Ja sitten minä huusin: "It's a wrap!"

Mikä päivä! Hektinen, mieletön, hullu, jännittävä päivä! Se oli päivä, jona saimme valta-osan kirjan tuotteista kuvattua. Tehtiin mahdottomasta mahdotonta. Tehtiin alle päivässä se mihin normaalisti menee (ammattikuvaajaa lainaten) "ainakin viikko". Oli niin hektistä, että en edes muistanut toteuttaa ajatustani päivän dokumentoinnista. Viimeisillä otoksilla ehdin tallettaa edes vähän behind-the-scenes-kuvia kännykkään niin sai jotain pilkettä näytille.

Eilinen oli täynnä luovuuden sekamelskaa, lentäviä hengareita, vaatekasoja, suklaakakkua, soulia, tuulta ja pilviä, seinältä putoavia taulukoukkuja, mitä hassuimpia valotusviritelmiä, tilannekomiikkaa ja jännittäviä nyt-syntyy-jotain-mahtavaa-kutinoita mahanpohjassa. On niin kiitollinen olo, valokuvaaja oli mahtava ja kaunis malli-ystäväni oli ihana, niin mukautuva ja hetkeen heittäytyvä! Ei sanakaan valitusta, vaikka päivä oli pitkä ja sää ajoittain oli todella kylmä. Minä, malli ja valokuvaaja, oltiin hyvä tiimi! Hyvä me!

Ja olihan meillä myös ihana assistentti kuvauksissa. Cora kulki mukana koko kuvausten ajan! Olen ylpeä pikkukaverista, viihtyi se myös vähän kameran edessäkin. Kuvauksien päättyessä Cora simahti ihan yllättäen jalkojeni juureen - mikä oli tosi hassua, kun harvoin se malttaa nukkua vieraiden ihmisten läsnäollessa! Oli se poreeraaminen rankkaa myös koiralle. Itselläkin vielä humisee päässä, mitäsnytsitten? Joko se loppu? Eikö voitaisi kuvata vielä vähän lisää? Eihän tässä meinaa millään rauhoitua ja palautua normaaliuteen. Arki tuntuu niin kovin mitättömältä eiliseen mahtavuuteen verrattuna.

Eikun niin, onhan tässä vielä edessä itse kirjan kirjoittaminen. Ku ohan niisä kirjoisa ylleensä vissii sitte jottai tekstiiki. Voi sua äitiekieli, tekis kylä vähä mieli kirijottaa koko kirija iha murtteela. Loppurutistuksesta toiseen rutistukseen, työnsarkaa kyllä vielä riittää ennen kuin saa kirjan uunista ulos!