24 ideaa jouluun.

Tällä viikolla taitutaan jo marraskuusta joulukuuhun. Mihin se marraskuu taas meni?

Viime vuonna täälläkin availtiin joulukuussa luukkuja. Muistan, kun sitten joulun alla joku kiva lukija pyysi muistuttamaan kalenterista ennen seuraavaa joulua, jotta ehtisi myös reagoida ja toteuttaakin jotain. Se on totta, usein blogijoulukalentereissa tulee hyviä ideoita, mutta ne tulevat niin lähellä joulua, että inspiroivakin juttu jää helposti tekemättä. Ja sitten se unohtuu, harva palaa vuoden päästä saman idean ääreen ulkomuistista. 

Joten kerrataanpas viime jouluakalenteria! Mitä kaikkea luukuista löytyikään? Nostan nyt muutamia kivoja juttuja esille - jos vaikka innostaisivat uusiin jouluideoihin ja joulufiilistelyihin!

Postauksen lopusta löydät linkit kaikkiin luukkuihin.

Minimalistiset joulukortit 

Kolme erilaista tyyliä ja nämä olivat kyllä kivoja! Niin kivoja ja yksinkertaisia tehdä, silti aika hienoja. Kortteihin ei tarvitse muuta kuin tusseja eri vahvuisina, paljetteja ja liimaa. Ihanan yksinkertaista.

Veikeät joulukorut

Tein fimosta miniatyyrikokoisia herkkukoruja. Näitä pidin paljon viime jouluna joulukuussa ja en malta odottaa, että pian pääsen laittamaan piparit tai tortut korviin!

Joulutähti pilleistä

Viime jouluna joulukuusi tarvitsi uuden tähden latvaan. Tein sen pillihimmelitekniikalla kapeista muovipilleistä. Tähdestä tuli ihanan iso! Ja kehtaanko myötää, että tähti on muuten ollut esillä vuoden läpeensä? Läpi kesänkin se on ollut taulun nurkassa koristeena.

 Kuusenalusmatto

Ja jos jotain latvaan niin myös kuusen tyveen myös.. Ompelin pöyheänröyhelöisen alusmaton ruman muovikuusenjalan peitoksi. En itse asiassa muistanut, että ompelin tämän maton! Vasta kun katselin postauksia läpi, palautuivat röyhelöt mieleeni. Ihanaa, ihan kuin siis uusi matto jouluksi!

Posliinitussilla tussatut lautaset

Näiden piti olla vain jouluksi, mutta kas, nämäkin jäivät ympärivuotiseen käyttöön. Kesällä näin lautasissa vain väkäsiä ja nuolia, en jotain kuusia. Hyvin ovat olleet leipälautasina joulutorttusesongin ulkopuolellakin.

Leimakuvioidut joulutyynyt

Mustat kuuset olivat selkesäti viime jouluna yksi kantavista teemoista. Oli kuuseja korteissa, seinäkoristeessa, lautasissa ja sitten vielä tekstiileissäkin. Tein leimasimet, joilla painoin mustavalkoisia tyynynpäällisiä olkkariin. Nämä tyynynpäälliset pääsevät pian taas käyttöön.

Printattavat pakettikortit

Printattavat jutut olivat myös yksi joulukalenterin teemoista. Oli printattavia bingoja kahdenlaisia (ks. alta linkit) ja myös pakettikortteja - kaikki ihan vapaasti käytettävissä (yksityiskäyttöön, ei kaupallisiin tarkoituksiin). Linkki on edelleen voimassa, postauksesta voi käydä tallentamassa ja printtaamassa seuraaviin joulupaketointeihin.

Printattavat lahjavyötteet

Toinen iso juttu oli tekemäni lahjavyötteet eli käytännössä printattavat ja leikattavat paperisuikaleet itse neulottujen tai ommeltujen lahjojen ympärille. Niitä oli ensin monia erilaisia, mutta sitten harmituksekseni kävi ilmi, että pesu- ym. merkkejä ei saakaan niin vain käytellä maksuttomissakaan jutuissa, joten postaukseen piti tehdä korjauksia. Korjatut, vapaasti käytettävät lahjavyötteet löytyvät tästä postauksesta.

Joulumekko peurakuvalla

Tämä oli yksi joulukalenterin suosikeistani. Neulemekko, jonka tein moooonta joulua sitten hameesta mekoksi, sai viime jouluna ison mustan peuran tahran peitoksi. Lempivaatteesta tuli vieläkin parempi!

Joulukalenteri 2017

Luukku 1: Helppo seinäkoriste

Luukku 2: Joulukorut fimosta

Luukku 3: Leimakuvioidut joulutyynyt

Luukku 4: Nopeat joulupurkit

Luukku 5: Joulupallo-perinne

Luukku 6: Printattava Linnan juhlat -bingo

Luukku 7: Helppo "joulutaulu"

Luukku 8: Tonttukorut helmistä ja huovasta

Luukku 9: Askartele tähti - 5 erilaista tapaa

Luukku 10: Hauskat huopahahmot joulukuuseen

Luukku 11: Latvatähti pilleistä

Luukku 12: Kuusenalusmatto

Luukku 13: Kolmet erilaiset minimalistiset joulukortit

Luukku 14: Virkatut jouluamigurumit (sis. virkkausohjeet)

Luukku 15: Paperikukkaset esim. paketointiin

Luukku 16: Printattavat lahjavyötteet + päivitetty juttu

Luukku 17: Printattavat pakettikortit

Luukku 18: Posliinitussilla koristellut joululautaset

Luukku 19: Köyhän miehen paukkukarkki

Luukku 20: Helppo joulutunika ja -paita

Luukku 21: Printattava joulubingo (lapsille)

Luukku 22: Jouluasetelma

Luukku 23: Juhlaliina kontaktisabluunalla

Luukku 24: Ideoita paketointiin / Hyvää joulua!

Korkkiteipattu laukku.

Kevääällä pohdin korkkikankaan ja korkkiteipin eroja. Nyt pakka meni ihan sekaisin, kun bongasin korkkikontaktia! Mielenkiintoinen uutuus! Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun tartuin - tätä on testattava!

Huomasin korkkikontaktin (tai myyntinimeltään korkkitarran) paikallisesta Kärkkäisen liikkeestä sisustuspuolelta kahden metrin rullina (saa myös verkkokaupasta, merkki Kapelhobby). Myymälästä rullan pystyi valitsemaan kolmesta kuosista.

Tutustuin ensin pehmeään korkkikankaaseen - joka nyt ei ole kangasta nähnytkään, mutta korkki on pehmää ja taipuisaa, joten kangas kuvastanee tuotetta parhaiten. Ehkä itse kuvailisin tuntumaa, kestävyyttä ja paksuutta sellaiseki softis-levyksi, mutta paljon ohkaisempana versiona.

Sitten tuli vastaan korkkiteippi. Eli jesarin levyistä, vähän karheampaa korkkia tarrapinnalla. Hyvin leikattavaa ja hyvin tarttuvaa matskua. Teippi sopii hyvin esimerkiksi koruihin (ks. tekemiäni tästä).

Mutta sitten mieleni mullisti tämä korkkikontakti (tai korkkitarra)! Ohutta, taipuisaa, todella ohutta ja taipuisaa. Pintatuntuma on sama kuin kankaassa, mutta toisella puolella on kuitenkin teipin pito. Siinä missä korkkiteippiä ei voi laittaa juurikaan kulmiin, koska korkki murtuu taitoksesta ikävästi, tämä korkkikontakti (tai korkkitarra) toimii loistavasti. Se mukautuu ja joustaakin vähän.

Tässä vielä korkkikontakti (tai korkkitarra) vs. korkkikangas. Tarra on ohuempi ja sillä saa myös terävät taitokset ilman, että taitos murtuu. Ja vaikka kutsun nyt kontaktiksi, ei sitä voi verrata kontaktiin muuten kuin siinä mielessä, että ovat yhtä leveitä rullia ja toisella puolella on liimapinta. Tuntu ei ole kontaktin tavoin yhtään muovinen.

Joten testamaan mihin siitä on!

Silmät osuivat tähän laukkuun. All time favorite -arkilaukku. Muuten hyvässä kunnossa, mutta läpän pinta lohkeilee käsiin. Ei yhtään kiva. Pitkän aikaa laukku on odottanut jotain korjausratkaisua ja mikäs sen helpompi keino olisikaan kuin päällystäminen teipaten? Muutta kestääköhän se? Onnistuukohan se? Kannattaako?

Kyllä onnistui! Kannatti! Kestävyydestä ei ole vielä taattua, mutta ai vitsit, kun tuli kiva! Leikkasin paperista kaavan ja leikkasin korkkia kahtena kappaleena (toinen peilikuvana). Suoraan päälle vähän venyttäen ja valmista tuli.

Hiukan laukkuun jäi ilmakuprua alle. Tuota ekaa puolta en hoksanut heti venyttää tarpeeksi, joten siellä se ilma sitten on. Kuplaa pitää välillä vähän painella, jotta ottaa pintaan kiinni. Ehkä sitä voisi kokeilla puhkoa niin kuin kontaktoidessa yleensä voi kikkailla ilmakuprujen kanssa..

Mutta tosi kiva tuosta tuli, ihan kuin olisi eri laukku kokonaan.

Laukku oli minulla käytössä Tampereen messureissulla. Itse asiassa teippasin laukun noin tuntia ennen junan lähtöä (aina viisas hetki alkaa ennen lähtöä kässäilemään jotain), koska päätin, että kyllä minä nyt isomman olkalaukun tarvitsen mukaan messuille. Korkkikankaasta tehtyjen korviksien kanssa laukku passasi hyvin yhteen (ks. tästä postauksesta kolmet korkkikangaskorvikset).Ja laukkukin kesti hyvin messut.

Nyt tällä laukulla on hyvä testata lisää teippauksen kestävyyttä. On just hyvät vaihtelevat säät niin voi katsoa miten pinnalle käy, jos vähän siihen satelee tai mitä liimapinta sanoo, kun tulee pikkupakkanen.

DIY: Pehmopallo koiralle.

Meidän Cora on tänään jo kaksitoista vuotta!

Uskomatonta, onko siitä todella jo niin kauan? Rehellisesti sanoen en olisi uskonut, että toinen olisi vielä täällä. Ensimmäiset kahdeksan vuotta olivat helppoja, sen jälkeen tuli terveysongelmia. Ensin tassumurtuma ja sitten syöpä. Leikkauksen jälkeen elinaikaa annettiin kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Tuo kaksi vuotta on ylitetty jo ajat sitten. Nyt olen vain kiitollinen siitä, että mummu voi hyvin ja on vielä täällä meidän ilonamme.

Ikä ei ihan hirveästi vielä vauhdissa näy. Nukkuminen maittaa, mutta vielä leikityttää kovasti. Joka päivä otetaan leikkivillit. Cora on aina ollut innokas leikkijä. Kopitteleminen on ihan parasta. Siihen käy mikä vain pehmeä pieni lelu.

Pienet pallot ovat parhaimpia. Vähän tuommoiset lössykät, joista saa hyvin hampailla kiinni. Useampia erilaisia lettipötköjäkin olen yrittänyt tehdä vuosien varrella, mutta eivät nuo palloa kovemmat spötkylät ikinä kiinnosta.

Coralle on kiva ostaa ja tehdä pehmoja, koska teurastusleikit eivät kuulu Coran persoonaan. Kääpiöpinserit ovat luonteeltaan lelurakas rotu. Yhtään lelua Cora ei ole tahallaan aukaissut. Lelut menevät rikki vain käytön myötä.

Päivän kunniaksi tein uuden pallon tilkuista.

Klassikkoleluun trikootilkut ovat parhaimpia. Tai oikeastaan mikä vain vähän joustava ja tiheä kangas käy. Collegetilkut ovat myös hyviä. Luulisin, että isommalle koiralle myös hiukan joustava demin voisi olla aika kiva.

DIY: Koiralle pehmopallo tilkuista

Tarvikkeet: Trikootilkkuja, sakset, täytevanua, (pala sukkahousua; ks. vinkki!), ompelukone/saumuri, ompeluneula ja -lankaa, paperia ja kynä.

Tee näin:
1. Piirrä ja leikkaa symmetrinen pisara/terälehti kaavaksi.
2. Leikkaa kaavan avulla yhteensä kuusi kangaskappaletta. Lisää tarvittaessa saumanvarat.
3. Ompele palat yhteen. Ompele ensin saumurilla tai joustavalla suoralla ompeleella kahden kappaleen reunat oikeat puolet vastakkain. Yhdistä toiseen kolmas ja jatka kunnes kaikki kuusi kappaletta on ommeltu. Jätä viimeiseen saumaan kääntöaukko. Käännä pallo oikeinpäin.
4. Vinkki: Ennen täyttämistä, leikkaa pätkä sukkahousua täytteen ja vuoren väliin ns. välivuoreksi. Käytän usein sukkahousua koiranleluissa apuna. Se hidastaa vanun pursuamista ulos (ja pääsyä koiran suuhun) niissä tapauksissa, jos sauma ratkeaa. Lelu on myös helpompi parsia kasaan, jos täytteet pysyvät sisällä.
5. Kiristä langalla sukkahousupätkän toinen reuna suppuun. Käännä nurin ja työnnä pallon sisään. Jätä suu aukon reunaan. Täytä pallo.
6. Kiristä aukot. Ompele ensin sukkahousun aukko umpeen ja sitten vasta pallon aukko. Käytä pieniä ja tiheitä ompeleita niin ne eivät tartu hampaisiin niin hyvin.

Valmista! Sitten leikkimään!

Kesken leikkituokion Cora hylkäsi uuden pallon ja haki vanhan ja virttyneen tilalle. Meni polleana sohvalle eikä suostunut antamaan palloa. Jahas, ei ollut sitten vanhan pallon voittanutta.

Hyvää syntymäpäivää pikkukaverini. Olkoon edessä vielä lukuisia uusia palloja!

// Ks. lisää ideoita koiralle näistä postauksista: 10 ideaa koiralle / Koiran portaat vol 2. / Koiralle pyöräkori.

Kädentaitoja 2018.

Se on se viikonloppu jälleen, kun some täyttyy kässäilijöiden vuoden yksi kohokohdista: Tampereen kädentaitomessuista. Eikä suotta, ovathan ne Euroopan suurimmat. Olin nyt työn puolesta messuilijana toista kertaa ja voin sanoa, että nautin jälleen suuresti. Niin paljon ihasteltavaa ja katseltavaa (ja tuhlattavaa!).

Olin messuilla perjantaina. Ruuhkaa oli, mutta ei niin että järki olisi mennyt. Olen kuullut kuinka ainakin lauantaisin kaikki on aina ihan tukossa. Perjantaina pääsi välillä liikkumaan ihan vapaasti (kuten kuvasta näkyy) ja se oli ihanaa.

Ihan joitakin kässätrendi-havaintoja messuilta. Tässä muutamia poimintoja niistä:

Paljon oli seinäkoristeita ja kransseja. Ja kaikkea mihin oli liitetty valoja - enää ei ole siis vain valotauluja, on myös valomakrameeta (vähän näkyy kuvassa huonosti, mutta kyllä siinä kivasti led-valot killuivat)!

Ryijyt ja minimakrameet pitivät vielä pintansa. Myös kirjailua näkyi. Ihanasti perinteisiä tekniikoita mikä on hyvä, onhan kuluneen vuoden kässätekniikka kirjailu ja tulevan vuoden tekniikka kudonta.

Ja tupsuja! Karvatupsuja, kudetupsuja, lankajämätupsuja - ihan kaikissa muodoissa, pieniä ja suuria. Tupsuiset asusteet ja koristeet ovat kyllä yksi ehdoton in juttu nyt.

Täytyy myös sanoa, että viime vuoden hitti, tonttuovet olivat edelleen näkyvästi esillä. Niitä oli monessa paikassa ja monenlaisia. Eikä riittäneet pelkät ovet vaan oli kokonaisia miniatyyrimaailmoja kaikenlaisia jouluasetelmia. Ne inspiroivat myös pariin pieneen ostokseen (ks. alempaa)..

Yllä olevat kuvat: Joulupuu-askartelusetit ja paperinauhakranssi: Taito Pirkanmaa / Alpakka-tupsut: Ruukin kehräämö / Valomakramee: Suomen lanka / Minimakramee: Lankava / Valokranssi: Villakamari.

Osteltavaa olisi ollut niin paljon. Messujen tarjonta on ihanan laaja. On askartelu- ja ompeluvälineitä, lankoja, kankaita, paperituotteita.. Kaikkea mahdollista mikä voi kässäilijää kiinnostaa. Tässä muutamia paloja lukuisista ihanuuksista.

Yllä olevat kuvat: Paperituotteita: Ninnimoi / Kirjailtut heijastavat rintakorut: Kirjosilta / Neulojan muki: / alareunojen korut: Ilo knitting shop / Muistikirja: Iloinen varis (?).

Minusta on ihanaa, että kädentaitomessut esittelevät niin isoja yrityksiä ja pieniä tekijöitä. Yksityisyrittäjiä, suunnittelijoita, toiminimellä tekeviä ja kaikenlaisia kädentaitajia. On niin erilaisia taitoja ja tekniikoita saman katon alla. Esimerkiksi ihastelin näitä huovutettuja eläimiä (ihastelin niin, että jäi ottamatta ylös kenen tekemiä olivat) - eivätkö olekin todella taidokkaita!

Mitkä bambit, oravat ja kisuliinit! Niin söpöjä. Eivätkä olleet hinnalla pilattuja - olen kerran pari kokeillut huovuttamista neulalla ja en osannut sitä yhtään. Meni hirveän kauan yhden pallon tekemiseen, joten arvostan kyllä tällaista taitoa. Nuihin on mennyt kokeneeltakin varmasti paljon aikaa ja vaivaa.

Ja sitten ihastelut sikseen, siirrytään messuostoksiin!

Kiinnosti tai ei, tässä ne tulevat:

Kankaat

Edellisetkin ovat käyttämättä, mutta koska näppituntuma on niin ihana ja messuhuumassa sitä hurahtaa, ostin yhden aikomani kankaan sijaan neljä erilaista kangasta. Verson puodista sielulintua ja lehtiprinttiä (jonka nimeä en tiedä, mutta ostinpa kerrankin myös jotain värikästä!), Majapuusta digicollegea (kuosi on kuin neulottu!) ja Ommellisesta merinovillaneulosta.

Jälkimmäisin oli kyllä niin kipukynnyksen rajoilla. Metrin pala maksoi 30 euroa.. Jätin ensin ostamatta, mutta hallista poistuessa palasin vielä hakemaan kankaan ajatellen, että jos en nyt ota sitä niin se jää kyllä harmittamaan. Ja vaikka hinta kirpasi, olen varma, että saan tuosta joskus jotain tosi ihanaa, joka maksaa itsensä kyllä takaisin. Niin ihanan tuntuista merinovillaa!

Korvakorut

Pitäähän sitä nyt korvisfanin yhdet messukorvakorut ostaa! No ostin kahdet yhdellä reissulla. Ihastelin jo viime vuonna Pauliina Rundgrenin tyyliä yhdistää puuta ja emalia samaan koruun. Silloin jäi ostamatta ja nyt korjasin sen virheen. Nuissa valitsemissani korviksissa on plussana myös se, että niissä onkin nappitaustat eikä ainaiset koukut.

Uhana designin  pisarakorvikset eivät olleet messuostos. Eivät siis olleet messuilla, mutta kävin samalla Tampereen reissulla Uhanan on kivijalkamyymälässä Verkatehtaankadulla. Siellä tehdään pisaroita customeina, saa itse valita loputtomasta väriskaalasta omat pisarat! Päädyin kultaan, punaiseen liukuväriin ja kultaisiin pleksipisaroihin - ihan jotain muuta mitä alkujaan ajattelin! Liukuväritys oli jotain ihanan uutta ja kimallusta näin pimeään pikkujouluaikaan en vain voinut vastustaa. Nämä ovat nyt neljännet pisarani. Heh. Ei näitä voi olla liikaa.

Askartelut

Materiaaaliostot jäivät tällä kertaa yllättävänkin suppeiksi. Sinelliltä "vähän" silkkimassaa (valkoista ja mustaa piti ostaa, mutta ei saanut irrallisena niin otin sitten koko setin), pötkön heijastavaa kangasta (en muista mistä ostin) ja Ullakalta kukkarokehyksen. Jälkimmäiselle ei ole mitään käyttökohdetta vielä mielessä, mutta ostin kun kerran suht edullisena vastaan tuli. Joskus tuollaista kaivannut ja onpahan nyt valmiina, kun seuraavan kerran juhlavampaa kukkaroa mieli tekisi tehdä.

Muut joulujutut

Hurahdin messujen miniatyyritarjonnan inspiroimana ajatukseen jouluasetelmasta, jossa olisi kaikkea pientä ja söpöä. Sillä ajatuksella ostin keraamiset laamat, puisen pikkureen ja pussissa olevan ihanuuden (ks. alta).

Nahkatortun tein ilmaisessa työpajassa. Aina on kiva päästä katselun ja kävelyn seassa kokeilemaan käsin jotain edes ihan pientä.

Alpakka!

Jo viime jouluna se orasti, rakkaus laamoihin, alpakoihin ja kaikkeen vähäkään niitä muistuttavaan. Kun näin nämä Ruukin kehräämön pienet pöytäkoristeet, olin myyty. Kuinka erilaisia ilmeitä kavereilla olikaan! Oli vaikea valita mikä puhutteli minua eniten. Eihän tuolla mitään tee, mutta onhan se pirun suloinen koriste! Ja kaiken lisäksi oikeasta alpakan karvasta. Alpakasta, joka saa elää ulkona vapaasti. Ruukin kehräämö on muuten Suomen eka ja vielä ainoa alpakanvillaan erikoistunut pienkehräämö. Aika hienoa se.

Kiitos Tampere, olen inspiroitunut! Ensi vuonna uudestaan! (Lue myös 2017 messujen postaus tästä.)

Kävitkö myös messuilla? Mikä fiilis sinulla jäi messuista?

Hapanta asiaa.

Täällä ollaan vielä(kin) sairaana.

Kyllä on sitkeää flunssaa! Kohta kahden viikon yskimisen ja niiskuttamisen lisäksi tölväsin sormeni astetta pahemmin leipäveitseen niin ei ole oikein voinut käsitöitä tehdä. Otan siis mahdollisuuden kertoa vähän erilaisemmasta "käsityöstä".

Olen hyvin kiinnostunut leipomisesta ja kaiken uuden kokeilemisesta. Kesällä otin uuden haasteen: hapanjuurileivät! Joten tässä asiaa hapanjuuresta, on sekin yhdenlaista käsityötä.

Pahimpien helteiden aikaan tein alusta asti oman leipäjuuren. Mitään kokemusta ei entuudestaan ollut, mutta siitä se lähti ja nyt kymmenien, kymmenien leipien jälkeen olen jotain oppinutkin. Vielä on paljon opittavaa, koska juuri elää ja muuttuu koko ajan. Jokainen leipä on (ainakin vielä) aina omanlaisensa. Tästä on tullut uusi kiehtova viikonloppuharrastus.

Apuna on ollut Eliisa Kuuselan Leipävallankumous-kirja, joka kertoo kaiken leipäjuuren valmistamisesta ja hapanjuurileipien leipomisesta. Ilman tätä kirjaa en olisi uskaltanut alkaa tuumasta toimeen. Suosittelen lukemaan kirjaa, siitä tulee myös ymmärtääkseni pian toinen painos.

Leipäjuuri valmistetaan vedestä ja jauhoista - kuulostaa niin vähältä! Miten kahdesta aineksesta voi syntyä jotain niin voimakasta ja vatsalle hyvää? Viiden päivän ajan seosta ruokitaan eli lisätään vettä ja jauhoja. Seokseen syntyy mikrobikanta, jonka ensipäivät olivat kyllä jännittäviä.

Viikon sisällä pystyy leipomaan jo ekan leivän. Sitten juurta ruokitaan ja yllä pidetään. Tähän on monia tapoja. Itse otan aina ennen uuden leivän leipomisesta juurta talteen jääkaappiin. Vasta myös kuivatin ja pakastin varajuuret siltä varalta, että joskus menee jotain pahasti pieleen. 

Itse leipomisessa on monta vaihetta. Ensin tehdään esitaikinasta oikea taikina. Annetaan levätä tunti. Lisätään suolaa, käännellään ja ensikohotetaan parista tunnista neljään tuntiin. Sitten leipä muotoillaan, annetaan pieni lepo ja tehdään toinen muotoilu. Sen jälkeen jätetään kohoamaan. Itse laitan jauhotetussa liinassa kohotuskoreihin ja kohotan yön yli jääkaapissa.

Kohottamisen jälkeen tulee se jännittävin vaihe: leivän kumoaminen, viiltäminen ja paistaminen. Koskaan ei tiedä miltä leipä näyttää, kun se tulee uunista ulos. Tässä kuvassa ihan ensimmäinen leipäni. Olen edelleen sitä mieltä, että se on visuaalisesti ehdottomasti kaunein leipäni, ihanan hapan esikoiseni!

Kuukausien varrelle mahtuu myös paljon epäonnistumisia. On tullut ufoja (littanoita, kohoamattomia levyjä), tatteja (kuvassa) ja höttösiä kuoria (sisus täynnä isoja ilmataskuja). On jäänyt raa'aksi, on paistunut ihan kuivaksi. On sitä ja tätä.

Pari kertaa juurikin näytti heikoilta, mutta aina se on elpynyt. Kun ilmat jäähtyivät, juuri meni laiskaksi. Ei pöhissyt, ei kohonnut, ei kuplinut. Välissä tuli myös pitempää taukoja ja juuri ei oikein tykännyt, mutta onneksi siitäkin mustasukkaisuudesta selvittiin.

Apuna on ollut myös Facebookissa hapanjuuriteemainen ryhmä, jossa saa paljon vinkkejä ja inspiraatiota leipomiseen.

Tässä kuvasarjassa näkyy hyvin kehitykseni. Ensin tuli kuivaa koppuraa, sitten kohosi niin että sulivat yhteen ja taas oikeassa laidassa uusinpia parivaljakkoja. Olen vihdoin myös oppinut paremmin tuon pitkulaisen leivän muotoilun, jotta se pysyy myös pellillä kuosissaan.

Meillä ei juuri enää muuta leipää syödäkään. Kaupan leipää ostetaan vain, jos ei ole uutta leipää ehtinyt leipomaan.

Ja se miksi hapanjuurileivästä tykätään, on sen koostumus. Kuvassa se näyttää limppumaisen kuivalta. mutta oikeasti  se on kuohkeaa ja ikäänkuin pesusienimäistä, hiukan joustavaa. Parhaimmillaan päälle ei edes tarvitse mitään. Kosteus pysyy rapean kuoren alla, jolloin en edes voita laita leivälle. Parasta on myö se, että hapanjuurileipä ei turvota mahaa. Plussana myös se, että leipä säilyy pöydällä hyvin (paitsi kun se ahmitaan pois). On ihana tietää oikeasti mitä leivässä on - tai mitä siinä ei ole, kuten hiivaa, säilöntäaineita ja piilosokeria.

Tuntuu hienolta, että oikeasti opin tekemään itse leipää. Ja vielä on niin paljon opittavaa, erityisesti leipien viiltämisessä. Välillä olen leiponut monta leipää putkeen ja vienyt leipiä myös viemisinä kylään mentäessä. Enää leipomisvaiheet eivät tunnu työläältä ja pikku hiljaa muistaa vakioreseptin (Kuuselan kirjasta "kaupunkinlaisen hapanjuurileipä") ulkoa vaiheineen. Tästä se lähtee.

Toivotaan, että juureni säilyy. Sehän voi olla vuosikymmenienkin päästä vielä hengissä. Eikös ne jotkut parhaimmat juuret ole jotain sadan vuoden takaisia testamentattuja aarteita?

Kätevä & tekevä.

Viime viikonloppuna kävin ekaa kertaa Lahden Kätevä & Tekevä -kädentaitomessuilla.

Olin messuilla työn puolesta (mutta ei siitä sen enempää, koska pidetään pieni kiila työn ja blogin välissä) ja oli kiva nähdä messut kahdesta näkökulmasta, esittelijänä ja kävijänä.

Yleistunnelmaltaan messut olivat kivat. Ehkä vähän pienet, odotin suurempia. Pienesti mietin mikä oli messujen kohdeyleisö: käsillätekijät vai kuluttajat? Oliko tarkoitus myydä materiaaleja, tarvikkeita ja ideoita tekijöille vai tekijöiden valmiita töitä kuluttajille? Moni kävijäkin sitä ihmetteli, missä ovat materiaalit? Aika suppeasti oli käsityömateriaaleja tarjolla. Pöytä siellä, pöytä tuolla. Kyllä niitä oli, mutta valikoimaa ei silti ollut kovinkaan runsaasti. Valmiita tuotteita oli toki myös, mutta turhan paljon joukosta löytyi myös esimerkiksi erilaisia rasvamyyjiä, jotka eivät liity mitenkään kädentaitoihin. Se on aina harmi, että teemaan liittymättömät firmat vievät paikkoja sellaisilta, jotka kolahtaisivat paremmin kohdeyleisöön.

Tykkäsin, että käytävät olivat väljät ja visuaalisuuteen oli panostettu messujen ilmeestä lähtien. Erityistä plussaa annan lavasta, pienistä showcase-näyttelyistä ja runsaasta ohjelmasta.

Tuo mekon helma on kyllä upea! Hiukan karmiva, mutta todella upea! 

Täysin pompomtupsuista tehty takki! Kuinka ihanan erilaista ja luovaa. Tällaiset inspiroivat paljon.

Messuilta löytyi myös piste, jossa sai tehdä teekuppineulatyynyn itse ja ihan ilmaiseksi. Siellä oli valtava määrä lautasia, kuppeja ja kaikenlaisia koristelumateriaaleja. Hienoa, että kävijöille tarjottiin jotain käsillä tehtävää, jonka sai viedä kotiin mukanaan ilman osallistumismaksua. Yleensä aina pienissäkin workshopeissa on joku materiaalimaksu, joten täysin ilmainen piste oli ihanan virkistävää.

Pisteen luullakseni järjesti Lahden Työn Paikka Oy.

Minäkin tein oman teekuppityynyni! Ennen pisteen purkamista oli sen verran hiljaista, että ehti hyvin käydä askartelemassa. Aioin jotain haaleaa ja hillittyä, mutta sittenhän se taas lähti ihan johonkin muuhun sulkineen ja helmineen. Olisipa vain ollut aikaa ja tarvikkeita ommella kangas kunnon pyöreäksi palloksi. Suoraan liimaaminen kuppiin sai melkoiset rypyt aikaan vaikka kuinka nätisti yritti asetella. Mutta olipahan kyllä hyvää kuumaliimaa - en ole tainnut koskaan käyttää yhtä kuumaa ja pitävää kuumaliimaa! Olin ihan, että vau, tällaistako sen pitäisi olla?

Pienien taukojen aikana sitä ehti myös kierrellä lompakon kanssa. Nukkekotimessujen puolelta ostin maailman pienimmät "fiskarssit"! Tekijä sanoi, että oli iso työ löytää oikeanvärinen oranssi kynsilakka, jolla maalata sakset.

Aion tehdä minisaksista nappikorvakorut. (Ja pienestä joulupallosta kaulakorun.) Mutta sitten vasta, kun olen varma että pystyn liimaamaan mitään noin pientä tarkasti paikoilleen. Sain työreissun tuliaisina päälle kunnon flunssaruttotaudin. Tässä on nyt kaksi päivää jo oltu peiton alla yskimässä, tärisemässä ja tuskailemassa..

Ja ostinhan jotain kädentekijän kierrätystuotteitakin. Ihastuin näihin Minkan heijastimiin. En osannut mitenkään päättää kissan ja pupun väliltä, joten otin kummatkin. Pupu on nahkaa ja kissa pleksiä. Niin ihania!

Kukkarönnyörit eivät jääneet myöskään kiinni, kun yritin ohittaa RAE Factoryn pisteen. Tein uukkarin ja ostin saman tien nämä laiskiaiset! Niin monta kertaa Instagramissa ihastellut näitä ja nyt ostin ne omaksi!

Kävitkö sinä Kätevä & Tekevä -messuilla? Mitä tykkäsit?

Seuraavaksi sitten edessä Tampereen messut, kässäilijän vuoden kohokohta! Sinne menen myös töihin, mutta onneksi silti vain kävijäksi eikä esittelijäksi. Se on aika rankkaa duunia, etenkin puolikuntoisena. Nyt kone kiinni ja yskänlääkkeen ja nessupaketin kanssa takaisin petiin lepäämään.