Mummopeittoni mun.

Sain pitkän, pitkän, pitkän odotuksen jälkeen ihanan lahjan, "etukäteisperinnön". Äitini on virkannut useamman "perintöpeiton" ja nyt oli vihdoin minun vuoroni saada oma, rakkaudella virkattu peitto.

Sinänsä hassua, koska muistan lapsuudestani vanhempieni samankaltaisen palluravirkatun päiväpeiton (myös äitini tekemä). Pidin peittoa karheana, inhottavana iholle, epäkäytännöllisenä ja niin kovin mummomaisena. Ensin vuosia sitten jopa kieltäydyin peitosta, mutta nyt olen iloinen, että muutin mieleni!

Tässä pilkahdus siitä miltä peitto näyttää kokonaisuudessaan. Harmi vain, että emme voi ottaa peittoa vielä käyttöön, koska se on aivan liian suuri kapeaan sänkyymme. Peitto saa jäädä odottamaan suurempaa makuuhuonetta ja suurempaa parisänkyä, jota varten peitto on luotu. Koko on mieletön, voin jo nähdä silmissäni kuinka kauniisti peitto laskeutuu isonkin sängyn laitojen ylitse ja hipoo silti helmoillaan lattiatasoa! Voitte vain arvailla kuinka monesta lapusta peitto on tehty  - ja missä ajassa!

"Jahas, ai me otetaan kuvia, oisit heti sanonut!" ja näin poseeraa Cora, vihainen lintu suussaan.

Pääsiäislohikäärmeenmuna.

Pääsiäisen kunniaksi tein edellisessä postauksessa mainitsemiini tupaantuliaisiin pääsiäismunakorvikset. Munaset ovat peräisin jostain askartelupussista. Tarkoitettu liimattavaksi kortteihin kai. Minä länttäsin ne tappikorviksiin pikaliimalla ja voila, hassut sesonkikorvikset korvaavat pääsiäiskoristeet tänä vuonna!

Kaveriksi jotain uutta vihreää: kaulakoruriipuksesta muunnettu sormus eli lenkillä lenkkiin, simppeliä.

Tykkään nykyisin paljon kaikista ohuista sormuksista, joista riippuu jotain. Tuo vähän uutta twistiä käsiin.

Ja pääsiäisen kolmas koru: "lohikäärmeen häntä"-kaulakoru. Nahkaa ja satiininauhaa, juuri tyyliäni!

Tutoriaali simppeliin, mutta näyttävään kaulakoruun täältä: Michele made me: Dragon tail necklace.

Ja vielä koru yllä/käytössä. Jos joku innostuu tekemään myös samanlaisen kaulakorun, en suosittele käyttämään koruun tekonahkaa, jonka sisäpuoli on vaalea. Vähän vilkkuu välistä sisäpuoli. Taidan tussata sen tekstiilitussilla mustaksi..vaikka kuinka leikkaisi, vähän se näkyy silti jostain kulmasta, hmpf.

Näkyi sisäpuoli tai ei, tuore koruni teki näyttävän esilletulon tupaantuliaisissa ja keräsi katseita ja hymyjä. Jälkimmäistä tuli ehkä omastakin takaa.

Tuparilahja.

Eilen oli ihanan pariskunnan tupaantuliaisjuhlat. "Mitään ei tarvitte tuoda" fraasi tuli kuultua ja nopsaan sivuutettua, sillä veinpäs kuitenkin mukanani jotain "pientä ja yksinkertaista" ihan vaikka kiellon päälle.

Tuparilahja oli kaksiosainen. Osa 1: posliinitussilla koristellut mukit. Pusu rouvalle ja viikset herralle. Mukien takana on omistajiensa nimet tyylitellyin kirjaimin, mutta jätettäköön nimet piiloon.

Lahja osa 2: vinyylikulho. Tuttu ja turvallinen. Hyväksi tuparilahjaksi todettu aikaisemmin ja myös nyt.

Sellofaania ja kortti kylkeen, siinä se. Ja hyvät oli tupaantuliaiset, olkoon heidän tupansa täynnä onnea!

Pin it!

Katsoin tässä eräs päivä säälittävää nuppineulatyynyäni. Sen piti olla vain väliaikainen hätäratkaisu, mutta käyttöikä taisi venyä yllättävänkin pitkäksi. Tein sen vanhasta rasvapurkista, johon liimasin rullatun neuletilkun ja jonka päällystin kukkakontaktipaperilla. Lopputulos: toimiva, mutta ankea ja tylsä.

Vanha lähti eläkkeelle ja antoi tilaa uudelle nuppineulatyynylle: ..just..Pin it! Taustalla hiipi Pintrest-sivuston inspiroima tutoriaali: Ucreate: "Pin it" Pincushion Tutorial. Idea sama, mutta lisäsin taustalle paksua muovia, joka stoppaa nuppineulaset (jos vaikka sattuisin käyttämään tyynyä esimerkiksi ranteessa).

Mahtava juttu tyynyssä on se, että nyt saan sen myös kiinteästi ompelukoneeseen kiinni. Loppuu nyt se ainainen mutina ja kiroilu akuuteissa tilanteissa, kun neulatyyny ei olekaan aivan käden ulottuvilla..

Tein myös toisen tyynyn ompeluneuloille. Se on niin pikkuruinen ja soma, että se pesee edellisen mennen tullen. Inspiraationa toimi tutoriaalit täällä: spincushion  ja täällä: The Scrap Shoppe.

Kyllä nyt kelpaa neulata! Vielä, kun vain ehtisi raivaamaan aikaan itse ompelemiselle..

Kynsilakkakorvikset.

Puolen euron löytö kirpputorilta: korvakorut. Toisen korvakorukoukun puuttuuminen ei haittaa, olisin vaihtanut ne joka tapauksessa. Mutta pelkän koukun vaihdon lisäksi mielessä oli myös jotain muuta..

..useissa blogeissa on viime aikoina nähty korujen uudistamista kynsilakkojen avulla. Päätin kokeilla samaa näihin korviksiin. Valitsin innolla muutamia kuivahtaneita lakkoja valkoisesta kultaiseen ja..

Hae kynsilakkataiteilusta inspiraatiota esimerkiksi täältä: the pretty factor tai true blue me and you.

..aamulla huomasin, että oh crap. Sitä kun pimeässä nyhrää, valoisassa kaikki näyttää toiselta. Sokeakin sutisi tarkemmin! Kylläpä kiva homma feilasi, pitää ottaa toinen yritys ja tällä kertaa valon kanssa.