Hilirimpsis, sehän on jo maaliskuu! Helmikuu meni ohi tohisten.
Aloitetaan tämä kuu tosi helpolla käsityöllä. Sanotaanko perinteisesti, että tuunauksella. Kävin kierrätyskeskuksessa, tein bongauksen ja sen mukaan niin älyttömän superhelpon sisustustuunauksen, että hilirimpsis sentään, sehän oli nopeammin valmis ennen kuin olisi tajusikaan.
Kyseessä on tämä.
En tosin tiedä mikä tämä on. Joku keraaminen lieriö, ylhäältä kapeampi, alhaalta suora.
En kerta kaikkiaan tiedä mikä tämä on. Mitä veikkaat?
Kävi mielessä olisiko se voinut olla jonkinlainen lampunvarjostin, mutta siinä ei tosin ole sellaisia jälkiä. Ja onhan se varjostimeksi hurjan pieni. Vaasi, ruukku tai kynttilänjalka ei voi olla, kun ei ole pohjaa. Vai onkohan siinä ollut joku erillinen lautanen alla?
Vähän mitättömän surkeana se nökötti kierrätyskeskuksen saa ottaa -osaston hyllyllä.
Säröinen, likainen, yksinäinen.
Silti se kiinnitti huomioni. Saisiko tästä jotenkin kivaa?
Ajattelin, että putsaus ja puunaus. Kyllä se siitä.
Ei ole pohjaa, mutta tehdään siihen pohja!
Otin pahvinpalan, korkkikangaspalan ja puuliimaa. Siitä se ajatus sitten lähti.
Ensin pahvipyörylä pohjaan ja sitten korkkimatskua päälle, että olisi vähän fiinimpi - vaikka kukapa sinne pohjaan katsoo, hyvin olisi mennyt pahvillakin.
Ennen kuin lisäsin korkkikerroksen, litistin pahvin tasoa vasten. Liima kosteutti pahvia mukavasti ja pahvi meni kasaan niin ei keraamisen pohjareunan alta pahvi paksuna irvistele.
Ja kas! Eihän ole enää onnettoman ja orvon näköinen!
Kuinka putsaamisella ja niinkin näkymättömällä muutoksella kuin pohjan lisäämisellä sai jostain saa ottaa -osaston ilmaisesta hylkiöstä jotain sievää sisustuselementtiä?
Olinkin halunnut vastaavaa pientä, tukevaa astiaa vastaavasti pienen sisustusoksan minivaasiksi.
Näillä sanoin toivotan mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.