Mökötyskissa.

Miauuuu! Tässä on pieni katti. Tein sen työkaverille kiitokseksi ja piristyksi kovan työpuristuksen jälkeen. Hyvin tehtyä työtä pitää kiittää ja tsempata, joten siitä se idea sitten lähti. Ja koska tahdoin tehdä jotain pientä ja vähän höpöä, päädyin jonkinlaiseen amigurumiin. Selkeä vaihtoehto oli kissa!

Tästä näkee katin koon. Nyrkkiin puristettava (ja heitettävä) kaveri! Malli tuli omasta päästä kissaa tehdessä. Töpötassut, pötkylämäinen häntä, paksut korvat ja kaiken kruunaa pieni rusetti keskellä päätä. Pysyy hyvin istualleen (pohja ei ole täysin pyöreä vaan kavennukset toivat suorempaa pohjaa alle), joten sopii vaikka työhuoneen hyllytasolle möllöttämään.

Näettekö te muuten viikset kiinni puristettuina silminä ja silmät kulmakarvoina? Riippuu katsojasta, kissalla on kaksi ilmettä! Kaksikasvoinen mökötyskissa, haha.

Vuoka-alunen kierrättäen.

Jotain käytännöllistä keittiöön! Pitkään muhi mielessä kankainen uunivuoan alunen ja nyt sen vihdoin ompelin! 

Siinä on jonkinlaista villasekoitekangasta päällä ja välissä kaksikerrosta vanhaa pyyhettä (hyvä tapa kierrättää kulahtaneet, ohuet froteepyyhkeet, sopii myös patakintaiden väliin) ja yksi kerros vanua. Ripustuslenkin tein vanhasta hupparin nyöristä. Siinä on kiva kuvionti! Alunen tuli ommeltua täysin kierrätysmateriaaleista. Villa oli epämääräinen jämäpala ja vanukin oli vedetty vanhasta täkin vuorituksesta.

Ja kokonaisena se näyttää tältä ompeleineen ja miniruttuineen kaikkineen. Inspiraation sain täältä: Purlbee / Felt hot pads.

Laitojen ompeleet pitää sisuksen hyvin paikoillaan, keskiommel taas sallii alustan taittamisen kaksinkerroin. Voi pitää paksumpana vaikka kuuman kattilan tai pienemmän vuoan alla.

Nyt pöytä on katettu! Se olisi ensi puraisu kotona tehtyä nyhtökauralasagnea. Tuoksu on ainakin huumaava!

Ikuisesti kesken.

Olen useinkin aika levoton kädellätekijä. Aloitan yhtä, jatkan toista, kiinnostun kolmannesta. Eka jää kesken, toinen lähtee purkuun ja kolmas projekti ei käynnisty koskaan. Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa - ja useinkaan tiedä mitä haluaa tehdä, kunhan jotain tekisi mieli. 

Lopputuloksena on paljon ikuisesti kesken jääviä töitä. Sanokaahan, etten ole ainut? Että muiltakin jää niin kauaksi aikaa töitä kesken, että lopulta ei enää haluakaan tehdä projektia valmiiksi? 

Kurkataan kulissien taakse muutamaan nyt löytyneeseen ikuisesti keskeneräiseksi jääneeseen projektiin:

Ikuisesti kesken 1: Ostin innolla haaleita lankoja neuloakseni niistä kivan kolmivärisen putkihuivin. Ja katsokaa, näin pitkälle pääsin! Into loppui kesken, aikaa kului ja nyt se meni purkuun. Jälki näytti kammottavalta (en ole kummoinen neuloja) ja eipä se ittekseen ollut virheitään korjannut.

Ikuisesti kesken 2: Vauvan pipo piparireunakuvioinnilla. Ja lähes valmis, tupsua vaille! Mutta. Huomasin virheen. Kerkkele sentään. Se irvisti ja pahasti. Purin virheen pois, mutta samalla innolla purin ja koko pipon. Sinne meni. Eipä tuo nyt kovin tasainen ollut muutenkaan (ei kehumista neulomistaidoissa edelleenkään).

Ikuisesti kesken 3: Pujoiteltu seinävaateproggis, josta piti tulla tyynyn etupuoli. Ääh. Tein niin innolla tuota! Mutta sitten en koskaan viimeistellyt tyynyksi. Ja ehkä hyvä niin, koska en olisi siitä nyt yhtään innoissani. Purin tuonkin. Onneksi käytin pitkiä lankoja, ei mennyt paljon jumbolankaa hukkaan.

Ikuisesti kesken 4: Reppu, farkuista reppu. Farkkurepusta leikkuujätettä. Tästä on kai jo yli vuosi? Aloitin, mokasin, purin, korjasin, mokasin uudelleen, suutuin - piä tunkkis kerkkele, en ois reppua halunnutkaan.

Ikuisesti kesken 5: Miehen laukku. Hän käytti tätä kyllä silloin... joskus. Ja sitten se oli korjattavana x määrän vuosia..

..kunnes hän ei sitä olisi halunnutkaan enää käyttöön. Oli mennyt niin liiskaankin, että ei kannattanut korjata edes kirpparille. Vedin laukun turhautuessani palasiksi. Lopputuloksena paljon hyviä paloja ja osia!

Tässä viikon aloituksen kevennys. Mitäs teillä on jäänyt ikuisesti kesken?

Spagetista korvakorut.

Nyt kimmeltää! Kultaa on ja graafinen kuviokin. Mutta mistä materiaalista? Jos ei kurkkaa otsikkoon niin arvaisitko?

Jos ajattelisi pastaa korumatskuna, sitä kyllä auttamatta tulee mieleen päiväkotimeiningillä makaroonin pujotus lankaan. Se mielikuva on tästä lopputuloksesta aika kaukana, eikö?

Idean kokeilla spagettia korumateriaalina sain täältä: ohohblog.com / Pasta necklace.

Ja aika helposti ne myös valmistuivat. Leikkasin nahasta pohjat ja ihan askarteluliimalla rivitin spagetit päälle pieninä pätkinä. Kun liima oli kuivunut, leikkasin ylimenevät spagetit nahan muotoon. Lopuksi maalasin kultaisella akryylimaalilla.

Ja jos nyt valotetaan todellisuutta, ei se alkuun mennyt ihan niinkuin olisi voinut mennä. Ekan version unohdin tehdä toisen korvakorun peilikuvana ja en hoksannut, että välirenkaat kannattaa pujottaa nahkaan ensin ennen spagetin liimaamista. Yritin myös kaulakorua, mutta se jä ihan löperöksi ja yritin korjalla liimalla rakoja, mutta ei se onnistunutkaan. Pintakin meni töhnäksi. Mutta yksi kolmesta onnistui, joten ihan hyvin!

Taidan kokeilla vielä neljännen kerran, spagetin pätkimiseen jäi ehkä vähän koukkuun. Jollain oudolla tavalla terapeuttista.

Mekko ilman kaavaa.

Kevään ensimmäinen mekko! Tuli fiilis, että nyt tarttee jo kukkakuosia, oli se sitten vaikka tylsästi mustavalkoinen.

Ompelin ihan tavallisen mallin ilman kummempia kikkailuja. Yli olkien laskeutuvat hiat, kapeahko malli kahdesta kappaleesta.

Kaavana toimi joustava mekko, joka osui ensimmäisenä käteen. Siihen vaan kankaan päälle, vähän mittailua ja siinäpä se. Kapea olkaimisesta ja leveähelmaisesta, neljän kappaleen mekosta tulikin ihan jotain muuta!

Ilman kaavaa yksinkertaisten mekkojen ompeleminen on yllättävän helppoa. Pitää vain mitata kahdesti ja leikata itsevarmasti mittojen mukaan. Lisää tee-se-itse-mekoista näissä viime kesän tutoriaaleissani: ks. kollaasi tästä.

Tein myös mekon pääntein symmetriseksi edestä ja takaa - ei ole väliä siis kumminpäin mekon pukee päällensä! Tuli hyvä mekko. Taitaa tulla tästä kaavattomasta mekosta jatkossa seuraava mekkokaava.

Vai sanotteko te muuten tällaisista helmapituuksista, jotka menee housujen kanssa, mutta joita voi pitää myös ilman housuja, lyhyiksi mekoiksi vai pitkiksi tunikoiksi? Tunika vai mekko? Mekko vai tunika.

Kuvassa myös silkkimassasta tehty pupu-kaulakoru - nimesin korun pupuroksi, kun näyttää niin totoro-hahmolta!