sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset.

Jos edellinen postaus oli "vanha" niin nyt mennään vielä kauemmas, monta kameraa takaperin syksyyn 2011.
Silloin sain lahjoituksena tämän vanhan nahkarepun. Kiva, ehjä, puhdas. Ongelmana vain se, että se oli jo silloin kokonaisuudessaan kova koppura. Eikä ihan minun tyyliseni. Lahjoittajat antoivatkin sen itse ehdottaen, että voin laittaa sen palasiksi. En kuitenkaan raskinnut ja mukana se on sitten pyörinyt tähän päivään asti.
Kyllä kovasti punnitsin ja pyörittelin saksia käsissä ennen kuin tein päätöksen: kyllä, hajoitan sen. Vähän kävi sääliksi, mutta parempi näin kuin, että reppu olisi vielä toiset kolme vuotta varastossa turhanpanttina.
Ihan pari olematonta palaa heitin roskiin, kaikki muu nahkapaloista solkiin meni talteen. Olin myös pilkkomassa paloiksi itse repun pohjaa, mutta onneksi jokin pysäytti miettimään. Hei, entäpäsjossittenkuitenkin...?
Ja kyllä vain, repusta tuli olkalaukku! Kun sivuilta karsi taskut, muoto pelkistyi ja kokonaisuus keveni. Sitten vain korkeutta pois ja tilalle vetoketju (voi apua, olipa se piinallisen hikistä hommaa!) sekä hihna. Voila, valmista!
Tästähän tuli oikein oivallinen olkalaukku. Jämäkkä ja sopivan kokoinen. Olisinpa uskaltanut ottaa sakset käteen jo aiemmin..! Tämä korvaa hyvin vanhan kestokäytössä olleen kangasolkalaukkuni, joka on pian tiensä päädyssä.

16 kommenttia:

  1. Vähän annat laukulle nahkarasvaa niin pehmenee vähän ja väri erot tasoittuu 👍 😊😋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, hyvä vinkki! Vois kokeilla sitä :)

      Poista
  2. Siis wau, sä oot kyllä lahjakas. Ihan mahtava laukku ♡

    VastaaPoista
  3. Tulipa siitä hieno! Olen itsekin muutaman laukun pistänyt atomeiksi. Kyllä sen sitten huomaa, jos laukkua ei tule käytettyä, että on aika tehdä asialle jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) no sepä se! Enemmän on hyötyä monesti palasina kuin kokonaisena :)

      Poista
  4. Hei vähänkö hieno!! :) Kyl sä vaan osaat...

    Emmi

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.