Madam B.C.: Suku on parhain.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Suku on parhain.

Viikonlopun sukujuhlat on nyt juhlittu ja jälleen kerran arkeen palattu. Pikareissu maalle virkisti mieltä ja suku lämmitti sydäntä. Heti jäi ikävä kaivertamaan, harvoin sitä lapsuusmaisemissa joukolla ollaan.

Siniristikin nostettiin salkoon juhlien kunniaksi. Sää ei ollut mitä mahtavin, mutta mielekäs siihen nähden, että päiväksi luvattiin katastrofin aineksia: kaatosadetta ja ukkosmyrskyä.

Vanhan pirtin seinälle oli nostettu esiin vanhat sukuvalokuvat, joita kävin tuijottelemassa hypnoottisesti. Kyllä vanhoissa kuvissa päässään kuvaamisen ytimeen, digikuvat eivät ole mitään.

Valtavan sukupuutaulun lisäksi esillä oli vanhoja valokuva-albumeita. Tämä vanhimpien serkkujeni ollaan-ämpärissä-kuin-sillit-purkissa-kuva on ehdoton suosikkini.

Cora oli myös sukujuhlissa mukana. Hattuhyllymatkustajasta sompailu maaseudun heinikossa voittaa citykoirana olemisen 1-0. Ps. auto oli parkissa, koira ei oikeasti matkusta noin vaarallisesti hattuhyllyllä.

Korvissani heiluivat tee-se-itse-pitsikorvakoruni, joita myös sukulaiset kovasti puhuttelivat.

Ulkojuhlien asuna kirppukollaasi: pitkä neuletakki, musta neuletunika ja punainen pikkulaukku - kaikki siis kirpputorilta ostettuja. Clutch näkyvillä myös täällä.

Tein pitsikorvisten lisäksi myös kaulakorun, mutta jätin sen lopulta pois. Kun epäröin jonkin asusteen suhteen, noudatan kaavaa vähemmän on enemmän - koska se on yleensä se parempi vaihtoehto. Äitini myös ruukasi(=olla tapana) sanoa "Älä ole korea kuin joulukuusi." Äidin neuvot toimii!

Toistaiseksi siis pitämättä jäänyt kaulakoru palasina ennen valmistumista: nahkaa, pitsinauhaa ja vyön metallilenkit - kaikki kertaalleen kierrätettyä.

Kotimatka kävi auton ja junan kautta. Cora ei malttanut odottaa pääsyä kotiin. "Joko ollaan perillä?!"

Ressukka on nukkunut suurinpiirtein kokoajan siitä hetkestä lähtien kun päästiin kotiovesta sisään. Kyllä oli vissiin koirallakin rankkaa olla mukana sukujuhlissa!