Hän on täällä!
Vappuna tuli yllättäen ja mullisti elämän rytinällä. Sen jälkeen ollaan ihmetelty pieniä varpaita. Ihmeellistä, että tässä ne nyt ovat, pienet jalat, jotka minua niin kovin pitkään potkivat. Laittaa sanattomaksi ja tunteelliseksi: minä todella olen nyt äiti. Ja sain heti perään kokea ensimmäisen äitienpäivän.
Jo ennen vauvan syntymää bongasin lastentarvikeliikkeestä tällaisen Perheadin pakkauksen, jolla voi painaa jalan tai käden mustelevyn läpi, josta ei tartu mitään vauvan ihoon. Ostin heti yhden setin.
Pakkauksessa oli vain kaksi korttipohjaa, mutta leikkasin lisää kartongista. Joka kerta jälki oli vähän vaaleampi, mutta kyllä yhdestä setistä sai useamman painojäljen kuin vain kaksi. Vieläkin ehkä saisi, mutta lopetin kuuteen, koska vauva alkoi protestoimaan vastaan (vaikka nukkui reporankana homman aikana - reppana, heti joutui osalliseksi äidin DIY-hommiin).
Tuntui vain, että muste ei oikein kuivunut sataprosenttisesti vaan jotain siihen osuessaan vähän lähti suttaantumaan. Päätin kontaktoida jäljet, jotta pysyisivät parempana mahdollisimman pitkään. Toki muovituskaan ei ole tae, etteikö esimerkiksi muovin alla haalenisi ajan myötä, mutta päätin silti ottaa riskin kontaktin myötä.
Yhdestä käden jäljestä tein omalle äidilleni uudelta lapsenlapselta äitienpäiväkortin. Pari painojälkeä jätin muistoksi, vaikka kehystettäväksi tai albumiin lisättäväksi.
Pari huonompaa, jotka jo painaessa vähän suttaantuivat reunoistaan, leikkasin muotoonsa ja kontaktoin niin sanotust tarroiksi. Ajattelin lisätä ne vauvakirjaan.
Katsokaa nyt kuinka pieni käsi! Vauvojen kädet ovat kyllä kieltämättä kaikista söpöintä. Se puristusote ja pienen pikkuruiset kynnet, en kestä kuinka söpöä.
Tuntuu, että siitä on yksi ihmiselämä, kun käytiin rakenneultrassa. Ja nyt sitten hän on todella täällä. Ihmiskeho on ihmeellinen. Äitiys on ihmeellistä. Vaikka en ole ollut oikeasti kauaa äiti, tuntuu että tämä on rooli, johon olen solahtanut hyvin. Se on yhtä aikaa outoa, mutta silti niin luonnollista. Ja odotettua.
Hyvää äitienpäivää äideille, isoäideille ja kaikille odottaville äideille - sekä muille äitihahmoille!
Ja kaikkea hyvää heille, joille tämä päivä on raskas. Tämä päivä ei ole kaikille ihana ja onnekas. Äitinsä menettäneet, äidiksi haluavat ja etenkin lapsensa menettäneet. Olen pahoillani teidän puolesta. Voin vain toivoa, että jostain saatte lohtua.
