Kolmas osa lahjapankkiin! Vähän tulee nyt nämä tälleen ripotellen, kun ei jaksa tehdä (eikä kukaan jaksa lukea) massiivista postausta, jossa olisi kaikki kerralla yhteen putkeen isona pläjäyksenä.
Lahjapankki 2023: Osa 1: Enkelikranssi / Osa 2: Kelloteline kierrättäen
Nyt esittelyvuorossa ovat nämä printtipussukat. Mielessä kyti tällainen printti, johon varmaan jostain sain idean, mutta nyt en millään enää muista mistä se tuli. Mieleen kuitenkin jäi ja halusin ehdottomasti kokeilla sen toteuttamista.
Ja toteutin sitten kerralla ihan kolmen kappaleen verran!
Tein siis printin näihin itse vapaalla kädellä.
Tein printin paksulla, jäykällä siveltimellä ja akryylimaalilla. Tekstiiliväri olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta se oli loppunut ja joskus tuntuu, että värin kirkkaus kestää paremmin akryylimaalissa. Akryylihän ei kyllä lähde kankaasta (vaikka ei kiinnitäkään silittämällä kuten tekstiiliväri kiinnitetään), ei sitten millään. Joskus haalistuu, joskus ei sitäkään. Joten etenkin tällaisessa ompeluksessa, jota ei muutenkaan alvariinsa pestä, akryylimaali sopii vallan hyvin.
Päällinen on ihan tavallista puuvillaa. Yksinään se oli liian lurpahkoa, joten tein pussukoihin vuoren. Valitsin myös vuoreksi mustavalkoista kangasta (vähän canvasta ohuempaa sisustuskangasta). Siinäkin on hauska geometrinen kuosi.
Yksivärinen kangas olisi ollut liian tylsä valinta pussukkaan, joka päältä on kuitenkin vähän menevämpi.
Pisteeksi iin päälle lisäsin vetoketjuihin nahkasuikaleen vetimeksi. Se viimeistelee mielestäni tyylin.
Kaikki matskut ovat myös uusiokäytössä! Päällinen oli aikaisemmin vanhan rahin vuorikangas. Pussukan vuorikangas on puolestaan saatua kangasta, jotain jämää jostain verho-/verhoiluprojektista? Vetoketjut purettuja muista pussukoista, laukuista, repuista. Nahkasuikaleet jämäpaloista.
Nämä printit olivat erittäin hyvää harjoitusta siihen, että yleensä en voi sietää maalijälkeä, joka ei ole tasainen. Just tällaiset epämääräiset rannut ovat yleensä sietämättömiä! Mutta tässä tyylissä tämä on just hyvä. Ei sitä ihan läheltä passaa katsoa, mutta kauempaa näyttää hyvältä, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.