Listaliisa.

Sisäinen dementikkominäni tahtoo aina suunnitella ja tehdä kaikesta listoja. Ostoslistoja, postattavien aiheiden listoja, pakko-tehdä-listoja, muistettavaa-listoja.. Sisäinen kontrollifriikkiminäni pyrkii hallitsemaan näitä listoja erinäisin pienin vihkosin, joita olen alkanut vuosia sitten tekemään itse.

Tässä yksinkertainen tutoriaali, kuinka tehdä itse pieniä muistivihkosia: Tee-se-itse: Kierrätysvihot.

Tee näin: Kokoa kierrätyspapereita (1.). Niiden ei tarvitse olla samanlaisia, itse jopa tykkään sellaisista vihoista eniten, joissa on sekaisin valkoista paperia, ruutupaprua, viivoitettua, jopa värillistä. Leikkaa paperit samankokoisiksi saksilla tai paperileikkurilla (2.). Jaa paperit tasaisiin osiin, esim. 6-8 kpl (3.). Taita osiot keskeltä halki ja ompele taitoksen päältä (koneella tai käsin). Käytä suoraa, leveää tikkiä (4.).

Kokoa vihko: Ota kaksi taitoksestaan ommeltua osiota ja ota kummastakin kaksi laitimmaista sivua vastakkain (1+2.). Ompele sivut toisiinsa keskitaitoksesta (3.). Ompele näin kaikki osiot toisiinsa ikään kuin päällekkäin. Voit pitää merkkiä (esim. paperiliitin) päällimmäisen osion ensimmäisellä sivulla (4.), jotta osiot eivät mene sekaisin (jolloin vihko menee helposti päällekkäisten ompeleiden takia vinkkuraan).

Tee kannet: Liimaa kootun vihkosen ensimmäinen ja viimeinen sivu ohuelle kartongille (1.). Taita vihko ja leikkaa kannet, siisti samalla sivut, jos on tarpeen (2+3.). ..Alkaa jo näyttämään viholta (4.)!

Mikäli haluat, koristele ja päällystä vihko kontaktilla. Koristele tussein, tarroin, kuvioin, lehtileikkein. Itse lainasin vihkooni I'm bursting with brilliant ideas-tekstiä muunneltuna Kate Carpenterin vihoista (Etsy).

Tein kerralla pienen vihkoarmeijan. Voin ujuttaa vihkoja vaikka joka laukkun taskuun niin voi tehdä muistilistoja vaikka lennosta. Shit I gotta fucking get done / CoolMaterial - Kolmio-koristeltu vihko /A Beautifull Mess. 

Vihkoaskartelussa on mahtavaa, kun saa itse määrittää vihon koon, paksuuden, leveyden, jopa muodon. (Seuraavaksi tahdon tehdä neliönmallisen vihon!) Kansimallia vaihtamalla koko vihko muuttuu, voit tehdä esimerkiksi toisesta kannesta pidemmän, jolloin sen reuna toimii ikään kuin kirjanmerkkinä.

Myös vanhat paksukantiset vihot ja pienet kirjat voi kierrättää. Vedä käytetyt sivut irti mattoveitsellä ja liimaa kansiin tekemäsi uusi vihkonivaska. Alakuvien osoitekirja on reippaasti jo toistakymmentä vuotta vanha. On se luotettava kaveri, kun sai jo toisen kerran uudet tee-se-itse-sivut sisälleen.

Nyt kun syksykin tulee muistakaa, että vanhoja puoliksi käytettyjä vihkoja voi myös uudistaa. Ei tarvitse heti marssia Tiimariin ostamaan vihko-arsenaalia kouluun, jos vielä käyttökelpoiset päällystää ja uudistaa käyttäjänsä näköiseksi. Mallina karttapaloilla päällystetty A5-kokoinen vihko.

Koko perhe koossa: nyt on vihkoja kaikkeen lähtöön. Päällimmäinen niitattu vihko menee ostoslistaksi.

Ja eikun listailemaan! Yhden vihon omistan blogi-ajatuksille. Mitäs postauksia sitä seuraavaksi tekisikään?

Turkoosia jalkaan.

Kuukausi vaihtuu, mutta niin vaihtuu myös erään vaatteen väri, sillä suoritin värjäysoperaation osa kaksi (ensimmäinen värjäyskokeilu täällä). Kun edelliset vaatteet värjäytyivät niin hyvin Nitor-väreillä, luotin samaan merkkiin uudelleen. Värin ostaminen meinasi käydä haastavaksi, metsästin aika kauan suurempaa värivalikoimaa sitä löytämättä. Kummallista kuinka suppea tarjonta hypermarketeillakin on! Värikarttasta löytyy kyllä monta kivaa väriä, mutta mistä niitä voi kaikkia ostaa kysynpähän vaan?

Uhri: Vilan valkoiset farkut, check! Väri: turkoosi, check! Vuonna 2009 minulla oli valkoiset farkut, buutsit ja tumma, lyhyt tukka. Buutseja ei ole, hiustyylistä puhumattakaan ja kohta ei ole enää valkoisia pökiäkään. Kieltämättä turkoosi housunväri vähän kyllä jännitti etukäteen, mutta katukuvassa on niitä pitkin kesää näkynyt niin paljon, että pakkohan se oli saada omat vaikka väkisin.

Värjäystulos: mahtava, check! Olen iloinen, nyt tulee hyvät farkut käyttöön ihan uudenlaisina!

Värjäsin myös samaan syssyyn erään toiseen vaatteen, mutta koska en vielä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen miten muuten vaatetta muokkaisin uuteen muotoon, tarina jatkukoon myöhemmin.

Energiaa helmaan.

Alusta asti itse ommeltu pitkä paita pääsi vuonna 2010 vain kerran päälle, kun sen helmaan pläjähti päivän ruokalista, jota ei pesukaan ei pelastanut. Kaksi vuotta murheenkryyni odotteli kunnes..

..nyt vihdoin otin asiakseni peittää helman tahraturhun maalilla. Räpsäkkää oranssia ja pilkahdus neonvärejä. Poistin myös helmasta rupusen rusetti-koristeen-mikä-lie-olikaan ja avasin pääntien turhat rypytykset. Pääntiestä tuli liian iso, joten pelastin tilanteen pujottamalla pääntiehen kuminauhaa.

Välivaihe printin teosta ei kuulemma näyttänyt lupaavalta. Hmpf. Keskeneräistä työtä ei saa arvostella.

Printti ei itsessään esitä mitään ja siksi tykkäänkin siitä kovasti. Pääosassa ovat iloiset värit. Ristinkin paidan juoksuvaatteiden kategoriaan, jotta värien energisyys antaisi liikkumiseenkin enemmän virtaa.

Printti rimmaa parvekkeen loisteliaasti kukkaan puhjenneiden muhkeiden kukkieni kanssa.

Note to myself: osta ensi kesänäkin parvekkeelle samettiruusuja. Viihtyvät hyvin auringon porottaessa.

Haravastakin tavara.

Monelle tuttu, monelle uusi tuttava: Aija Rouhiaisen Haravasta tavara-kirja (2010) on melkoisen inspiroiva. Kirja antaa ohjeita ja virikkeitä luoda persoonallisia ja ekologisia sisustuksen piristäjiä. Takakannessa lukee muun muassa näin "Älä mieti, mikä löytämäsi tavara on ollut, vaan mitä siitä voisi tulla." Hyvin sanottu - etenkin, kun syksyn tullen moni muuttaa ja sisustuskärpäset iskevät. Kurkataan vähän sivuille:

Puuhengareista naulakko, miten ovelaa! Ja kirjan ehdoton suosikkini: haravasta tavara eli lehtikori.

Jos tarvetta (eli tilaa) olisi ja tarpeet olisivat nyt-heti käsillä, loisin välittömästi vanhasta sateenvarjosta ihanan ison valaisimen ja varjoakin vanhemmista lastenvaunuista kunnon tarjoiluvaunun tai sivupöydän.

Spraymaalatut pikkuiset eläimet peilin- tai liitutaulun kehyksissä ovat tuttujuttu, mutta silti aina kiva idea.

Kirjasta inspiroituneena jotain oli entisöitävä uuteen uskoon. Tartuin kirpulta ostettuun pinttyneeseen tarjottimeen ja päällystin sen. Liimalakka oli ihan finito, joten tein oman askarteluliimasta ja vedestä - hyvin toimi, vaikka veti servettipalaset ryppyyn. Ehkä tajusin piilotajuntaisesti tehdä tahallani liimaseoksesta liian vetisen, jotta tasaisesti rypyttynyt pinta toimii oivallisesti tarjottimen liukuestepinnoitteena.

Pitsitunika.

Nyt tulee helppo tunika/mekko-tutoriaali aloitteleville ompelijoille. Tee-se-itse-pitsitunikaan tarvitset ompelukoneen ja perusompelutarvikkeet, pitsiä ja sopivan yläosan, josta otat tunikaan kaavat. Voit ostaa pitsin kangaskaupasta tai vaihtoehtoisesti kierrätä pitsiverhot vaatteeksi. Vähän joustava pitsi voi olla miellyttävämpi ja pukemisen kannalta helpompi, mutta myös joustamaton pitsi käy, jos mallista tekee tarpeeksi löysän.  

Näin aloitat: valitse itsellesi sopiva mallivaate, jonka mukaan leikkaat tunikan. On parempi, jos malli on löysähkö, niin et leikkaa liian napakkaa tunikaa. Taita pitsi kuvan tavoin nelinkerroin päällekkäin. Ylätaite ei ole välttämätön. Jos mahdollista, aseta pitsin hulpio/valmiiksi huoliteltu reuna helmaksi.

Näin leikkaat: aseta mallivaate keskeltä taitettuna pitsin päälle ja leikkaa reunojen mukaan (jätä kangasta reunojen ylitse noin 2cm saumoja varten). Mieti onko mallivaatteesi pääntie, hihansuut ja pituus hyvä vai tahdotko muuttaa niitä. Oma mallivaatteeni on sen verran iso, ettei minun tarvinnut ottaa saumavaroja huomioon. Lisäksi halusin melko lyhyen tunikan ja pienen pyöreän pääntien. 

Näin ompelet: poista mallivaate pitsin päältä ja avaa pitsin keskitaitos. Ompele sivusaumat ja mahdolliset olkasaumat. Valitse tikin pituus pitsin tiheyden mukaan (kurkkaa ompelukoneen ohjevihkoseen tai pyydä vaikka vinkkiä kangaskaupasta). Jos pitsi joustaa, muista joustava ommel. Kokeile tässä vaiheessa tunikaa päällesi. Lyhennä, kavenna tai suurenna pääntietä tarvittaessa. Huolittele eli käännä ja ompele pääntien reunaa (ja tarvittaessa myös helmaa) tunikan sisäpuolelle.

Ja siinä se on, valmis laatikkomallinen tunika. Mallia voi muuttaa omaan silmään sopivammaksi pitsin värillä, pääntien mallilla (miten olisi syvä v-aukko tai venepääntie?), tunikan leveydellä ja pituudella..

Omastani tuli simppeli kaveri, jota voisi pitää sellaisenaan rannalla bikinien päällä. Kun tunikassa ei ole kiinteää alusmekkoa, erivärisillä ja -mallisilla alustopeilla ja -mekoilla voi muuttaa tunikan ilmettä. Tulen varmasti pitämään tunikaa niin hameen ja legginssien kuin myös farkkujenkin kanssa.

Ja jos ei pitsiversio miellytä, niin ainahan voi tehdä omista mallivaatteista replikan myös muista joustavista kankaista. Esimerkiksi itse ompelin joku aika sitten harmaan trikoopaidan helmaresorilla.

Kaksinkertaisen helmaresorin avulla voi pitää paitaa hyvin lyhyenä tai sitten vähän pidempänä.