Jouluilua.

Joulukuu! Ensimmäinen adventtisunnuntai! On aika sytyttää ensimmäinen kynttilä ja luoda joulua kotiin.

Punaista, valkoista ja kultaa, se on tämän joulun kombo. Superhelppo paperikuusien (mutta valitettavan superkehno) tutoriaalini täällä, kehystetty baby, it's cold outside-printin tulostin täältä (Over the Big Moon) ja suloinen huopasydän on ihana muisto eräästä pikkutytöstä. Joulukuusen koristelu jäi myöhemmäksi, joten "lajittelin" kuusenkoristeet erilaisiin lasimaljakoihin ja -kulhoihin odottelemaan kuusta.

Ensimmäiset adventtisunnuntait ovat aina ihania fiilistelypäiviä. Nyt vielä vähän lisää joulukoristeita ja jouluaskartelua (taittelin jo yhden 3D paperipallon! Pallojen tutoriaali täällä: How About Orange).

Roy Lichtenstein 2/2.

Vihdoin korkokenkämaalaukseni ovat valmiit! Saanko esitellä: Roy Lichtenstein-korkokengät!
(Ai siis mitäkukamitkä? Roy Lichtenstein oli yhdysvaltalainen pop-taiteilija, jonka ominaista tyyliä voisi luonnehtia sarjakuvamaiseksi, ironiseksi ja dramaattiseksi. Tutustu Lichtensteiniin lisää esim. täältä.)

Ehdin pyöritellä mielessäni Lichtenstein-aiheisia kenkiä jo parin vuoden ajan, kunnes kirpparilta tuli vastaan hinnaltaan (3e!), väriltään, kooltaan ja pintamateriaaliltaan sopiva kenkäpari. Kenkien löytämisen jälkeen otin yksittäisiä Lichtensteinin maalauksia malleiksi ja suunnittelin niistä oman kokonaisuuden. Voin kertoa, että korkokenkien tilaaja eli siis minä itse (hah!) on lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Kenkien ulkosyrjät tulivat niin hallitseviksi, että jätin kengät muuten paljaiksi maalista. Tykkään, kun katsoo kenkiä ylhäältä niin kärkiin pilkistää vain kuva-alueiden laitamat, muttei yhtään sen enempää.

En malta odottaa, että pääsen käyttämään kenkiä! Nämä on täydelliset hippakorkokengät, ei tarvitse näyttävää mekkoa, kun jaloista löytyy blingblingin sijaan väriä ja jytkettä. Pikkujoulut, täältä tullaan!

Pionit.

Tässä uudet kustomoidut tennarit! Eivät itselle, vaan lähtevät pian postin matkaan tilaajalle.

Lähtökohtana oli tuttu Marimekon Unikko-kuosi. En suostunut maalaamaan tismalleen samanlaisia unikkoja, joten pienillä muutoksilla kuosista tuli unikon sukulainen. Ristin kengät nimellä Pioni-tennarit.

Katso lisää kustomoituja kenkiäni mm. täältä. Kiinnostaisiko omat kustomoidut kengät (tennarit tai korkkarit)? Ovat myös uniikki joululahja!

Roy Lichtenstein 1/2.

Kun muut hommat tökkii, pitää ottaa pensselit ja tussit käteen tehdäkseen jotain todella mahtavaa.

Work in progress, pilkahdus vielä keskeneräisestä korkokenkämaalauksesta.

Koiralle huppu.

Koirajuttua pukkaa lisää. Kaikki ne, joiden luona asuu tai on asunut etenkin pieni pystykorva, voi samastua postaukseen aiheeseen nimeltä koiranhatut. Kyse ei kuitenkaan nyt ole mistään hassunhauskoista ja turhista naamiaisasusteista (jollaiset kyllä tuomitsen), vaan "oikeista" päähineistä, joilla on tehtävä: korvien lämmittäminen. Moni ei sitä ota tosissaan, mutta koirienkin korvat paleltuvat helposti. Olen miettinyt tätä asiaa monet talvet: miten tehdä hyvä ja käytännöllinen huppu, joka suojaisi korvat? Ei ole kivaa 30 asteen pakkasilla, kun koira vinkuu kylmästä ennen kuin ehtii edes tarpeitaan tehdä...joten eikun kokeilemaan:

Inspiraatiokuvat vasemmalta oikealle ja yläriviltä alariville: 1. ja 2. - 3. - 4. ja 6. - 5.

Inspiraatiokuvista se lähti: ajatus putkesta, joka vain vedettäisiin korvien päälle ikään kuin lasten huppukaulurien tapaan, ilman mitään kiinnikkeitä tai nauhoja. Tein prototyypin vanhasta villasukasta: kärki pois, varsi pois ja sukka päähän. "Ei jumankauta nyt se laitto mulle sukan päähän, kuinka nöyryyttävää!!"

Sukka olikin odotettu parempi protomalli, koska "kantapää" antoi tilaa korville. Varsinaisen hupun tein näin: piirsin kaavan sukasta ja leikkasin myssyn osat neulepaidan jämistä. Ompelin saumat yhteen. Ompelin ja käänsin reunan. Päätä reunustavat laidat sain suoraan neuleen reunasta, joten niille ei tarvinnut tehdä mitään. Lopuksi ompelin käsin saumat neulosta vasten litteäksi, jotteivat painaisi päässä.

Ja lopputuloksen näettä tässä. Huppu on kuitenkin sen verran pehmet, kevyt ja joustava, että tuskin se hurjan epämukavakaan voi olla. Ainakaan herkkujen avulla Cora ei ollut moksis yhtään uudesta kummajaisesta. Enemmän teki pahaa itsellä katsoa koiraa "korvattomana". Ei ole Coraa paukkupakkasille tehty, kun tuommosia pitäis päähän vetää. Toivotaan, että ensi talvesta tulee leuto ja ettei hupulle tule käyttöä. Mutta ollaanpas ainakin valmiina, jos pakkasukko tulee luoksemme taas.

"Jo riittää tämä pelleily, lähden karkuun!"