tiistai 12. huhtikuuta 2016

Ajatuskuplassa.

Eilen tuli kierrätykseen saamistani korkkisista pöytätableteista uudet maalatut lasinaluset, tänään uusi muistitaulu!
Ensin leikkasin korkkialustan puhekuplan muotoon (piti tehdä ensin pilvi, mutta sitten se muuttuikin lennosta ajatuskuplaksi!) ja liimasin sen suihkutettavalla liimalla (ostin lidlistä, uusi tuttavuus itselle) pahvipohjalle. Mittasin, että korkki plus paksusta laatikosta leikattu pohjalevy riittää taulun nastoille -enhän halua, että nastojen piikit pukkaavat taulun läpi seinään.
Lopuksi lisäsin pintaan akryylimaalia kaksi kerrosta. Ei voinut jättää sellaiseksi, kun korkin pinta oli lähtökohdiltaan a) likainen ja b) tahrainen. Kevyesti akryylia superlon-palalla tuputtaen korkin pinta jäi vähän utuiseksi. Samalla varmistin sen, että maalia ei ole liian paksusti. Olen kerran tehnyt sen virheen, että olen maalannut korkkimuistitaulun liian paksusti ja siihen sai lyödä nastat lähes tulkoon vasaralla läpi. Ja jokaisesta nastan kiinnityksestä jäi ruma reikä. Kantapään kautta oppii siis.

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.