maanantai 3. elokuuta 2015

Karmeat cernitit.

Nyt tulee historian havinaa! Löysin koneelta vanhoja kuvia, jotka ensin puistattivat selkäpiitä, sitten nostivat nolon häpeän punan poskille ja lopuksi saivat minut nauramaan. Ja nyt esittelen teille illan iloksi ja viihdykkeeksi, olkaa hyvät:
minun ekat cernit-kokeilut! Vuodelta......2008? Kyllä on kauheita!! Moni puolta nuorempi olisi tehnyt paremmat potenssiin kymmenen. Mikä on tuo ittensä helmillä hirttävä kissa? Tai röpelöhuulet? Oli kyllä niin epäsymmetrinen ilmestys, että ensin piti miettiä kehtaanko edes näyttää kuvaa. Mutta näytinpäs silti. Ja nyt vähän hävetttää. Ja naurattaa. Nolottas, jos ei naurattas.
Kaikista hupsuin on kyllä tämä vihreämönjänen "muffinssi". Muistan kuinka oikeasti tykkäsin tuosta ja myös pidin sitä paljon! (Eikä, pidinkö? Kyllä pidin. Voi apua.) Taitaa olla vielä jossain tallessakin tuo.. Joskus on kyllä hyvä, että jää erilaista töistä ja uusista kokeilusta kuvamateriaalia, jota muisti ei voi mielestä pyyhkiä pois. On sitten mitä verrata ja katsoa miten on mikäkin taito, mieli ja tyyli kehittynyt vuosien saatossa.

Ja kylläpäs vaan näytän kuvassakin kummalta. Apua, olen vanhentunut.

4 kommenttia:

  1. Ei tarvitse hävetä, tuo muffinsihan on ihan hieno ja monet tykkäävät tuon tyylisistä koruista. :) Sitä paitsi ovat ne varmasti kaksin kerroin parempia mitä itse osaisin tehdä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, varmasit osaisit tehdä! :) Myötähäpeä on kyllä aina semmonen, joka nostaa päätään, kun vanhoja omia töitä katsoo :'D

      Poista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.