tiistai 23. heinäkuuta 2019

DIY: Hikipaita koiralle.

Se helle sitten tuli, vaikka ensin näytti että kylmäksi kesäksi jää. Yhtään kesävaatetta en ole saanut itselleni ommeltua, mutta koiralle ompelin! Se on hikipaita!
Cora on jo kovin vanha ja kuumat päivät ovat vuosi vuodelta hankalampia jaksaa. Raukkaparka viettää päivät märän pyyhkeen alla. Mutta mielestäni ei ole hyvä, että vanhus on kovin paikallaan. Kaikenlaisia viittaviritelmiä (esim. helppo ja nopea viilennysloimi, ks. postaus) on kokeiltu, mutta eivät ne vain pysy liikkeessä mukana. Joten siksi: hikipaita.
Idean hikipaidan ompeluun sain, kun bongasin kirjastosta saatavaksi Ossin ompelukirjan (2011). Se taisi olla juuri samalta tekijän verkkosivuilta, kun aikoinaan ompelin ekat hupparit viileille ilmoille. Silloin oli kaavapankki netissä ja en tiennytkään, että myöhemmin niistä tuli ihan kirjakin. Sitä tähdittää kääpiöpinserit, mutta kokoja ja muunnosohjeita löytyy isommillekin kavereille.

(Apua, en kestä tuota kansikuvaa - neulatyynyhattu!)

(Ja apua nyt tuo paita näyttää silmissäni ihan joltain vaippahousulta!)
Kaikkien haalareiden ja sadeasujen joukosta bongasin hikipaidan. Siitä se sitten lähti, eikun kaavat auki ja mittailemaan. Tein vähän iisimmän version pienillä kanttauksilla. Ja lisäsin väljyyttä ympärykseen, koska kylmä tuppi ei varmasti ole kiva päällä vaan lähinnä hiostavan ahdistava.

Huomaa etten ole pitkään aikaan leikannut mitään kaavoista, kun ensin epähuomiossa leikkasin yhteen taitteen ihan väärään laitaan ja kyllä kappaleita saikin sitten pyöritellä, kun yritin saada olka- ja sivusaumoja kohdilleen. Mikä aivopieru! Siitä sitten tuli yksi turha korjaussauma alakappaleeseen. Laitetaan helteen piikkiin, se siinä syynä tietenkin, eikö? Hikipaitaa tarvitsisi itsekin ommeltaessa näillä keleillä.

Ja se pointti? Hikipaitaa ei tietenkään käytetä sellaisenaan, vaan kastellaan viileällä vedellä, puristellaan vedet pois ja pistetään päälle. Pysyy aika pitkään kosteana ja viileänä päällä. Eli hikipaita on, jotta ei hikoilisi, heh.
Mutta mikä oli mummon reaktio?

Ai kauhea, minkä se lykkäsi päälle. Kyllä mökötti ja tuimasti tuijotti. Ei suostunut edes leikkimään uudella yksisarvispallolla. Kovin oli loukkaantunut moisesta vaatekappaleesta.
Jonku aikaa siinä meni, kun koira tajusi: tämähän on oikeastaan aika mukava. Nytkin liivi päällä tuhisee oikein tyytyväisenä. Parasta on, että se pysyy päällä myös noustessa ja nukkuessa asentoa vaihtaessa. Leikkiäkin voi, jos vaan jaksaisi!

Tietenkin tässä pitää myös olla maalaisjärki mukana: ei hikipaitaa pidetä silloin, kun koira on yksin eikä muutenkaan liian kylmänä liian kauaa kerrallaan. Hyvinvointi ennen kaikkea.
Hiukan se näyttää huomioliiviltä. Tai pelastusliiviltä! Toisaalta - onhan se yhdenlainen pelastusliivi, jos se pelastaa liialta kuumumiselta ja auttaa vanhusta jaksamaan helteiden yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.