lauantai 2. maaliskuuta 2019

Metalliroskasta koru.

Käppyräkoru!

Se on tämä vinkkelikaulakoru. Tein sen jo joku aika sitten, mutta olen unohtanut esitellä sen. Ja arvaatteko mikä siinä on parasta? Se on spiraalin muodossa, joten se on todella eläväinen koru. Se on myös täysin kierrätysmateriaaleista. Ja idea syntyi täysin vahingossa!

Pyörittelin käsissä jonkinlaista pientä ja toisesta päästä kapenevaa metallisuikaletta. En tiennyt mistä se oli ja mihin se oli menossa. Kysyin mieheltä, ei tiennyt hänkään. Tarvitko? Ei tarvitse. Jahas, laitan metallinkeräykseen. Jaa kas, siinä käsissä leikittelin metallisuikaletta. Sehän taipuu! Näyttää kivalta, voisiko se olla kiva koru? Ja siitä se idea lähti.
Päällystin sen nahkapalalla (kontaktiliimaa väliin) ja sitten taivuttelin suikaletta vielä mieluisammaksi. Jätin ympärille 1-2 mm nahkaa yli, jotta metallin terävä reuna ei koidu vahingoksi. Ylös jätin nahkaa vähän enemmänkin, jotta sain pelkän nahan läpi naskalilla reiän välirenkaalle.

Koru tuli 100 % kierrättäen. Metalli, uusiokäytössä. Nahka, kierrätysjämäpala. Välirengas, vanhasta korusta purettu. Ketju, toiselta korulta lainassa. Aika hyvin. On nyt kyllä roskasta koru -kategoriaa.
Ja siinä se sitten olikin valmiina. Nimesin korun Käppyräksi. Joskus on kiva, jos on korulla nimi. Vähän kuin kuoseillakin on tai tietyillä malleilla. Käppyrä kuvastaa tätä hyvin, koska sana on vähän veikeä. Spiraali olisi ollut liian fiini nimi. Käppyrällä mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.