perjantai 3. maaliskuuta 2017

Salmiakki-korvikset.

Mitenkäköhän se taas meni? En tee yhtään korvakorua pitkään aikaan - eikun? Vannoin, että korvismania vois taas pitää vähän taukoa ja uutta en tee, jos pari paria ei lähde ensin purkuun. Mutta kas. Tässä sitä taas mennään.

Mutta saanen itseltäni puolustautua: se on kierrätetty, kauttaaltaan. Pohjana salmiakeiksi leikatut vinyylin palat rikkoontuneesta isommasta vinyylikorusta. Korvakorukoukut on myös uusiokäytössä puretuista koruista. Ja maalikin on tavallaan uusiokierrossa - kun edellisen postauksen tennareita maalasin, jäi valkoista maalausalustaan runsaasti. Siihen ois hukkaan mennyt, mutta hoksasin ottaa maalin hyötykäyttöön vetämällä ne korvisten laitaan. Vedin ne vähän raappaustyylillä, paksusti ja elävästi. Pinta jäi rosolleen ja tuo kivasti tekstuuria.
Ja kas, mätsäsihän ne korvikset lempimekkoni kuosiinkin aika hyvin. Näillä fiiliksillä kohti hämärtyvää perjantai-iltaa!

2 kommenttia:

  1. Korviksia ei koskaan voi olla liikaa. Ja nää on vielä tosi kivat!

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.