torstai 7. maaliskuuta 2013

Köökki osa 1/2.

Useammalta lukijalta on tipahtanut toivetta nykyisen sisutuksen esittelystä. Olen aikaisemmin epäröinyt, koska kyseessä on kuitenkin oma koti ja joku raja yksityisyyteen on tärkeää pitää. Mutta sitten kuitenkin päätin raottaa kotimme ovia huone kerrallaan...joten tervetuloa kurkistamaan meille! Home tour-sarjan ensimmäinen kohde on tylsästi ja varmasti meidän keittiömme. Esittelen sen kahdessa kuvapläjäyksessä:
Keittiömme on pieni ja erillinen, mutta silti sinne mahtuu monta kivaa asiaa. On uutta ja on vanhaa. Ostettua, itsetehtyä, uudelleen käytettyä, jopa dyykattua. Parasta keittiössä on kirppikseltä ostetut siniset pinnatuolit sekä kompakti ruokapöytä, jonka saa levitettyä lisäosalla myös suuremmalle seurueelle.
Kiinteiden kaappien lisäksi keittiössä tönöttää irrallinen kaapisto, johon olen saanut kivasti esille laseja ja kipposia. Ennen oli käytössä vain kaapin leveämpi pääty, mutta nyt veli lahjoitti samaa sarjaa olevan, täyspitkän lasivitriinin säilytystilan jatkeeksi. Kyllä nyt kelpaa esitellä kupposia lasien takaa!
Lasikaapin ja sinisten pinnatuolien lisäksi keittiön kestosuosikkeja ovat hyllyn päällä lepäävä A1-kokoinen karttataulu ja tuuletin, jonka viileä hurina tulee tarpeeseen nopeasti lämpenevässä, pienessä tilassa.

Tee karttataulu näin: osta iso kartta (ks. kauppojen julistevalikoimat ja divaarit) ja kehystä (Ikean maalattavat puukehykset hyviä ja edullisia) se lisäämällä kartan ja takalevyn väliin ohutta superlon- tai vanulevyä. Käytä tarvittaessa liimaa. Pistä nuppineula jokaiseen maahan/kaupunkiin, jossa olet käynyt tai tahdot tulevaisuudessa käydä.
Lempparijuttujen lisäksi keittiössä on valitettavan usein esillä rumia juttuja. En tarkoita nyt tiskejä ja leivänmuruja, vaan esimerkiksi maustehyllyä, joka oli meillä kaaottisen täynnä sekalaisia purkkeja. Ei ole enää, kun vaihdoin ällöttävän vanhat pilttipurkit Ikean näppäriin lasipurkkeihin (myydään neljän seteissä). Dymotin etiketit ja heti näytti paremmalta. Yhtenäisempi ilme, parempi mieli!
Pistin dymolla myös kuivakaappiin tarroja. Eipähän enää mene kylässä kävijöillä suolat ja sokerit sekaisin. ("Sokeri on siinä vihreässä, keskikokoisessa purkissa" ohjeistus ei auta enää siinä vaiheessa, kun kaveri on jo ehtinyt pistänyt suolaa kahviinsa.)
Huomasin myös, että jos joku keittiövempain on vain ajoittain käytössä, sen ei tarvitse olla ympäri vuoden tyrkyllä pölyttymässä. Jos se ei mahdu kaappiin, tee sille kangashuppu ja laita laite suojaan.
Samalla raitakankaalla piilotin myös sammutuspeitteen. Suoja on alhaalta auki, joten se ei vaikuta peitteen käyttöön mitenkään. (Vinkki: kirjateline käy myös lautojen ja tarjottimien kuivaustelineenä.)
Peltipurkki hamstrauksella keräilyllä on etunsa keittiössä, kun harvemmin tarvittavat välineet (esim. kerran vuodessa käytettävät piparimuotit) saa pois silmistä nättien purkkien sisälle. (Oranssi keittiövaaka kirpparilta, oikean kuvan rasiat lapsuuskodista ja tädin jäämistöstä. Nostalgisen ihanat Disneyn sininen keksi- ja Fazerin Kiss-Kiss-rasiat olivat minulla jo lapsena!)
Aikaisemmin olen piilottanut kahviservetit pikkumyyn sisälle, lääkepurnukat sos-laatikkoon ja koiranruokasäkin Ikean pikkutynnyriin. Matalan tynnyrin alla on korokkeena roskiksesta dyykattu ja hopeiseksi spraymaalattu lasten muovipalli. Puhdas eteismatto käy myös koiran ruoka- ja vesikipon alla.
Keittiössämme on myös useita avolokeroita. Kun sopivankokoisia rasioita ei enää riittänyt välikköihin, askartelin ja päällystin tuplalokeron mm. pusseille ja tiskiräteille. Mitä lähempänä keittiöpyyhkeet ja rätit ovat, sitä paremmin ne vaihtaa likaisista puhtaisiin. Alahyllyn valkoiseksi maalattu pieni sipulipurkki on käytettyjen pattereiden oma paikka. Siellä ne odottelee vientiä pattereiden hautuumaalle.

Vinkki: tee henkselin klipsistä tai muusta vastaavasta nipistimestä keittiöpyyhkeille oma klipsutin. On helpottanut omaa arkea, kun ei tarvitse ei enää välittää, jos pyyhkeestä on päässyt ripustin katkeamaan.
Keittiötä voi kaunistaa piilotteluiden lisäksi myös tauluilla. Mielestäni niitä ei tarvitse aina edes ripustaa seinälle, vaan niitä voi myös asettaa myös pöytätasoille tai hyllyille. Käytä valokuvia, kivoja printtejä, omia piirrustuksia tai kollaaseja. Koristele pahvisilla paspoilla, taustapapereilla tai -kangaspaloilla.
Ja tietenkin kyllä siisti keittiö kaunistuu aina kukilla ja kasveilla, olivat ne sitten oikeita tai kuivattuja.
Nyt "köökkipiika" tarttuu pöydän antimiin (broileria Tikka Masala-kastikkeella ja tuoretta naan-leipää kastikkeella, nam!) ja jatkaa myöhemmin köökin jatkotarinalla osa kaksi. Luvassa lisää vinkkejä ja niksejä!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Dino.

Eläinteemalla jatketaan. Kyseessä on piinallisen venähtänyt projekti nimeltä dino kukkaruukkuna (kuten The Plaid Pigeon). Alkoi vaihe yksi: dinosauruksen metsästys. Kaupat tarjosivat vain lötköjä dinoja, jotka eivät edes pysyneet omin jaloin pystyssä, mutta onneksi kirpparilla tuli tämä pieni yksilö vastaan!
Vaihe kaksi: dinon selän puhkominen ja spraymaalaaminen. Tämä tuli tehtyä jo (krhm) viime kesänä.
Etsin pitkään pientä kaktusta, mutta kaupat oli toista mieltä myytävien kaktuksien koosta. Kerran jopa ostin tämän kivan värisen kaktuksen vain huomatakseni, että sehän ei mahdu dinoon runnomallakaan.
Pistin kaktuksen pettyneenä kahvikuppiin. Myöhemmin vaihdoin sen spraymaalattuun maitokannuun. Pian kävi ilmi ettei muutto ollut kaktukselle lainkaan mieleen, joten sehän päätti luovuttaa ja heittää veivinsä.
Ja vihdoin, nyt vaihe kolme: löysin tarpeeksi kitukasvuisen kaktuksen! Hurraa, eihän siihen mennyt kuin abauttiarallaa vuosi! Tyrkkäsin kaktuksen leikattuun lääkepurkkiin (pohjassa reikiä) ja lääkepurkin dinosaurukseen.  Pieni on kaktus, mutta silti sekään ei meinannut upota kivan näkymättömästi dinon sisuksiin. Nyt vain toivon peukut pystyssä, ettei kaktus tykännyt huonoa "ruukun" vaihtamisesta.
Dino vaelsi virnuilemaan kirjahyllylle. Kaktus on niin vaivaisen pieni, että sitä ei kyllä juuri huomaa, mutta onpahan kasvuvaraa mikäli se sille päälle innostuu. Nyt tekisi kovin mieli isompaa ja pitkäkaulaista dinosaurusruukkua. Projekti osa kaksi käynnistyköön ja uuden dinon etsiminen alkakoon!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Heppajuttuja.

Kirppiskasaansa on välillä hyvä vilkaista luovassa uudistusmielessä. Tällä erää käteen tarttui joskus pilatuliaisina tuotu heppa. Siitä olisi joku pikkutyttö saanut hyvän lelun, mutta silti päätin uhrata hepan..
..ensin jattelin muuttavani hepan sisustuskoristeeksi saksimalla ja maalaamalla sen täysmustaksi ratsuksi, mutta vaihdoin suunnitelmaa tajuttuani huokoisen pinnan vetävän itseensä kohtuuttoman määrän maalia. Suunnitelma B: sakset käteen ja hepalta pää poikki. Brutaalisti päälikuori pois ja ällöttävä takkuharja irti.
Tästä voi jo moni arvata mitä varten teurastin yksisarvisen. Heponen oli kovin riutuneen näkönen, joten päätin antaa sille läskiä luiden päälle vuorittamalla sen kreppipaperilla ja liimalla. Päällystysoperaatio toi samalla paperimassaista fiilistä. Lopuksi kehystys ja tadaa, tältä koko komeus näyttää valmiina:
Kokonaisuus on leikkisä ja yllättävä, mutta silti yksinkertainen. Eipä ole ennen seinästä urkkinut unikorni!
Ajattelin käyttää taulua esimerkiksi kaulakorujen ja kevyiden huivien pudotuspaikkana. Vielä lopullinen sijoituspaikka uupuu, nyt se on tilapäisesti roikkumassa rumassa taulukoukussa.
Jäljelle jäi muovinen satula. Pyörittelin sitä käsissä ja leikkelin sen osiksi. Yritin tehdä siitä jos mitä korua (ranneke, riipus, korvikset..), mutta kaikki viritykset näytti kovin tökeröltä ja tyhmältä. Fail.
Ainut mikä todella tuntuu käyttökelpoiselta, on tämä satulan remmistä leikattu ja päistään yhteen ommeltu sormus. Muovin joustavuuden takia se on myös mukava pitää ja helppo pujottaa sormeen.
Tälläistä tänä sunnuntaina! Nyt sitä voikin palkita itsensä viettämällä loppupäivän television seurassa!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kolibrikorut.

Kävin korutarvikeiden hamstrauskierroksella. Saalis täyttää sopivasti aukot osien puutelistalta.
Perusjuttuja, vähän helmiä, pari sormuspohjaa ja sokeriksi päälle muutamat koristeelliset riipusosat.
Parasta on tämä minikokoinen kolibri! Teki mieli hihkaista ääneen, kun tämän näin. On se niin söpö!
Pelkkä yksittäinen kolibri kaulaketjuun ei riittänyt, vaan oli saatava kaveriksi myös samaan settiin kolibri-korvakorut. Eihän näillä koruilla voi käynnistyä uusi päivä muuten kuin hyvin ja hymyillen! 

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ja voittaja on..

Arvonta on päättynyt. Kiitos kaikille ihanille lukijoille osallistumisesta! 
Moni heitti osallistumisensa mukana mahtavan inspiroivia ideoita, 
joita mielelläni olisin lähtenyt toteuttamaan, mutta valitettavasti 
vain yksi voi voittaa uniikin kassin tahtomallaan printillä. 
Onnetar suosi tällä kertaa pientä tulitikkutyttöä! 
Onnea voittajalle!