keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tilkkuja.

Uusi kuukausi on aina kiva aloittaa jollakin ihan uudella. Vaikka sellaisen ylittämisellä, jota on aina karttanut - kuten tilkkutöillä, joita en todellakaan hallitse. Jo aikaisemmin kesällä kuitenkin sain mission kokeilla tilkkujen kanssa taistelua. Näin tämän aivan ihanan tilkkutyynyn (Oleander and Palm: Green and Golg Geometric Pillow) ja tässä näette siitä minun versioni. Ei kultaa, mutta hopeaa. Mustaa, vihreää ja turkoosia. Ja paljon pilkkuja!
Vähän on nurkat vinksallaan, mutta minähän sanoin - en hallitse tilkkuja, ne elää aina omaa elämäänsä. Nyt etenkin, kun sekoitin tyynyyn keskenään aivan liian erilaisia kankaita. Puuvillat ja luiru viskoosi menettelivät, mutta kun sekaan heittää joka suuntaan venyvää lycraa niin peli alkaa olla menetetty. Mutta kokonaisuus ratkaisee, right? Ja tässä kokonaisuudessa vinksahtanut kolmiotyyny istuu kokonaisuuteen. (Isot pilkkutyynyt itsetehtyjä, oksatyyny Finlaysonin, virkattu päiväpeitto äidin tekemä ja viltti tädin jäämistöstä.)

Ja vasta nyt iskee takautuma! Eihän tämä tilkkutyyny ollut suinkaan vuoden ainut tilkkujen kanssa suoritettu taistelu!
Kesällä ennen asunnon vaihtoa tuli kasattua kirppispöydän hylkiöitä, kaikkia kummallisia tahrasuttuja, pinkka virttyneitä teeppareita ja joitakin sellaisia kamaluuksia, jotka eivät syystä tai toisesta kelpaisi edes kierrätykseen..
..näistä kaikista yläosista leikkasin isoja neliöitä. (Isot jämäpalat leikkasin kuteiksi ja loput silput hävitin pois.)
Neliöistä sitten sommittelin ison värien sekamelskan. Ajatuksena oli piknik-viltti, joka olisi kokonaisuutena niin kamala, että se muuttuisi jo mahtavaksi. Joidenkin silmiin viltti on varmasti ihan vaan ruma-kauhea-kamala, mutta itse kieltäydyn näkemästä sitä niin, koska tilkuissa on minulle myös tunne-arvoa. Siellä on niin poikaystävän tpaitaa, minun teinitoppia, monta myötähäpeällistä tekelettäni....ja lukematon määrä ihanan kamalia, nostalgisia muistoja!
Kamalanmahtava siitä sitten tulikin ja kooltaan niin jopa iso, etten mahdu edes kuvamaan sitä sisällä kokonaan. Muistan kyllä, kun tätä tein (ja kirosin, kun trikoot venyivät suhteessa toisiinsa ihan miten sattuu), mutta sitten sen koommin unohdin viltin olemassaolon. Rullalle jäi, eikä kesällä kertaakaan piknikille ennättänyt. Nyt ei enää syyspiknikille tarkene (vaikka alla on vanhan peiton vanullinen vuorikangas), joten kuivaa ruohikkoa ja tulevia piknikkejä odotellessa. Eihän se ole kuin yksi luraus, kun taas kesä tulee. Onpahan sitten viltti valmiina.

10 kommenttia:

  1. Ihana idea tehdä vanhoista paidoista viltti =)

    VastaaPoista
  2. Painoin vahingossa "Tykkään, mutten jaksa kommentoida" -nappia, vaikka tarkoitus olikin kommentoida ja tykätä. No joka tapauksessa, aivan ihana piknik-viltti. Juuri tuollaisen minäkin haluaisin, miksi-oi-miksi olen heittänyt kiertoon kaikki ihanat liian pienet T-paidat ja muut muistovaatteet.
    Ehkä tän voisikin toteuttaa lasten pieniksi jääneistä vaatteista... hmmm... kiitos ihanasta ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) lasten vaatteista toteutettuna se voisi olla myös tosi hauska :) Eikun keräämään hyviä tilkkuja talteen!

      Poista
  3. Eikä, vähän ihana toi tilkkutäkki! Mä inspiroiduin vastaavanlaisesta täkistä joskus vuosi sitten ja aikeissa olikin, että alkaisin hamstraamaan kirppiksiltä jotain kivoja kankaita ja teeppareita, mutta projekti on jäänyt vain ajatus- asteelle. Ehkä vielä jonain päivänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) otahan projekti takaisin mieleen ja toteutukseen! :)

      Poista
  4. hienon viitseliäs kierrätysteko :) Aikoinaan näin tällaisen ohjeen Threadbangerissä, mutta pettymyksekseni käyttivät t-paitoja, jotka näyttivät uusilta. Kiva nähdä myös tällaisia vähän "kotikutoisempiakin" käsitöitä blogeissa. On alkanut nääs kyllästyttää liian täydellisen ja muovisen näköiset "blogituunaukset", kun omat väkerrykset ei aina ole niin supermahtavia. Tuota tunnearvojuttua, olen ajatellut joissain omissakin jutuissa. Kuinka ne luultavasti näyttävät kovin erilaisilta muiden silmissä (&myös sitä olisiko oma maku jo hieman eri jos lähtisi puhtaalta pöydältä eikä kierrättäisi materiaaleja projektista toiseen, kunnes ne ovat totaalisen puhkikuluneita).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kommentistasi, veit sanat suustani. Ihan samoja ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni! :)

      Poista
  5. Tulipa hieno piknikviltti! Mullakin on ollut samanlainen ananastoppi, jonka olet kierrättänyt - enpä olisi keksinyt, että sitä olisi vielä voinut käyttää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) hauska sattuma, että tunnistit saman ananas-topin! :D

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.