sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Operaatio minimalismi osa kaksi.

Kerroin tammikuun alussa minimalismi-tavoitteestamme. Operaatio on edelleen käynnissä ja ajattelin jakaa tässä välissä lisää ajatuksia, joita olen havainnut matkan varrelta. Minimalistisuutta ei ole itsessään vielä tavoitettu, mutta ihan arjessa ja pinttyneissä tavoissa olen huomannut projektin tuomia kivoja muutoksia:
Muutos 1: Paperittomuus. Möin tulostimen pois, vaihdoin laskut e-laskuiksi..jne. Isoin muutos on se, etten enää osta naistenlehtiä. Ennen ostin, jopa monta kuukaudessa. Ja ne lehdet piti aina säästää isoina pinkkoina ennen kuin raskin silputa ne/antaa eteenpäin/heittää paperinkeräykseen. Nyt, kun pääsin lehtien ostokoukusta pois, säästän muutoksella niin rahaa kuin myös tilaa ja aikaa.

Muutos 2: Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse omistaa vain siksi, että "se kuuluu jokaiseen kotiin". Se voi olla ihan joku arkinen juttu, kuten folio. Meiltä loppu se kesällä ja uutta ei muistettu ostaa. Koskaan. Eikä sitä enää edes osata kaivata. Se mihin sitä ennen käytti, on korvattu ympäristöystävällisimmillä keinoilla.
Muutos 3: En ole enää vuorannut uuden asunnon seiniä tauluilla. Entisessä asunnossa oli ehkä tyyliin yksi seinä, jolle ei ollut ripustettuna mitään. Nyt luvut on toisinpäin. Pikku hiljaa on muutamia tauluja tullut esille, mutta tavoitteena on myös pitää mahdollisimman paljon seinän pinta-alaa tyhjänä.

Muutos 4: On valaisevaa oppia eroittamaan kuvitteellisen ja todellisen tunne-arvon ero. Olen vuosia säilyttänyt monia esineitä siksi, että niissä on mukamas tunne-arvoa. Kun aloin pohtimaan kunkin esineen kohdalla niiden herättämää tunnetta, ei sitä sitten enää ollutkaan. En olisi pelastanut niitä tulipalosta. Joten kiertoon (kirpparille tai kierrätyskeskukseen) kaikki sellaiset arvottomat tilasyöpöt.
Muutos 5: Olen alkanut tosissaan miettimään ihan kaiken suhteen, että paljonko ihminen oikeasti tarvitsee tiettyä tavaraa? Esimerkiksi monellako pyyhkeellä sitä pärjäisi? Pitääkö niitä olla hyllyllinen? Miksi?!

Muutos 6: Olen usein se, jolle tarjotaan kierrätettävää kamaa. Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan. Jos se ei aiheuta erityistä inspiraatiota tai jos sillä ei ole erityistä käyttötarvetta, sille voi sanoa ei. Kaikkea ei tarvitse ottaa kontolleen vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä tai jos ajattelee "joskus" tarvitsevansa. Se joskus voi olla kymmenen vuotta tai ei koskaan. Onko se sen arvoista?
Muutos 7: Kaiken ei tarvitse olla esillä yhtä aikaa. Sisustuksen yksityiskohdatkin pysyvät silmissä raikkaina, kun niitä vaihtelee. Olen vähentänyt myös "sisustuskrääsää" määrällisesti. Ennen tein röykkiömäisiä asetelmia, joista ei tiennyt minne katsoa. Nyt pyrin yhdistämään vain parisen juttua yhteen, jolloin kokonaisuus on selkeämpi ja rauhallisempi. Se on välillä yllättävänkin vaikeaa.

Muutos 8: Karsiminen ja luopuminen on järjettömän hidasta. Välillä tuntuu, ettei mikään etene mihinkään. Mutta sitten tulee kylään kylään puusilmä, joka ei yleensä huomaa mitään mistään koskaan, mutta nyt ensimmäisenä toteaa, että onpas täällä tavaramäärä vähentynyt! Tällaiset huomiot kyllä ilahduttavat, projekti siis todella etenee. Ja eikun kohti tavoitetta kuljetaan, esine esineeltä, taso tasolta ja tila tilalta.

Operaation raportointia luvassa myös jatkossa.

12 kommenttia:

  1. Mukava lukea minimalismiprojektistasi, allekirjoitan joka kohdan! Itse aloitin tavaran vähentämisen nelisen vuotta sitten ja omaa suhdetta tavaraan on tullut kyllä pohdittua. Suurimpana muutoksena huomaan sen että ennen halusin omistaa kaiken ihanan tavaran, nyt tulee lähinnä pahoinvointi kun ajattelen että joutuisin uhraamaan ihanaa avaraa tilaa sille kaikelle krääsälle. Vähät koriste-esineet ja vaatteeni ovat erityisen tykättyjä ja pääsevät paremmin esille kun ympärillä ei ole muuta. Tavaroista kieltäytyminen on vieläkin itselleni vaikeaa, vanhemmat sukulaiset eivät oikein tunnu hyväksyvän vähätavaraista elämäämme koska pyynnöistä huolimatta tuovat lahjoiksi ja muutenkin sitä sun tätä, periaatteena enemmän on enemmän.kun osaisi kierrättää nuo tavarat jotenkin hienovaraisesti, asiasta puhuminen ei vielä toistaiseksi ole tuottanut tulosta. Olen itsekin miettinyt paljonko pyyhkeitä/lakanoita/astioita tarvitaan.. Pyyhkeiden kohdalla olen tullut siiihen tulokseen että kuivausrummullisessa taloudessamme kolme isoa pyyhettä kummallekin on aivan riittävä määrä, toista mieltä taas ovat lahjoja tuovat kun "toki pyyhkeitä tarvitaan aina". Tarvitaanhan niitä mutta en halua säilyttää ylimääräisiä vuosikaupalla kunnes vanhat hajoavat ja silloinkin todennäköisesti värimieltymykseni on muuttunut. Vähentämisen edetessä huomaa että säilytysratkaisut jäävät tarpeettomiksi, meillä on jäänyt jos jonkinmoista koria ja lipastoa turhiksi mutta rakastan tuota tyhjää tilaa kaikkien niiden roinavuosien jälkeen :D rahaakin säästyy (ja jopa tulee lisää kirppismyynnistä) esim matkustelua varten. Seuraava "suuri pohdintani" on astioiden määrä, tällä hetkellä kaapeista löytyy kaikki perinteiset kaikilla-kuuluu-olla keittiövempaimet, arkiastiasto, pyhäastiasto, tuhat tupperkippoa jne jne, pitäisi järkeillä mikä on TARPEEKSI ja SOPIVASTI juuri meidän huushollissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voisin sanoa ihan samaa sanasta sanaan! :) Etenkin ne ihmiset, joiden mielestä "pyyhkeitä tarvitsee aina", kummastuttavat myös minua. Itse olisin tyytyväisempi vaikka vessapaperista..

      Poista
  2. No näin on, minimalismiin pääseminen tai sen saavuttaminen on tavattoman hidasta! Varasimme vihdoin Tyttären kanssa kirppispöydän: mä sain myytyä pari laatikollista tyhjäksi ja Tytär astiakaapista turhat lautaset! Aika hyvin, niin ja mies sai myytyä yhden tilaavievän sohvapöydän...
    Matkalla siis ollaan. Tärkeintähän on matka eikä päämäärä, hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että varasitte pöydän! Yhdessä kohti minimalistisuutta! :)

      Poista
  3. Itsellänikin on työn alla samanlainen projekti, joten tästä on erittäin mielenkiintoista lukea. :) Etenkin kohdat 2, 4 ja 5 ovat tulleet oivalluksina viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että en ole ajatuksieni kanssa yksin :) Jatkossa lukemista tulee varmasti lisää, tätä on itsellekin mielenkiintoista pohtia.

      Poista
  4. Mahtavia huomioita, painan mieleen ja yritän toteuttaa itsekin! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. Eikun huomiot toteutukseen! :)

      Poista
  5. Nyt kyllä kerrot millä oot korvannu folion? Nimimerkillä folion suurkuluttaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mihin kaikkeen sinä tai muut ihmiset foliota käytätte, mutta meillä se oli suurimmalta osin vain esim.ruoantähteiden suojana. Näissä tapauksissa ollaan korvattu folio käyttämällä ihan vaan yksinkertaisesti kansia ja pestäviä rasioita. Ja ruoat, joiden valmistuksessa ollaan ennen käytetty foliota, tehdään nyt kannellisessa lasivuoassa. Mihinkäs muuhun sitä edes käytettiin....?

      Poista
  6. Oi kiitos tästä kirjoituksesta! Olen perusluonteeltani aikamoinen hamsteri, mutta tavaran määrä pienessä asunnossa on alkanut viime vuosina ottamaan ihan todella päähän. Karsiminen vain on niin turkasen vaikeaa, ja kun nyt on vielä vauvakin, jolle "pitää" olla kaikenlaista, niin ei se ainakaan ole tilannetta helpottanut.

    Nuo tavaraa kantavat sukulaiset ovatmyös todellinen riesa. No okei, minulle ja miehelle ei enää tavaraa tuoda, mutta vauvalle kylläkin... :P

    Mutta joo, seuraan suurella mielenkiinnolla projektiasi ja yritän ottaa opiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ja toivottavasti projektimme inspiroi myös sinua. Ensimmäinen askel karsimiseenhan on siellä otettu, jos jo on alkanut tavaran määrä ärsyttämään. Ja voin uskoa, kuinka vauva tuo mukanaan vieraiden kauttakin kaikkea mitä ei muuten itse edes hankkisi..oivoi! Tsemppiä!

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.