Tuubiputki.

Madam B.C:n pintaremontti ei vielä ole valmis, koska en taida sittenkään tietää millaiseksi tahdon kehittää ulkoasua. Annan aikaa ajatusten muhia ja jatkan sitten, suunta on kuitenkin oikea. Pikkuhiljaa, sanoi mummo ylämäessä.

Seuraavaksi huonolaatuisia kuvia mahtavasta muokkauksesta - mä niin tarvitsen uuden kameran, alkaa kohta verisuoni poksahtamaan, kun näkee aina vain enemmän rakeita, sumua ja muuta kohinaa.

Napapaitainen toppikauteni on tullut ja mennyt vuosia sitten ja koska olen satavarma, että uusi napapaidan aalto ei tule minua toiste tavoittamaan, päätin muokata ainoan tähän päivään selvinneen napapaitatopin. Toppi on niin napakka, että melkein korsetista käy, joten päätin pistää napapaidan entistäkin lyhyemmäksi.

Vuosi 2004?

Löytyi jopa todistekuva, jossa todella pidän käsillä olevaa toppia. Leikkasin helman pois, kukaan ei tahdo nähdä napaani - ei silloista, eikä sen koommin nykyistäkään.

Napapaidan lyhentäminen eli kaksinkerroin kääntäminen ja laidoistaan yhteen ompeleminen. Näin napapaidasta tuli tuubiyläosa (jollaisia myös esimerkiksi GinaTricotissakin myydään). Tälläistä tuubia olenkin mielessäni kaavaillut tarpeelliseksi parvekkeelle auringonottoon.

Tuubi on myös monikäyttöinen, siihen voi solmia vaikka leveän satiininauhan somisteeksi.

Nauha toimii myös vähän erikoisemmin sidottuna.

Valkoinen trikoonauha antaa vähän sporttisemman lookin.

Hei helle, tule jo tänne Ouluunkin, olen valmis auringonottoon! Terveisin Kalkkilaivan kapteeni.

Ja onnea kaikille tänään ylioppilaslakin saaville! Toivottavasti teidän päivänne on yhtä ihana mitä omani aikoinaan oli - muistelen sitä edelleen hyvin haukeudella, se oli yksi parhaista päivistä ikinä!