keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Änkyrä.

Tiedättekö aamut, joina herää ongelmitta uuteen päivään, hymyillen, energisenä ja kaikkivoipana? Tänään ei ollut Madam B.C:llä sellainen aamu. Tänään oli aamu, jona jo herätessään tiesi jotain menevän  pieleen. Tekee mieli heiluttaa keskareita ikkunasta ohilenteleville linnuille. 
                
Toivotaan, että päivä nousee kuopistaan, eikä ärräpää suhise suussa iltaan asti. Tiedättekö, kun ärsyttää se, kun ärsyttää? Ja sitten se vasta alkaakin ärsyttämään. Vielä enemmän ärsyttää, että hoen tuota sanaa tänne. Madam B.C:n piti olla iloisuuden ja antinegatiivisuuden tyyssija ilman henk.koht. valittamista, mutta joskus näköjään ärsyttävyyden aste puskee tännekin läpi. Ehkä, kun olen saanut positiivisuus potkun pepulleni niin poistan jorinan.
Bla, bla, blaa kuvastaa hyvin tämänhetkistä oloani. Ei ole luova olo, ei jaksa mitään älyllistä, mikään ei kiinnosta, menen takaisin nukkumaan. Onneksi sentään on nyt blogissa suuret kuvat. Jotain edistystä.

Huoparintamerkki by Madam B.C. 

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.