DIY-korujen alkeet osa 3

Vielä yksi korupostaus DIY-korujen alkeet -teemalla!

Toivepostauksen ykkösosassa oli välineitä, joilla tehdä koruja, jatko-osassa tarvikkeita ja osia, joista tehdä niitä koruja ja mitä jäljelle jää? Muut materiaali! Ks. osa 1 tästä / osa 2 tästä.

Ja mitä tarkoitan muilla materiaaleilla? Erilaisia asioita, joista tehdä tai koota koruja edellä esiteltyjen tarvikkeiden ja välineiden avulla. Kaikki postauksessa esiintyvät korut (no valtaosa korvakoruja) ovat malliksi ja inspiraatioksi ja valitsin ne sillä perusteella, että ne ovat myös aloittelevalle koruilijalle helppoja valmistaa, ovat kestäviä käytössä ja ehkä myös tyylillisesti erilaisia makuja puhuttelevia.

Mun top 3 lempimateriaalit koruissa:

Korkki

Korkkikangas on mitä ystävällisin materiaali herkille korville. Se on niiiiin kevyttä ja lempeää, että herkkäkin korva kestää yllättävän isot korvikset. Tässä vaikka pisarat malliksi: Korkkipisarat 

Nahka

Keinonahka tai oikea nahka, kumpikin käy - etenkin jos se on jotain jämää jostakin! Uusiokäytettävä nahka koruissa on aina winwin. Nahka on kevyt ja kestävä materiaali, josta saa monenlaisia koruja. Aloittelija voi lähteä liikkelle vaikka hapsuista, joita voi liimata korupiikin ympärille. Piikin lenkkipää jää hapsun ylimmäiseksi ja siitä sen voi kiinnittää suoraan korvakorukoukkuun tai välirenkaalla ketjuun. 

Lanka

Virkatut korvikset ovat nykyisin aika kivoja, mutta jos jätetään virkkaus tekniikkana pois, langasta saa monenlaista hupsua hapsua, joita yhdistää renkaisiin tai muihin linkkeihin. Ks. Lankahapsukorvakorut

Helmet

Helmissä on loputon määrä mahdollisuuksia! Valitse vain lempihelmesi ja sovella. Yhdistä eripituisiin korupiikkeihin, pujota metallilankaan, pujota suoraan renkaisiin.. Pillimäisiä putkihelmiä voi myös pujottaa kumilankaan.

Ks. lisää:

rannerenkaasta iso pyöreä riipus 

putkihelmistä joustava sormus

lasipilleistä "himmeli"kaulakoru

Massat

Massoissakin on loputon määrä mahdollisuuksia. Massat myös sopivat niin korviksiin, sormuksiin kuin kaulakoruihin. Tässä muutamia massoja pähkinänkuoressa:

Silkkimassa

Silkkimassa on pehmeää ja helposti muovailtavaa. Haju kivan makea, mutta mieto. Plussaa: massa kuivuu ja kovettuu melko kovaksi huoneilmassa. Lopputulos syntyy hitaasti, mutta ilman sähköä. Ei sovellu ihan hirmupikkutarkkoihin juttuihin, mutta sitäkin isompiin koruihin, koska on todella kevyttä. Lue lisää silkkimassasta tästä + kaikki silkkimassajutut tästä

Polymeerimassa

Polymeerimassoja ovat mm. Fimo ja Cernit. Polymeerit ovat käsin tai muotein muovailtavissa ja toisiinsa kivasti sekoitettavissa. Sopii myös pikkutarkkaan touhuun. Massa kovetetaan ihan tavallisessa uunissa alle puolessa tunnissa koosta riippuen. Aloittelijalle suosittelen Fimo Soft -massaa, joka on käsille pehmeämmän koostumuksensa takia lempeämpää ja helpommin muovattavampaa. 

Ks. kaikki Fimo-jutut / Cernit-jutut.

Korubetoni 

Kuin betonia, mutta ymmärtääksen hienojakoisempaa ja pienessä koossa myytävää. Voi valaa valmiisiin tai itse tehtyihin pieniin muotteihin - vaikkapa "pillerikorvakoruiksi" lääketabletin hylsyyn! Korubetonia voi kuivuttuaan myös maalata. Lue lisää korubetonista tästä.

Prikat ja mutterit

Työkalupakista voi myös löytää korumateriaalia! Prikkoja ja muttereita voi myös ostaa rautakaupasta kilohinnalla. Valitse pienikokoisia prikkoja ja muttereita ja käytä niin, etteivät ole suorassa ihokontaktissa. Esimerkiksi nappikorviksissa voi taakse liimata muuta ihoystävällisempää materiaalia.

Ks. lisää: 

Afrikan tähti -teemaiset nappikorvakorut 

värikkäät langalla päällystetyt prikkakorvakorut (sis. ohje) 

punaiset virkatut prikkakorvakorut (sis. ohje)

Nämä minimutterikorvikset tein jo vuonna ja ne ovat edelleen aika ihastuttavat! Kooltaan pienet, painoa ei ole paljoa. Näitä olen käyttänyt vuosien saatossa kyllä tosi paljon.

Ks. mutterikorvikset tästä.

Kierrätysmuovit

Olen tehnyt paljon erilaisista kierrätysmuoveista koruja, etenkin korvakoruja. Vinyyli (eli LP-levyt) on näyttävä ja kestävä, samoin vanhat pankki- ja lahjakortit. Pakkausmuovistakin voi leikata suikaleita korviksiksi. Yksi jännittävin korvispari on cd-levystä! 

Ks. lisää: 

vinyylikorvakoruja 

läpinäkyvät korvikset cd-levystä 

unikkokorvikset lahjakortista (sis. ohje)

suikalekorvikset muovipakkauksesta 

+ Katso myös "muoviroskasta on moneksi" -postaus

Rikkinäiset vetoketjut

Etenkin metallihampaiset vetoketjut ovat näyttäviä koruissa. Kierrä ja ompele ruusukkeeksi tai muuhun muotoon. Vetskarinpuoliskon voi käyttää kokonaan tai siitä voi leikata vain hammasrivistön ja liimata esim. nahkapohjaan spiraaliksi (ks. pyöreä kaulakoru kuvassa). Korviksina vetskarikorviksissa on vain yksi huono puoli: kannattaa pitää pitkät hiukset kiinni. Saattaa muuten tulla melkoista takkua, kun tarttuvat vetoketjun hampaisiin kiinni.

Ks. lisää:

vetskarikorvikset muotoon ommeltuna 

vetskariruusukkeet: pienet ruusukorvikset + suuri vetskarisormus

+ kahdesta samanlaisesta nätistä vetskarin vetimestä voi tehdä korvikset

Nappikorujen materiaaleja

Jos tykkäät pienistä nappikorvakoruista, tästä innostut: niitähän voi tehdä melkein mistä vain! Jos tausta on tasainen ja se on tappiin liimattavissa, sehän toimii.

Tässä monenlaista mallia: liimaa nappikorvikset litteistä tai korkeista niiteistä, minikokoisista nopista, ylimääräisistä napeista tai vaikka legojen kukkasomisteista (joita multa löytyy monessa värissä, heh..).

Ks. lisää: 

Geishakorvikset karkkipapereista 

yx-x2-korvikset laskimen näppäimistä 

oki-hahmokorvikset Monki-hintalappukoristeista

legokukkakorvikset (postaus sis. myös muita legokorviksia)

Vanhat kynät

Yllättävistä käyttöesineistä löytää matskuja koruihin! Pura kynä osiin ja ota talteen mahdolliset pyöreät metalli- tai muovirenkaat, kynän päät (eli ne kartiot) ja tietenkin itse hylsyt! Jos muste on kulunut nätisti, jäljelle saattaa jäädä kuvan mukaan kirkas hylsy. Se on muovia ja helposti saksilla pilkottava. Hylsystä saa pitkiä putkia tai pätkittynä pieniä muovihelmiä. 

Ks. kynänhylsykorvikset (sis. ohje) + muita kynien kierrätyksiä koruiksi tästä tai tästä.

Randomit

Nappikorviksiin tarvitsee aina kaksi pientä randomia, mutta jos on vain yksi ja iso outo asia kuten sirpale rikkoontuneesta lautasesta ylimääräinen legopalikka (tämä kultainen on tosin maalattu), se sopii hienosti sormuspohjaan liimattavaksi. Valitse liima materiaalin mukaan ja pujota sormus sormeen - helppoa!

Ks. kolikkosormus + uudelleen sormuksen liimausvinkki

Eli korumateriaaleja voi löytää mitä yllättävimmistä paikoista - penaalista, työkalupakista, roskikseen menevästä kamasta.. silmät auki, ei sitä tiedä mitä persoonallisia helmiä sitä löytyy mistäkin!

DIY-korujen alkeet osa 2

DIY-korujen alkeet jatkuvat!

Toivepostauksen ykkösosassa oli välineitä, joilla tehdä koruja, nyt tulee jatko-osassa sitten niitä tarvikkeita ja osia, joista tehdä niitä koruja. Ks. osa 1 tästä.

Pyrin näissä "koruilijan ABC"-postauksissa vastamaan millä vermeillä pääsee korujen teossa alkuun. Mitä hankkia, mitä nyt aika varmasti tarvitsee ja mitä ei välttämättä tarvitse - riippuu niin täysin millaisia koruja tahdot tehdä. Helmikoruja? Metallikoruja? Makrameeta? Massakoruja? Vaihtoehtoja löytyy, mutta niin myös niitä korutarvikkeita. 

JOS kaikki pitäisi kiteyttää pähkinänkuoreen, sanoisin että tämän kuvan asiat tarvitset (ja ehkä et jotain näistäkään - edelleen riippuen millaisia koruja tahdot tehdä). Mutta itsellä nämä ovat ne tärkeimmät ja käytetyimmät välineet (niistä edellä mainistussa 1. osassa lisää) ja tarvikkeet eli jonkinlaista metallilankaa, ketjua, välirenkaita ja korvakorukoukkuja. Niistä se lähtee.

Puretaan kuitenkin korun osia vähän tarkemmin:
(Tarvikkeiden järjestys satunnainen.)

Helmet

Helmiä on monenlaisia mistä valita suosikkinsa. Niitä on eri koossa ja muodossa esimerkiksi kivestä, lasista, puusta ja muovista. 

Muutamia huomioita helmistä: 

Kivi- ja lasihelmet ovat korvissa painavimmat ainakin isoina helminä. Puu voi olla miellyttävä iholle. Puuhelmistä lakkapintaiset ovat kestävimmät. Muovihelmet ovat lähinnä akryylista ja niissä voi joskus pinta lähteä käytön myötä.

Lisäksi on shamballahelmiä eli ns. pave-helmiä (ei kuvassa). Ne ovat polymeerimassasta valmistettuja helmiä, johon on upotettu pieniä säihkyviä strasseja. Ne on aika hauskoja blingbling-koruiksi. Polymeerimassoista voi myös itse pyöritellä helmiä.

Ihan pienimpiä (lasi)helmiä sanotaan siemenhelmiksi. Niiden tyypillinen halkaisija on esim. 2 mm. Jos haluaa tehdä koruja, joissa käytetään paljonkin pieniä helmiä tai helmiä, joissa on tosi pieni reikä, suosittelen hankkimaan helmineulan. Usein helmineuloja saa setin muutamilla euroilla. Ne ovat kirjaimellisesti pitkiä, superohuita neuloja, joilla on helppo pujottaa pienimmätkin helmet esim. korulankaan. Muutenkin aina kannattaa kiinnittää huomiota helmiä ostaessa niiden reikään ja siihen, että sopiiko se toteutukseen, esim. mahtuuko tarvittava/käyttämäsi korupiikki sen läpi.

Korvakorukoukut ja -tapit

Jos tahtoo tehdä korviksia, jonkinlaiset koukut tai tapit ovat ehdottomat.  Toisaalta, koukku kuin koukku, mutta tässä muutamia erilaisia malleja, joilla hienosäätää korvakorujen mallia tai tyyliä. 

Muutamia huomioita erilaisista koukuista: 

1. Avokoukkumalli, muodoltaan sirppikoukku (pieni kieleke koukussa = sirppi), koko suht pieni.
2. Pieni avokoukku kierre- ja pallosomisteella, "peruskoukku".
3. Peruskoukku, ei muuta eroa kuin materiaali kirurginterästä*.
4. Lukittava koukku. Erittäin hyvä superkeveisiin koruihin, varmistaa tuulessakin korvassa pysymisen. Lukittavissa malleissa on myös vaihtoehtona saranalukollinen koukku, mutta siitä ei ole omaa kokemusta.
5+6. Eri väreistä malliksi musta ja kuparinsävyinen koukku. Kooltaan normaalia hiukan isompia.

13. Rengaskoukku.

* Jos on "herkät korvat", valitse silloin kirurginteräs- tai hopeakoukku ("hopeoitu" korumetalli ei tarkoita, että se olisi hopeaa). Allerginen voi kokeilla myös niobium-koukkuja (kemiallisesti reagoimattomasta metallista). Muulloin riittää, että koukun korumetalli on nikkelitön, lyijytön ja kadmiumvapaa. 

Muutamia huomioita erilaisista tapeista eli tappilukoista: 

7. Pieni tappi, jossa pallosomiste ja rengas riippuville korvakoruille.

8+10. Tasapohjainen tappi, jossa iso liimattava pohja. Toimii luonnollisesti isoille nappikorviksille. 

9. Tasapohjainen tappi, jossa pieni liimattava pohja pienikokoisille/keveille nappikorviksille.

11. Tasapohjainen tappi, jossa lisäksi alla silmukka/rengas.

12. Silmukallinen pohja, johon saa erilliseen etuosaan pujoteltua esim. helmirykelmän. (Onko mallille joku oma termi?)

Lisäksi tappivalikoimaan kuuluu kuppikantaiset ja kapussituastaiset tapit, rivolit ja erilaiset rengasversiot.. valikoimaa on!

Välirenkaat

Välirenkaat eli toiselta nimeltään liitosrenkaat (tai myös umpi- tai avorenkaat). Ne ovat avattavia renkaita, joilla liitetään osia toisiinsa. Valitse väri (kromi, "kulta", "kupari", ruusukulta, musta, antiikkihopea..) mätsääväksi korun muihin osiin sopivaksi. 

Alkuun pääsee, kun hankkii välirenkaita vaikkapa kahdessa eri koossa. Pieniä ja isoja. Isoja voi olla myös ohuempana ja paksumpana. Mitä paksumpi, sitä jytkympiä eivätkä väänny käytössä helposti auki kuten ohuet ja ns. pehmeämmät renkaat. Jos koru vaatii erityistä lujuutta liitoskohtaan niin silloin valitse tuplarengas, joka on kuin minikokoinen avaimenperänrengas. 

Suosittelen välirenkaissakin nikkelittömiä vaihtoehtoja kirurginteräksestä (= ruostumattomasta teräksestä).

Ks. ykkösosasta kuinka avaat ja suljet välirenkaat oikein.

Korupiikit

Piikkeihin voi pujottaa esim. helmiä tai ne voi ujuttaa massasta tehtävän korun sisään*, jolloin piikin lenkkiin voi laittaa vaikkapa koukun. Piikkien toinen pää käännetään lenkille (pyöreäpäisillä) pihdeillä. Yleisimmät korupiikkityypit ovat joko pienellä tapilla (ts. tasapäinen korupiikki), silmukalla tai jonkinlaisella koristeella. Tapit ovat yksittäisiin juttuihin, lenkilliset johonkin yhdistettävään eli linkeiksi koruun. Valitse korupiikki värin, pään ja pituuden mukaan. Pituusskaala voi olla 16 mm - 10 cm. Liian pitkiä voi myös lyhentää sivuleikkureilla.

* Vinkki massakoruihin: käännä pää u-lenkille massan sisään niin piikki pysyy varmasti sisällä!

Nyörit, vaijerit ja langat

Niputan kaikki yhteen: koruvaijerit, metalli-, jousto- ja kumilangat, nyörit ja muun sellaiset. Käyttö aina tarpeen mukaan esim. ranne- ja kaulakoruihin. Korulangat eli koruvaijerit jaetaan jäykkiin, joustaviin, taipuisiin ja joustamattomiin. Ne toimivat korun runkona ja päihin kiinnitetään yleisimmin lukko tai lenkki. 

Muutama pienen budjetin vinkki: 

- Monenlaisilla myös pujotukseen sopivilla nahka-, satiini- ja puuvilla nyöreillä voi korvata kaulaketjun.
- Ihan tavallista yleissiimaa voi käyttää korulankana. 
- Erilaiset ruostumattomasta teräksestä valmistetut metallilangat ovat hyödyllisiä. Paksummat, esim. 1-2 mm paksuiset metallilangat sopivat myös omien välirenkaiden valmistamiseen.
- Helmilanka sopii monenlaiseen helmipujotteluun. Satunnaisiin helmitöihin sopii myös karhunlanka, jonka vahvuus on miltei sama helmilangan kanssa ja joka on yhtälailla vahamaton ja venymätön.
- Vanhat ompelulankarullat ovat hyviä metallilankapätkien säilytykseen.

Linkit

Renkaat, jotka ovat umpinaisia eli eivät välirenkaiden tavoin avattavia, ovat nimeltään linkkejä. Ne voivat olla välirenkaan tavoin yhtä pieniä (ja koristeellisia) tai sitten siitä isompia. Isot renkaat, silmukat ja muut sopivat hyvin korvakorujen osiksi esim. makrameejuttuihin.

Vinkki! Pieniä, värillisiä linkkejä voi myös poimia talteen erilaisista käyttöesineistä. Esimerkiksi kynistä saa hyviä muovisia ja metallisia linkkejä. Myös poistettavista rintaliiveistä voi napsassa talteen pyöreät renkaat. 

Ketjut

Rannekoruihin, kaulakoruihin ja korvakoruihinkin voi tarvita kiinteitä ketjuja tai ketjun pieniä pätkiä. Ketjuja saa määrämittaisina tai metrihintaan. Hienosäätää voi koon ja ketjun muodon perusteella (mm. ankkuriketju, rolo, palloketju..). Jos ketju on ihoa vasten, satsaa materiaaliin (vähintään nikkelitön kirurginteräs) niin ketju ei allergiosi. Laadukas ketju ei tummene käytössä. 

Uusiokäytä vanhojen korujen ketjut kokonaisina tai pätkinä. Ketjut voi lyhentää joko sivuleikkureilla tai jos lenkit ovat tarpeeksi isot, ne voi myös avata pihdeillä, jolloin yksikään lenkki ei mene hukkaan. 

Lukot

Rannekoruihin ja kaulakoruihin tarvitsee lukkoja. Tässä muutamia erilaisia malliksi: 

1+5. Koristeellisia lukkoja, joissa vastakappale liukuu koristeosan sisään
2. "Spiraalilukko", joka kierretään auki (aika hidas ja hankala käyttää, mutta on varmaan makuasia)
3. Magneettilukko eli pallo, joka avautuu, kun vastakappaleita vedetään poispäin toisistaan.
4. Erilaisia rapulukkoja (omat suosikit!). Sanotaan myös papukaijalukoiksi.
6. Jousilukot ja pieniä vastakappaleita*

*Vastakappaleena voi käyttää myös välirengasta tai korulinkkiä.

Erilaiset päädyt ja välikappaleet

Muutamia malleja: 

1. Leveitä nauhanpäitä, lititstetään ja tarpeen mukaan liimataan nauhan tms päähän.
2. Kapeita nauhanpäitä, käyttö nyörin tai ohuen nauhan päähän.
3. Solmusuojia erilaisille korulangoille. Esim. lanka pujotetaan avattavan pallon välisestä reiästä ja solmitaan umpparille ja sen jälkeen pallon vastakkaisen puolet litistetään yhteen.
4. Päällys- ja välihelmiä, jotka voi puristaa korulangan tai -piikin päähän tai osien väliin.
5. Erilaisia kalotteja (vasen pystyrivi) ja helmihattuja (oikea pystyrivi). Kalotti toimii esim. nyörin tai tupsun koristeellisena kärjenä. Helmihattukin voi olla päätykappale tai vaikkapa helmien välissä. Helmihattu toimii myös hyvänä reiän pienentäjänä isossa helmessä, joka muuten huljuisi ohuessa korulangassa.

Sormukset

Sormukseen tarvitsee aina jonkinlaisen sormuspohjan. Tässä kolme erilaista sormuspohjaa: kiinnityslaatallinen, kapussupohjainen ja silmukallinen. Nämä kaikki ovat kooltaan säädettäviä pohjia. Kapussilla tarkoitetaan kohtaa, jossa on pienet reunat. Helmi/kapussi, laatta tai vaikkapa muovailtu massa kiinnittyy hyvin reunalliseen pohjaan.

+ Erilaiset hilppeet!

Hilppeiksi sanon satunnaisia korunosia. Näitä on kertynyt esimerkiksi purettavista koruista. Koruverkkokauppojen valikoimakin on laaja, mutta todellisia helmiä voi löytää kirpputoreilta. Euron korupussit kannattaa aina tsekata läpi, niissä voi olla vaikka ja mitä kun pihdeillä hajottaa korut paloiksi!

Huh, siinäpä koostetta joistakin yleisimmistä korun osista!

Ja arvatkaa mitä? Eikä siinä vielä kaikki! Jotta ei tullut ihan jumbojuttua, tulossa vielä osa 3: Ideoita helppoihin eri matskuista tehtäviin koruihin! 

DIY-korujen alkeet osa 1

Toivottiin ja nyt sitä tulee!

DIY-korujen alkeet. Aloittelijan ABC korujen tekimiseen. Kaikki mitä tarvitsee tietää korujen teosta (eli ei juurikaan paljon). Korujen konmaritus -postaus vilvoitti tämän aiheen. Ja nyt yritän vastata seuraaviin kysymyksiin: 

Miten pääset mahdollisimman vähin tarvikkein korunteon alkuun? Missä ei kannata nuukailla tai fuskata? Mitkä ovat "pakolliset" tarvikkeet ja välineet? 

Plus päälle vinkit korujen tekoon pienellä budjetilla! 

Tästä lähtee!

Osa 1 keskittyy ensin välineisiin. Jatko-osa keskittyy tarvikkeisiin eli korujen osiin ja muihin materiaaleihin, toisin sanoen niihin mistä itse koru rakentuu.

Mitä välineitä tarvitset, jotta pääset koruissa alkuun?  

1. Pihdit

Pihdit ovat tärkeimmät. Toki on monia koruja mitä voi valmistaa ilman pihtejä, mutta.. Pihdit ovat a ja o.

Suotta hankit kokonaista pihtisettiä. Alkuun pääsee kaksilla eri kokoisilla pihteillä, leikkurit lisäksi jos niikseen tulee. Omat ekat otin työkalupakista. Toiset ostin ruokakaupan remppaosastolla. Muutamalla eurolla saa hyvät pikkupihdit. Näillä neljällä minä koruilen:

1. Lattapihdit eli litteäkärkiset pihdit
Kapeakärkiset pihdit, joissa sisäpuoli on tasainen ja joilla saa hyvän otteen. Ns. tärkeimmät peruspihdit. Monissa "remppapihdeissä" voi olla isot uurteet sisäpuolella. Liian isot voivat haitata, jolloin pihdeillä ei saa kunnon otetta. (Ja jos haluat valmistaa hopeakoruja, satsaa silloin 100 % tasaisiin pihteihin. Hopea on sen verran pehmeää, että uurteista voi jäädä hopeaan jälkiä.)

2. Pienemmät lattapihdit 

Nämä hankin myöhemmin lisäksi, jotta saa paremman otteen pienemmistä osista. Mitä pienemmät pihdin kärjet, sitä parempi. Näissä on myös magneettiset kärjet eli osat eivät tipu heti, jos vähän ote heilahtaa. (Joskus tosin magneettisuus on joissakin tapauksissa myös haitaksi.)

3. Pyöröpihdit eli pyöreäkärkiset pihdit

Pyöreäpäisiä tarvitsee lähinnä sitten, kun taivuttaa osia eli vaikkapa metallilankaa tai korupiikkien päitä lenkeiksi. Alkuun pääsee myös vain kapeapäisillä lattapihdeillä.

4. Sivuleikkurit

Kun metalliosia tarvitsee katkaista, siihen tarvitsee pihtimäiset leikkurit. Älä käytä saksia, siinä menee vain terät piloille. (Ja jos haluat valmistaa hopeakoruja niin silloin satsaa suoraan kultasepänsaksiin sivuleikkurin sijaan.)

Ja kun pihdeistä on puhe niin kerrataas vielä korujen teon "sääntö nro 1" eli kuinka avata ja sulkea välirenkaat oikein:

Ota pihdeillä vastakkaisilta puolin kiinni ja vie lenkin päät poispäin toisistaan. Ei niin, että rengas suurenee ja renkaan päät erkanevat toisistaan vaan siten, että ne avautuvat limittäin vastakkaisiin suuntiin. Ja vain sen verran kuin tarvitsee. Usein ihan pieni lovi riittää. Helpommin sen renkaan sitten sulkee.

2. Koruilijan THE sormus

Tämä ei ole ehdoton hankinta, mutta suosittelen vahvasti. Sormus on nimeltään avolenkin avaaja ja siinä on neljä eri kokoista lovea. Sormus on mulle aika iso, joten yleensä pidän sitä peukalossa, koska siihen siinä on parhaiten hollilla.

Ja mitä avolenkin avaajalla tehdään? Se helpottaa pihtien kanssa työskentelyä. Kun on esimerkiksi useita osia ja useita välirenkaita, hommaa hidastaa se kaksien pihtien ees taas sompailu. Sormus sormeen ja voit avata ja sulkea lenkit vain yksillä pihdeillä. Snip, auki ja snip, kiinni. Niiiiiiiin helppoa.

Kustannus sormukselle on noin 2-3 euroa eli ei juuri mitään. Sormuksia saa korutarvikkeiden verkkokaupoista. Omani löysin helmikauppa.com:sta (ei maksettu mainos).

3. Sopivat liimat

Pihtien jälkeen tärkein kaveri korujen teossa on ollut minulla hyvä liima. Usein ihan superglue, merkillä ei väliä. Yhdellä hyvällä peruspikaliimalla pääsee jo pitkälle. Muutava vinkki liimaamiseen:

1. Mitä materiaalia liimataan mille materiaalille? Joihinkin tarvitsee elastisuutta mukaan. Esim. kaksi kovaa pintaa napsahtaa helposti irti toisistaan. Silloin vaihtoehtona on käyttää ns. joustavampaa pikaliimaa. Joissakin tapauksissa toiset luottaa epoksiin, toiset taas kontaktiliimaan. Yksi jippo myös auttaa kovien pintojen yhteen liimaamisessa: liimaa väliin jotain joustavampaa ja karheaa, esimerkiksi liimauspintojen kokoinen nahkapala. Se auttaa usein.

2. Kuinka paljon liimaa laitetaan? Jos laitat liikaa, liimauskohta on huonompi. Liimaa pitää olla kauttaaltaan liimauskohdassa, mutta vain ohuesti eli yksi tippa voi riittää. 

3. Kolmas tärkeä asia on aika eli kauanko kappaleita puristetaan vastakkain. Homma kusee monesti siksi, että kappaleet liikahtavat ennen kuivumista. Puristamiseen auttavat erilaiset puristimet, ks. alta lisää.

+ Vinkki! Valitse pikaliima, jossa on a) sellainen korkki, joka ei liimaudu tuubiin kiinni ja b) jossa on terävä kärki tuubin päässä, jolloin liimaa on helpompi annostella oikea määrä oikeaan paikkaan.

4. Mitä muuta koruilijan työpakkiin?

Mikä muu voisi olla hyödyksi? Nämä varmasti löydät kotoa valmiiksi nollabudjetilla:

1. Sytkäri ja paksu neula
Jos (ohueassa) muovisessa koruosassa ei ole reikää, voit tehdä sen kuumentavalla neulaa tulessa. Sytkäri on kynttilää nopeampi ihan yksittäisten reikien teossa. Kuumenna neula lähellä liekkiä ja tuikkaa mahdollisimman nopeasti muoviosaan. Tarvittaessa toista useamman kerran, jotta reiästä tulee tarpeeksi suuri ja siisti. Neulalla sulattaminen on korvaa pienen koruporan (ellei sitä sitten tarvitse muiden materiaalien takia).

2. Viila
Ihan tavallinen kynsiviila korvaa hiomapaperin. Kynsiviila hioo terävät kohdat ja sillä voi hioa liimauskohtia karheimmiksi, jolloin kappaleet tarttuvat toisiinsa paremmin.

3. Pinsetit
Jos sormenpäät tuntuvat massiivisilta, pinseteistä on apua.

4. Puristimet 
Kaikenlaiset nipsut, klipsit ja puristimet sekä pyykkipojat ovat paikallaan, kun pieniä osia liimataan. Varmojenkin käsien sormet tärisevät kriittisellä hetkellä. Jos vaan voi muodon puolesta voi niin kiinnitän kappaleet aina heti liiman lisäämisen jälkeen jonkinlaisten puristimien väliin kuivumaan. 

5. Säilytystarvikkeet

Kokemuksesta osaan sanoa: koruilijan hommat eskaloituvat helposti. Heti, kun/jos osia alkaa kertymään, kehitä itsellesi jonkinlainen säilytyssysteemi. Useimmiten muoviset tarralliset pussit, joissa osat myydään, pettävät liimaltaan melko pian. Sitten pienet osat helisivät minne lie ja tarvikkeita menee kirjaimellisesti hukkaan.

Ideoita säilytykseen: pienet minigrippussit, vanhat korulaatikot, konvehtirasiat, suklaamunien hylsyt (jep, niitäkin olen käyttänyt, etenkin läpinäkyviä), lääkepurkit (pyyhi ensin rätillä mahdolliset lääkejämät pois), pienet lahjarasiat.. Lajittele ja kokoa pussit tai laatikot johonkin isompaan laatikkoon tms, josta saat kaiken tarvittavan helposti esille. 

Kuvan dosettimaiset lokerikot ostin aikoinaan Tigerista. Niihin olen lajitellut osia värin, materiaalin ja käyttötarkoituksen mukaan.

Siinäpä se! 

Näin vähin välinein pääsee kyllä alkuun. Ei sitä kummia tarvitse.

Todistusaineistoa:

Pitkään piti kaivaa kuvakansioita, mutta tämä kuva löytyi! Se on vuodelta 2008 tai 2009. Katsokaa, näin vähin välinein aloittelin korujen valmistamista. Pihdit (edelleen käytössä samat), toiset ihan liian isot pihdit työkalupakista (ja sinne ovat takaisin muuttaneet), sakset, metallilankaa ja helmiä Tiimarista, korvakorukoukkuja ja jonkinlaisia kangasrusetteja. 

Ja tietenkin kuvaamisen assarina Cora! 

Ja löytyi myös "kuva" edellisen kuvan tuotoksesta! 

Jonkinlaiset helmi-rusettikorvikset. Ei mitään muistikuvaa näistä.

HAHAHAHAHAAA. En kestä, kylläpä on sumea kuva. Millä perunalla tämä on kuvattu??

Vastaavista helmi-nauhakorviksista kuva reilusti yli kymmenen vuoden takaa. Nämä on nähtävästi muuten valmistettu jopa ilman pihtejä, koska en vielä tuolloin DIY-korujen alkutaipaleella ollut tietoinen korupiikeistä (joista jatko-osassa lisää!), joten olen kasannut koukut helmeen ja rusettiin ompelulangan avulla. Ei kovin kestävä ratkaisu, mutta muistaakseni ajoi asiansa.

Jatko-osa tulossa!

Virkattu sipulipussi (+ ohje)

Käsityököyhä arkiviikko takana. En saanut mitään käsityötä aikaiseksi. Kovasti teki mieli virkata, mutten keksinyt mitään järkevää mitä virkata. Joten otan postaamisen ilosta mahdollisuuden esitellä tämän aikaisemmin virkkaamni virkkaustyön. Tässä kun ainakin on sitä järkeä.

Se on niinkin arkinen ja klassinen asia kuin sipulipussi! Mutta jippo tulee tässä: se on niin söpön pieni putki. Ripustettava pussi ei myöskään vie pöytätilaa mikä sopii hyvin pieneen keittiöön, jossa tasotilaa ei ole hirveästi.

Ohut, kevyt ja kivan näpsäkkä koko. Kuitenkin siihen mahtuu sisälle sellainen peruspienisipulipussillinen kaupasta. Ja ilmastointi pelaa, ei pääse kosteus ainakaan kosteus kertymään sipuleihin. 

Malli on melko klassikko, pylväitä ja ketjusilmukoita ryhdikkäissä riveissä. Ja ohuella virkkauslangalla tehtynä. Hyvin voisi myös vaihtaa vähän paksumpaan puuvilla- tai bambulankaan. Ja virkata vaikka ruutuvirkkauksena. Mutta tässä tulee tämän helpon version ohje:

(Yllä kuvassa myös trikookuteesta neulottu pannunalunen, ks. ohje tästä - sis. myös virkatun räsyrätin jämälangoista ja ripustettavan käsipyyhkeen vanhasta froteepyyhkeestä.)

OHJE: VIRKATTU SIPULIPUSSI 

Pituus: Noin 14 cm. Lanka: Ohutta puuvillalankaa (esim. Perfect Crochet Maxi, 100 % puuvilla, 100 g = 560 m). Virkkuukoukku: 1,5–2 mm tai langan ja käsialan mukaan. 

Virkkauksesta: Korvaa krs:n 1.pylväs 3 kjs:lla, 1.pitkä pylväs (=pp) 4 kjs:lla ja 1. kiinteä silmukka 2 kjs:lla. 

Tee näin: Virkkaa 15 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi. 1. krs: Virkkaa 40 p renkaaseen, yhdistä krs ps:lla. 2. krs: *2 p samaan s:aan, 1 p*, toista *-* koko krs. 3.–22. krs: *2 pp, 2 kjs, jätä 1 s väliin*, yhdistä krs ps:lla. 23.–26. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. 27. krs: 15 kjs, jätä 14 s väliin, 23 ks, 15 kjs, jätä 14 s väliin, virkkaa ks:ia krs loppuun. 28. krs: *15 ks kjs-kaareen, 23 ks*, toista *-*. Tarvittaessa kavenna kaaren alussa ja lopussa 2 s yhteen. 29.–31. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. 32. krs: Virkkaa jokaisen ks:n yläreunan päälle kiinteitä silmukoita (voi myös tahtoessaan jättää viimeistelevän kerroksen pois). Katkaise lanka ja päättele langanpää.

Ohje julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehdessä nro 3/20.

Oma printti hiusdonitsiin

Valentine Week* viimeinen osa!

Se on viikko hurahtanut, hyvää ystävänpäivää! Teemaviikon päättää tämä sydämiä täynnä oleva hiusdonitsi.

* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen) / Virkatut sydänkorvakorut / Pienet kylmäpussit

Ja näin sen tein:

DIY: OMA PRINTTI HIUSDONITSIIN

Mitä tarvitset? Vaaleansävyisen kngassuikaleen (puuvillaa tai puuvillasekoitetta), akryyli- tai tekstiilimaaleja, joku jolla "leimata" kangasta (ks. vinkki alla) ja ompeluvälineet.

Pieni laatta on maaleja varten. Voi käyttää myös vaikka pahvinpalaa. Itse käytän aina laattaa, koska akryylimaali ei kuivahda laatalla niin nopeaa ja on helposti siitä pois pestävissä. 

Tein "leimasimen" leikkaamalla pehmeästä muovista sydämen. Mikä vain vähän taipuisa levy käy, vaikkapa softislevyn jämäpala. Tai pala take away -pakkauksesta. Liimasin sen puutikkuun, jotta "leimaa" on helpompi nostaa ja painaa maaliin. Ilman tikkua tulisi vain sormin käsitellessä sotkua.

Sitten maalia valmiiksi, tikku hollille ja kangas valmiiksi. Pikkutilkku on testipainamista varten. Tai sitä varten, jos tulee liikaa maalia leimasimeen. Tein puoliväliin taitoksen, jotta ei mene sydänrivit ihan vinkkuraan. Puolitaitos on myös merkki suunnan vaihtamisesta. Kangas kun taittuu donitsin kummallekin puolelle ja tahdoin et sydämet on samansuuntaisesti donitsin kummallakin puolella.

Ja näin se käy! Ei tarvitse olla ihan justiinsa kuvioiden. Sinnepäin, se riittää hyvin.

Sitten kuivatellaan ja ommellaan. Ompelen donitsin ihan perinteisesti. Pitkä sivu yhteen oikeat puolet vastakkain, jätä päistä ainakin 5 cm ompelematta. Kääntö oikeinpäin. Lyhyet päät yhteen ja ompele oikeat puolet vastakkain. Kuminauhaa sisään ja kuminauhan päät yhteen. Sitten ommellaan jäljelle jäänyt aukko käsin tai koneella. Itse suosin käsin piilopistoja, jotta aukosta tulee mahdollisimman huomaamaton.

Tästä tuli aika herttainen! 

Hyvää ystävänpäivää kaikille käsityön ystäville! 

Tämä pieni teemaviikko oli kiva tehdä. Ennen pidin enemmänkin teemaviikkoja. Ehkä toteutan vastaavia jatkossakin. 

Pienet kylmäpussit

Valentine Week* osa kuusi!

Tokavikaa viedään. Toisiksi viimeisenä sydänten sarjoissa on kylmiä sydämiä. 

* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen) / Virkatut sydänkorvakorut

Eli toisin sanoen pienet kylmäpussit. Päällä tilkkulaarista puuvillakangasta (tässä en kuitenkaan sydänteeman mukaisesti päätynyt pinkkiin sävyyn, heh) ja sisällä halppisriisiä, jota on vieläkin isosti painopeittoprojektista (ks. postaus). 

Ensin ajattelin, että jätänpäs nämä laskuista pois. Koska onhan nää nyt niin iänikuiset kässät, ei mitään uutta kässäilijöille. Mutta sitten päätin, että en ala sensuroimaan oman blogin sisältöä sen takia, että jokin saattaisi vähän tylsempää kuin joku muu. Ainakin tämä tuli tehtyä omaan tarpeeseen. Mietin pienten kylmäpussien tekoa jo joulun alla, kun tein lahjaksi suolaterapiatyynyt (ks. postaus). Nämä on vähän kuin aikuisen pipityynyt. Muotohan voisi olla mikä vain, mutta nyt teemaan istuen sopivasti sydämet. 

Ja se tarpeellisuus? Syy on tässä: mustelmat! 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä alttiimpi olen mustelmille. Tai sitten vain olen kömpelö. Vähintään kerran viikossa lyön jalan auki olevaan tiskikoneen oven kulmaan. Ja mustelmaa pukkaa. Kylmäpussi jelppaa ettei tulisi niin pahoja mustelmia. Tähän asti olen napannut pakastimesta iänvanhan jyväpussin, joka on ihan liian iso ja sitä on vaikea kohdistaa pienelle mustelman alueelle ilman, että muu iho paleltuu. Nyt vihdoin koko on passeli. Ja toki voi näitä käyttää myös muuhun kuin mustelmien hillitsemiseen. Varmasti tulen käyttämään myös migreenissä otsalle. Joskus migreenissä kylmä tuntuu helpottavalta. 

Pehmeät sydänkorvikset (+ohje)

Valentine Week* osa viisi!

Sydämellisen teemaviikon loppu jo häämöttää, mutta ennen sen loppua esittelen kevyin sydämin vielä nämä virkatut, superkevyet sydänkorvikset.

* Ystävänpäivän kunniaksi lämpöä ja lempeyttä Valentine Week -teemaviikolla. Katso teeman jo julkaistut osat: Virkattu polettisydän / Neulottu Sydän nurjallaan -tiskiliina / Kirjailtu ja parsittu sydän / Sydänmakramee (mukinalunen)

Sydänkorvikset, siitä se ajatus vain lähti.

Tosin ensin se ajatus oli kyllä muovata nämä polymeerimassasta. Ihan samanlaiset, mutta pinkistä Fimosta. Mutta ei mulla pinkkiä Fimoa ollutkaan, kaikkia muita värejä kyllä. En millään jaksanut lähteä yhden Fimon takia kauppaankaan, joten vaihdoin B-suunnitelmaan: tehdään ne virkaten!

Ja tässä tulee myös teemaviikon mukaisesti ohje sydämiin:

OHJE: Virkatut sydänkorvikset

Mitä tarvitset? Ohutta puuvillalankaa (esim. Perfect crochet maxi), ohut virkkuukoukku (minulla 0,75, mutta säädä kokoa käsialasi ja valitun langan mukaan), korvakorukoukut, pätkät ohutta ketjua, 4 välirengasta, täytevanua, pihdit, neula päättelyyn, sakset.

Sydän virkataan kahdesta kappaleesta. Ensin tehdään yksi pieni "kuppi", sitten toinen samanlainen ja ne yhdistetään ja samalla aloitetaan kavennukset. Kokeilin tähän malliin kavennuksia vain ulkosyrjiin, ennen olen virkannut sydämen kavennukset aina keskelle (kuten esim. tässä avaimenperässä). Mielestäni kavennukset keskellä ikään kuin vähän halkaisevat sydämen niin laitoihin tehtynä sydämestä tulee söpömpi.

Sitten ohjeeseen:

Kuva 1: Virkkaa "kupit".

Tee taikasilmukka. 1. krs: Tee taikasilmukkaan 1+6 ks, yhdistä krs ps:lla. 2. krs: Tee 2 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. 3.-4. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla. Katkaise lanka (jätä langanpää lyhyehköksi) ja aloita uusi "kuppi". Toista 1.-4. krs:t, mutta älä katkaise lankaa. Aloita suoraan yhdistäminen. 

Kuva 2: Yhdistä kappaleet.

5. krs: Ota ensimmäinen kuppi toisen viereen ja virkkaa siihen aloitus ks+12 ks, päätä samalla langanpää työn sisään. Jatka toisen kupin ympäri 12 ks:lla. Kuppien väliin jää pieni aukko. 

Kuva 3: Aloita kavennukset.

6. krs: 5 ks, 2 ks yhteen, 10 ks, 2 ks yhteen, 5 ks. 7. krs: 4 ks, 2 ks yhteen, 9 ks, 2 ks yhteen, 5 ks. 8. krs: 4 ks, 2 ks yhteen, 8 ks, 2 ks yhteen, 4 ks. 9. krs: 3 ks, 2 ks yhteen, 7 ks, 2 ks yhteen, 4 ks. 10. krs: 3 ks, 2 ks yhteen, 6 ks, 2 ks yhteen, 3 ks. Täytä sydän vanulla. 

Kuva 4: Viiimeistely.

11. krs: 2 ks, 2 ks yhteen, 5 ks, 2 ks yhteen, 3 ks. 12. krs: 2 ks, 2 ks yhteen, 4 ks, 2 ks yhteen, 2 ks. (Täytä tarvittaessa kärkeä vähän lisää.) 13. krs: 2 ks yhteen neljä kertaa. Katkaise lanka. Ompele kärki yhteen ja tuo lanka sydämen läpi "kuppien" yhtymäkohtaan. Ompele muutamalla pistolla "kuppien" välinen aukko kiinni.

Kun kaksi sydäntä on virkattu, kokoa ne korviksiksi.

Pujota välirenkaat sivuille 2. ja 3. kerroksiin ja ketju välirenkainen väliin. Kiinnitä koukut ketjun puoliväliin. Itse laskin, että ketjussa on pariton määrä lenkkejä, joten ketju taittuu puolivälistään sopivasti koukulle.

Näistä tuli niin supersöpöt ja hempeet. Pinkki ei kyllä ole aina (juuri koskaan) ollut mikään suokkari korvisvärinä, mutta nyt nämä kolahtavat. Polymeerimassasta tehtynä nämä voisivat olla aika kolperot, kovat ja painoakin olisi, joten käyttömukavuudeltaan paljon epämukavammat. Langasta se pitää olla, paljon kivempi niin!

Sydämet, pehmoiset ja unelman kevyet - siinä kolme herttaista syytä tykätä sydänkorviksista.