Fail: epäonniset kesäpäähineet

Nyt tuntuu ettei mikään onnistu. Mikään, missään. Ei edes käsityöt.

Yritin joku aika sitten tehdä kangaslippistä - ihan kaavan mukaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

// Tämä postaus on osa FAIL-kategoriaa - edellisestä onkin jo aikaa. Tykkään nostaa aika ajoin esille käsityössä epäonnistumisia, koska usein blogeissa nähdään vain valmiit, onnistuneet työt, vaikka kaikilla aina joskus enemmän tai vähemmän tulee tavalla tai toisella epäonnistuneita käsitöitä.

Joko oli kaavassa tai tekijässä vika, kun ei se onnistut, ei yhtään. 

En nyt mainitse mikä ompelukaava ja mistä, koska turha mollaus ei ole kivaa, kun epäonninen valmistus saattoi olla kyllä ihan tekijästä johtuvaa. Yritin kyllä tarkkaan tulkita ohjeet ja piirtää jutsilleen kaavat. Kyllä se lippikseksi rakentui, mutta...

... on aivan liian iso. Mallia sopisi koripallolle. Tässä jo kahteen kertaan pienennettynä. Epäilin jo, että olin ottanut isomman kaavakoon, mutta ei kyllä, otin pientä. Pääni on melko pieni ympärykseltään, joten tämä iso oli minulle jo ihan jättimäinen. Koon lisäksi lippis oli aivan liian matala. Se ei edes koskenut korvien ylärajaa, vaikka oli suuri.

Harmittaa, kun meni tuota kivaa kangasta hukkaan. Kiiloista ei jää isoja tilkkuja ratkomisen jälkeen.. Toista kertaa en lähde ainakaan tätä samaa kaavaa kokeilemaan. Ei pysty, ei kykene.

Epäonnisen lippiksen lisäksi palautui mieleen edelliskesän hattuvirkkaus - kerrotaas nyt sekin epäonnistuminen tässä samalla.

Niin into piukeena lähdin virkkaamaan lierihattua puuvillalangasta, että en malttanut mökille asti päässä, kun oli jo juuri ostetut, ohjeen mukaiset langat koukulla. Hattu lähti valmistumaan nopeasti, virkkasin käden kipeäksi vain huomatakseni..

..että hattu oli ihan ihan jättimäinen. En edes venytä tätässä kuvassa reunaa, se oli noin lörppö. Ja tässä oli sitten syvyyttä lippiksenkin edestä. Ja muistaakseni tässä ei ollut vielä edes lieriä varten levennykset alkaneet!

Tässä hatussa vähän harmitti, etten kokeillut hattua päähän jo aiemmin vaan luotin sokeasti ohjeeseen ja virkkasin menemään. Kuvasta näkee että koko oli pielessä jo ihan alusta asti, kun ylhäällä on tuommoinen hyppyrikin.

Purkuunhan se meni ja virkkausohje roskiin kirosanojen saattelemana. Joskus tuntuu, että jos epäonnistuu itse tehden, ärsyttää vähemmän kuin et epäonnistuu ohjeen mukaan tehdessä. Onko muilla sama vai olenko se vain minä?

Vai ovatko ohjeet vain niin one size -isopäisille, että seuraavaksi pitää valikoida joku lasten koko itselle?

Ja kerta kiellon päälle - tein alkukesästä kaksi pantaa tilkuista vain huomatakseni, että vaikka kuinka mittasin niin ylemmästä tuli niin kireä, että päässä soi. Loistava panta siihen, jos haluaa välittömän migreenin (eli ei koskaan tietenkään). Toisesta tuli jo mukavan lörppö ja puristamaton ja eteenkin muodostui ihan kiva tuollainen turbaaniruusuke, mutta käytin tätä pantaa kerran ja sitten se katosi. En tiedä jäikö vai tippuko se johonkin, mutta ei ole näkynyt. Hävisi kuin tuhka tuuleen. Sinne voisi hävitä nyt myös perässäni kulkeva epäonni.

Nyt on tämmöstä, myöhemmin ehkä jotain toisenlaista - kohti onnistuneempia käsityöitä!