasin ottaa maalin hyötykäyttöön vetämällä ne korvisten laitaan. Vedin ne vähän raappaustyylillä, paksusti ja elävästi. Pinta jäi rosolleen ja tuo kivasti tekstuuria.

Ja kas, mätsäsihän ne korvikset lempimekkoni kuosiinkin aika hyvin. Näillä fiiliksillä kohti hämärtyvää perjantai-iltaa!

Värien riemua - vuoden ekat tennarit.

Ulkona pyryttää ja kevät on vasta aluillaan, mutta silti se on tältä vuodelta kustomoitujen tennareiden kausi korkattu!

Ystäväni lapsuudesta keksi kaveriporukassaan antaa kolmennelle vuosikymmenelle siirtyneelle ystävälleen uniikit kengät lahjaksi (hah, olipa vaikea lause!). Tilaus oli kiteytettynä mitä räväkämmät, sitä parempi! Ja tällaiset niistä tuli.

Teeman suunnittelu lähti kirkkaista väreistä, musiikista ja saajan suosikkimusiikista. Siellä siis Eevil Stöö seisoo keltaisessa sadetakissaan pääkallojen keskellä. Samalla sadetakki laajensi värimaailmaa pinkistä keltaiseen.

Kuvitukseen päätettiin ujuttaa saajan viuluharrastus. Viulusta tuli vähän vihertävä... eikö olisi vihreä viulu aika hieno!

Toisesta kengästä löytyy yksin soiva mikki saippuakuplien keskeltä. Tuo mikki on tennareiden ehdoton suosikkikohtani!

Neljäs toivottu elementti oli ystäväporukan oma inside - ei hajuakaan mitä se heille tarkoittaa, mutta kuulostaa hauskalta!

Siinä ne ovat koko väriloistossaan! Kyllä oli hauska ja erilainen kenkien maalausprojekti. Värien pirskahtava riemu tarttui ihan maalaajaan itseensäkin. Näillä kohti kevättä!

Muurarinhuivi.

Musta, tylsä huivi. Täysin tavallinen, ei millään tavalla uniikki. Ajattelin, että milläs lisäis vähän persoonaa peliin? Vastaus löytyi hapsuista. Pitkistä, keltaisista hapsuista. Tein ne muurarinlangasta! Aikaisemmin tutustuin muurarinlankaan tekemällä yksinkertaisen seinävaatteen (kuvassa taustalla) ja näyttävät korvakorut.

Hapsut oli helppo tehdä. Leikkasin yhtä pitkiä pätkiä, vedin ne virkkuukoukulla huivin läpi ja kiristin silmukalle. Huivissa oli sopivasti "pystyraitoja", joiden avulla hapsut sai pujotettua tasaisin välimatkoin.

Kyllä nyt on vähän väriä! Tipunkeltainen keväthuivi. Täytyy tosin varmaan pitää vain sisällä asustehuivina.. Takin kanssa voi muuten tulla ongelmia vetoketjun kanssa!

// EDIT: Lisäys - ja inspiraatio pitkien hapsujen huiviin sain tästä Purlsoho.com: Beautiful spring scarf.

DIY: Neulekimono.

Pari kesää sitten rakastuin erilaisiin lerpukkeisiin, toiselta nimeltään kimonotakkeihin. Viitoiksikin joku sanoo. Eräänlaisia säkkineuletakkeja. Lohdullisen muodottomia ja ilmavia vaatteenkalaisia yritelmiä. Nyt kesän kaipuussa ja kevätauringon lämpöä odotellessa ompelin itselleni neulekimonon. 

Ompelin sen melko rumasta neuloksesta. Aivan kammottava. Ja ajatella, ihan itse ostin. Kimonorakkauttakin kauemmin se muhi ja odotti kangaslaarin pohjalla... Ja nyt hoksasin, että voihan sen kääntää toisinpäin! Printti piiloon ja käyttöön!

Kattokaa nyt. Mikä psykedeelinen väriloisto. Syytän kyllä ylihyvää myyjää, joka sai tämän myytyä minulle silloin aikoinaan. Vähän hypistelin ja totesin, että onpas kivan tuntuista. En tykännyt printistä yhtään, mutta myyjä sai vakuutettua, että juujuu ihan yliparasostos ois. Ja ostin sen. Taisin kyllä silloinkin vähän epäillä, että jääköhän käyttämättä. Sen jälkeen olen välttänyt saman myyjän palvelua, ettei hän onnistu taas ujuttamaan minulle jotain ylimääräistä mikä ei oikeasti silmää sykäytä.

Mutta nyt käänsin hutiostoksen voitoksi ja sain käyttäkelpoisen neulekimonon. Itse mallissa ei ole mitään uutta taivaan alla. Ihan vain kappale kaksinkerroin, päällimmäinen puolisko keskeltä halki ja sivut lähes koko matkalta yhteen. Sitten vain reunojen huolittelu ja valmista on. 

Leveyttä on neulekimonossa on kivan runsaasti. Voi oikein kääriytyä kimonoon odottamaan sitä lämpöä. Olen täynnä tätä talvea. Se on kestänyt ainakin miljoona kuukautta jo.