Tämä blogi on ollut pitkään hiljaiselossa.
Mutta nyt on virallisesti kevät ja on aika kertoa ihana pitkään pidetty salaisuus.
Meille tulee vauva!
Kuva on jo syksyltä. Eli nyt mennään jo loppuraskaudessa. Voisiko jopa sanoa, että elämän tärkein, suurin ja kutkuttavin tee se itse -projekti on pian loppusuoralla?
Syksy ja talvi on ollut surun ja ilon sekamelskaa, kun syntymä ja kuolema ovat kulkeneet rinnakkain. Isäni kuoli tammikuussa, mutta tämä vain todistaa: elämä jatkuu. Elämän on jatkuttava.
Ja tässä kaiken keskellä odottavan kuplassa on valmistunut paljon vauvakäsitöitä. Tässä tulee niistä nyt esille uutisen myötä niistä ensimmäinen.
Hakekaa kätilö -sarjasta vauvaviltti.
Rakastan Hakekaa kätilö -sarjaa. Olen katsonut kaikki kaudet ja lukenut sen kirjankin, johon alkuperäisesti tuotanto perustuu (tai lähinnä se eka kausi).
Sarjassa näkynyt viltti on saanut netin maailmassa monenlaisia versioita. Useimmat ovat villalangasta, mutta minä päädyin kevätvauvalle ja kesää ajatellen kevyempään puuvillalankaan. Sen myötä myös vähän muokkasin viltin kuviota, jotta sain toimimaan sen sekä langalle että pienemmälle virkkuukoukulle.
Tykkään tästä mallista, koska kauempaa katsottuna se näyttää paloista tehdyltä, mutta kuitenkin virkataan tasona ja täysin yhtenä isona kappaleena.
Hakekaa kätilö -viltti
Lanka: Drops Safran, menekki oli vähän päälle 4 kerää. Viidennestä piti ottaa vähän, että sai reunan valmiiksi. Viltin kooksi tuli 66x73 cm eli suhteellisen pienikokoinen ns. koppa- tai kaukaloviltti.
Koukku: 2
Mallikerta näkyy tässä!
Pystyviivat ovat pylväitä, lenkit ketjusilmukoita ja v-väkänen kiinteä silmukka.
Aina reunan alkuun 2 kjs korvasi ekan pylvään ja loppuun tulee mallikertojen väliin aina ketjusilmukka, mutta tietenkään viltin toiseen reunaan sitä ei tule.
Omaan vilttiin tein kahdeksan mallikertaa rinnakkaan ja kaksitoista ns. päällekkäin.
Reunaan tein vain viltin ympäri pylväitä yhden kierroksen ja sitten kiinteitä ketjusilmoita ihan reunaan jämäköittääkseni reunaa skarpimmaksi.
Kokeilin kyllä vilttiin vaikka mitä piparireunaa, mutta mikään ei tuntunut omalta. Tykkään enemmän, että reuna on suora ja skarppi. Näin on just hyvä.
Viltti olikin ensimmäinen vauvakäsityö, johon jo alkuvuonna tartuin. Tein sitä pikku hiljaa eteenpäin, vähän nautiskellen. Ja välillä siihen tylsiinnyinkin, olihan mallikerta aika helppo loppopeleissä ja se kävi vähän itseään toistavaksi.
Mutta nyt ovat viikot kiihdyttäneet vauhtiaan. Pinnasänky ja lähes kaikki vauvahankinnat hollilla. Odotamme kaiken mullistavaa tulevaa innostuineina ja jännittyneinä. Saa nähdä milloin sitä itse huudetaan sitten: hakekaa kätilö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.