keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kenkälaatikot.

Eilisen iltapuhteita: kasa kenkälaatikoita. Huh ja huhhuh. Monta boxia, liian monta kenkäparia. On se määrä onneksi pienentynyt vuosien takaisesta. Muistan laskeneeni, että omistin joskus 42 kengät, joissa oli enemmän tai vähemmän korkoa (eli pl. tennarit, saappaat ym kengät). Nyt tuo määrä tuntuu älyttömältä! Enhän edes käyttänyt niitä kaikkia. Hirveää keräilyä! Niiden säilyttäminenkin oli hankalaa, suurin osa oli hyllytasoilla "esillä".. ja siksi niistä joutui oikeasti vähän väliä pyyhkimään pölyjä!! Silloin itutti, nyt ituttaa enemmän..mitä hukkaa! Miettikää, kuka tahtoo käyttää sellaiseen aikaansa?

Ja nyt, projekti minimalismissani, oli taas jälleen aika karsia kenkiä. Heiheit vaan osalle, koska olen tullut siihen tulokseen, että mitä ihmettä vuodesta toiseen säilytän kidutusvälineenä toimivia kenkiä? Pois sellaiset tuskaa tuovat korot. Jäljelle vain sellaiset, a) joilla pystyy kävelemään b) jotka ei paina, purista, hierrä tai pistä, c) joilla pystyy tarvittaessa tanssahtelemaan, ja ennen kaikkia: c) joita haluan pitää myös jalassa.

Okei, tunnustan. Vähän lipsuin tästä kolmen säännöstä. Säästin muun muassa parit epämukavat kengät (koska olen ne itse kustomoinut) ja ylioppilasjuhliin ostetut torrakot (ts. liian korkeat ja liian kapea kantaiset korkokengät) ..joista en raskinut millään luopua (ainakaan vielä). Ehkä joku päivä en tunne mitään niitä katsoessani ja annan ne eteenpäin sellaisella, joka myös todella tahtoo pitää niitä jalassaan.
Ja jotta säästämisen arvoisia kenkiä tulisin myös oikeasti käyttämään, tarvitaan siihen vähän muistiapua. Perinteisenä ratkaisuna oli tehdä laatikoille etiketit. Koska kuka nyt jaksaa leikkiä muistipeliä silloin kuin etsii mielessään vain sitä yhtä tiettyä kenkäparia? Monta kertaa on se oikea pari ollut viimeisessä boxissa ja monesti matkalla on tullut yllätysmomenttina vastaan liian monta kenkäparia, joita en muistanut omistavani.. ja sekös on todella turhauttavaa!
Ja tässä on sitten lopputulos vaatekaapin päällä, kenkäkerrostalot pötkössä. Eipä tarvitse enää arpoa mitä on missäkin, näkee heti mitkä ovat vaihtoehdot. Onneksi näitä on kuitenkin sen verran vähän, että värit muistan, vaikka en voinutkaan käyttää väritulostusta kuvien printtaamiseen.
Vielä, kun jokupäivä näistäkin lähtisi osa pois, jotta voisin satsata ihan kunnollisiin ja yhteneväisen sieviin kenkälaatikoihin. Sellaisiin, joista ei pikku tuuppauksesta mene kulmat sisään ja kannet liiskaksi.
Ja katonrajasta toiseen, reipas vuosi sitten huomasin, että vaihtuvaa kenkäkavalkadia voi pitää myös ikkunan yllä verhopaneelin (vai-mikä-tuo-puinen-höskä-on?) päällä. Siinä ne ovat kuin kanat orrella. Moni vieras on hätkähtänyt, että miten tuo kestää, mutta kestäähän se. Ei sitä tarvitse täyteen ladata, muutamat kenkäparit aivan vallan mainiosti kannattelee ilman, että alas romahtaisi kesken yöunien.

20 kommenttia:

  1. Kuvat laatikoiden kyljissä kyllä auttavat katsastamaan sopivan parin käyttöön. Jos oikein laskin, olet todellakin luopunut aika monesta parista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat ovat kyllä oiva lisä, kiitos sille, joka on tuon ensimmäisenä hoksannut :) kyllä vain, monesta on luovuttu, jos vuosien takaiseen tilanteeseen verrataan :)

      Poista
  2. Täällä kenkiä säilytetään laatikossa ja päässä tylsästi maalarinteipillä teksti!! Mutta tämähän antaa ihan uuden ulottuvuuden "mustat avokkaat'99" vaihtoehdolle. KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kiitos sille, joka on kuva-etiketit ekana hoksannut liimata kylkiäisiksi :)

      Poista
  3. Mahti idea taas. Värikynillähän voi kuvan viereen tehdä vielä kengän värisen pallon, jos ei muistakaan kaikkien kenkien väriä. Sun minimalistisuuteen tähtäävä siivous on edennyt kyllä tosi hyvin jo ★

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värikynillä merkkaus on kyllä aika mahtis lisä! :) Sama toimisi vaikka niin, että liimaisi kuvan taa tietyn värisen pahvin merkiksi kengän väristä :)

      Poista
  4. Verholauta on käsittääkseni kenkätelineesi alkuperäinen nimike ;D Vinkkasin ideasi parille ystävälle joille nuita kopottimia on kertynyt jo useampi sata o_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verholauta! Sehän se, tiesin, että joku osaa sanoa oikean nimikkeen :)

      Useampi sata..! Oihvoih, siinä onkin kyllä sitten miettiminen miten kukin sellaisen määrän säilyttäisi :)

      Poista
  5. Heheh, pölyjen pyyhkimistä kengistä...No toisaalta kyllä ne tuolla eteisessäkin pölyttyy, jos niitä ei tule käyttäneeksi. Tässä yhteydessä on pakko kommentoida tuota kenkien hyllyssä tms. esillä pitoa, jota olen netissä nähnyt; itse en siihen edes kykenisi, kun minusta ulkona käytettävät kengät ovat likaisia, enkä niitä ilkeäisi pistää hyllyyn muiden tavaroiden kanssa : / (mutta mun ajattelu onkin vähän sieltä hygienia-intoilevammasta päästä).

    Mutta mutta, tämä postaus oli ajankohtainen muistutus minulle, juuri joku päivä ajattelin ääneen "pitäisi käydä kengät läpi ajatuksella, mitä säästää ja mitä ei" Mutta enpä ole vielä asiaan tarttunut. Ongelmana minulla on se, että on vaikeaa heittää mitään ihan vaan roskiin. Kuvittelen että "korjaan tän pienen vian" niin voi taas käyttää. Sitten on myös kenkiä, jotka on huonot esim. kävellessä (esim. sandaalit jotka heiluu jalassa miten sattuu) mutta koska ne ovat "juhlakengät" ajattelen ettei niiden tarvitsekaan olla niin hyvät...eipä sitten tule käytettyäkään.

    Meilläkin on liikaa tavaraa, mutta en vielä ihan minimalismin nimeen vanno. Onkin mielenkiintoista seurata blogiasi, jossa näin sivullisen silmin tuntuu olevan kaksi päinvastaista asiaa, minimalismi ja tuo kierrätyskaman hankkiminen(?) ja muokkaaminen. Toivon ettet ota tätä moitteena, blogiasi on paljon mielenkiintoisempaa seurata kuin jotain täysvalkoista minimalismiblogia, jossa muutama tavara harkitusti aseteltuna tilaan ;)

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsessänikin on sen verran siivousintoilua, että en kestäisi siirtää eteisestä esim.nilkkureita mihinkään muualle likaisuuden takia. Mutta tuollaiset pienemmän käyttö-asteen kengät kuten korkkarit menee ihan hyvin siellä missä niitä mallaa mekkojen kanssa yksiin. Jos pohjat ovat likaisia, voi ne aina puhdistaa ennen eteisestä peremmälle kantamista ;)

      Tartu toimeen kenkiesi kanssa! Ja äl missään nimettä heitä roskiin karsittuja pareja!! Vie kierrätyskeskukseen, ei väliä onko niissä korjattavia pikkuvikoja. Jossain keskuksissa ne korjataan ennen myyntiä tai useimmissa ne myydään sellaisenaan ostajalle, joka korjaa ne sitten itse.

      Olen myös miettinyt tätä minimalismin ja kierrättämisen ristiriitaa. Tahdon uskoa, että ne eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois, vaan voivat kulkea rinnakkain kultaisella keskitiellä. Täysvalkoinen sisustusminimalismi on minusta ääripään toinen laita, jonne en täydellisyydessään blogissani edes pyri. Ajattelen "kohti minimalismia"-projektin menevän niin, että kuljetaan pois sieltä turhasta hankkimisesta ja haalimisesta siihen, että materian kokonaismäärä pysyy vakiona. Toisin sanoen, kun turhasta on luovuttu, uutta materiaalia saa "hankkia" ja muokata, mutta vain jos sitä ei vain hamstrata - materiaalia on myös käytettävä ja kun on saanut jotain valmiiksi, on jostain muusta luovuttava. Yhden tekee, toisen purkaa pois, se on hyvä ajatus, joka on myös minimalismin yksi peruspilareista. Kierrätysmaterian määrä ei siis saa kasvaa, koska muuten ollaan pian takaisin lähtöpisteessä. Kohti minimalistisempaa kotia-projektia mielenkiinnolla itsekin seuraan, tämä on loputon oivalluksien matka! :)

      Poista
    2. Hei,

      Kiitos vastauksesta. Kumma muuten että näin nettimaailmassa seikkaillessa helposti syntyy se mielikuva, että valkoinen tyhjähkö koti = minimalismi. Käsityöharrastajalle tuo minimalismi tuntuu vaikeammalta "hallittavalta". On paljon sitä materiaalia/muokattavaa, josta "joku päivä tulee jotain". Minulle olisi mahdotonta osallistua johonkin 100 tavaran tms. haasteeseen. Miten ihmeessä ne projektit laskettaisiin tavaroiksi ;D Missä vaiheessa epämääräinen ompeluprojekti muuttuu tavaraksi, vai pieneneekö kenties tavaramäärä kun kangaskappaleita ommellaan yhteen ;)

      Olen aloittanut jonkin asteisen projekti-materiaaliromu hallinnan niin, että olen päättänyt että esim. tietyt materiaalit pitää mahtua kahteen laatikkoon. Siirsin myös monenlaiset piirustus/maalausvälineet paremmin saatavilla oleviksi, lipastonlaatikkoon, jotta niitä tulisi käytettyä. Tosin olen huomannut etten esim. pastelliliituja käytä ikinä (sellaiset oli pakko koulua varten aikoinaan ostaa) ja voishan ne vaikka kokeilla myydä jollekin tarvitsevalle.

      Vein myös ensimmäistä kertaa ikinä ullakolle tekstiilejä. Tuntui turhalta tukkia kaappeja tavaralla, jolle ei näköjään tee mitään vuosiin. Saa nähdä onko ne sitten helpompi heivata sieltä ullakolta lopulta pois, jos edelleenkään ei tapahdu mitään!

      -H

      Poista
    3. Se taitaa olla luonnollista, että myös sisustustyyleissä jne on stereotypioita ja minimalismin suhteen se on usein se "valkoisia tyhjiä pintoja" :D Hienoa, että olet aloittanut kaaoksen hallintaa! Noilla ajatuksilla minäkin lähdin liikkeelle. Siitä se sitten etenee, pienin askelin! Tsemppiä! :)

      Poista
  6. Itse olen kenkäfriikki ja juuri meni säkillinen kenkiä Hopeen. Siltikin niitä on reippaasti yli 200 paria. Vähentänyt olen kenkien hankkimista paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet kuitenkin osannut luovuttaa myös kenkiä pois :) on kyllä muikea määrä kenkiä sinulla. Miten sinä säilytät niitä kaikkia? :)

      Poista
  7. Oo, katoppas, samaa olin tekemässä omille kenkälaatikoilleni, kun en enää muista missä laatikossa oli mitkäkin kengät! :) Tosin täältä löytyy sellainen kenkäfriikki, että niitä kenkiä on sen verran enemmän, että vielä on muutamat kengät kuvaamatta.... Ja tarkoitus olisi kehityttää kuvat, liian monta kuvaa on tulostettavaksi itse! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kappas, samat mielessä :) Kenkien kuvaus oli rasittavaa ihan jo tällä määrällä, saati sit isomalla..ei käy kateeksi ;)

      Poista
  8. Nerokas idea nuo kuvat kenkälaatikoissa!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis, hyvin ovat tehtäväänsä suorittaneet ;)

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.