Aatonaatto. Aika joko rauhoittua tai tohista ja mennä kovaa. Täällä ehkä tuota jälkimmäistä toistaiseksi. Käy kaupassa kahdesti ja palaa kolmannen kerran, koska mantelit. Jynssää joulusauna. Tee ruokaa. Leivo. Ai niin lahjoja paketoimatta! Ai niin joulukalenteri! Ai niin ne mantelit! Ja sitten tässä kaikessa tuhussa päätin vielä hylätä (jo tehdyn) kalenteriluukun (koska en tykännyt siitä yhtään) ja tehdä jotain ihan muuta mieluisampaa ex tempore. Joten ex tempore sitä saa mitä tilaa - autenttisen kaamosvalokuvauksen tässä lumimyrskyisessä aatonaaton illassa.
En ole yhtään jouluverhojen ystävä, en vaihda verhoja, mattoja, vilttejä tai mitään muitakaan kodintekstiilejä (pois lukien olohuoneen
sohvatyynyt, ks. luukku 3), mutta nyt tuli tahto saada juhlaliina. Joku tumma, koska valkoisista tahranpoisto on aina yhtä epäonnea.
Ostin jo aiemmin puuvillaa pöydän kokoisesti ja jätin kankaan muhimaan. Ajattelin tehdä sitten joskus, mutta päätinkin toteuttaa nyt jouluksi. Koska mikä sen parempi hetki pitää juhlaliinaa kuin joulun aika?
Ompelin liinan ja pelkästään tummanharmaana se näytti liian tylsältä, joten sain vahvan vision, että haluan siihen eteen helmaan kimmeltävää koukeroa koristeeksi. Leikkasin kontaktimuovinpaloista köynnösmäisiä sabluunoita ja maalasin kuviot hopeanvärisellä akryylimaalilla.
Kontaktisabluunat toimivat oikein hyvin, voi leikata mitä vain kuviota, pläntätä kiinni ja maalaa tai tuputtaa päältä. Sitten vain poistaa, kun on maali kuivunut (itsehän ikinä malta odottaa ja sekös on kostautunu karvaasti, kun maali leviääkin reunoista sabluunaa poistaessa).
Köynnökset kimmeltävät kivasti! Vähän kylmänsävyiset, sopivat hyvin tummaan pohjaan. Muutamia vuotokohtia tuli, kun kontaktipalat olivat kirjaimellisesti niin paloina, mutta se ei tätä emäntää haittaa.
Tunnelmallista aattoaaton iltaa! Huomenna onkin kalenterin viimeinen luukku. Se tuleekin sitten jo aamusta.
Tulipa kaunis pöytäliina!
VastaaPoista