Ympäri mennään, ympäri tullaan.

Kuumaliimasin rullan kolmesta suikaloidusta huopa-arkista. Käytin harmaata, beigeä ja ruskeaa.

Mutta mikä se on? Kummipoika sanoi jättimuffiniksi, avomies huijaus-kääretortuksi. Kuka arvaa?

Kyllä vain, se on pannunalunen tietty! Se on kuin onkin puulevyä kuvastava pannunalunen.

Inspiraatio ja ohje: marthastewart.com / Tree-Stump Trivet. Martha osas paremmin, elkää kattoko.

Sadetähti.

Aloitetaan viikko minipostauksella, jota ehdin päässäni kehitellä jo jonkin aikaa. Tahdoin pitkään, todella pitkään tehdä makuuhuoneeni ikkunaan helmistä lumitähden ja sain tehtyä sen nyt vasta, kun talvi alkaa olla jo takanapäin. Ha, olkoon se lumitähti sitten vaikka sadepisaran kide!

Lumitähteen sadetähteen taivitsee rautalankaa, helmiä, pihdit, ripustuslankaa ja koristenauhaa.

Tässä valmis tähteni, jonka kaveriksi aion viimeistään ensi talven tultua tehdä monisakaraisemman tähden. Viisisakarainen näyttää vähän turhan hoikalta rempulalta, eikö?

Kyllä se kuitenkin nätisti kimmeltää ikkunassa. Tuo hempeyttä ja kivaa yksityiskohtaa.

Kun aurinko paistaa ja laitan tähteen vähän liikettä niin Cora menee ihan sekaisin helmistä pinkoilevien valopilkkojen takia. Vähempikin ilo saa hyvälle tuulelle. 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Tuikitarpeellista.

Wingless heitti haasteen. "Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike. Pelkkä kuvakin riittää, mutta ainahan on kiva kuulla miksi valitsit juuri kyseisen esineen."


Mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike? Ompelukone ja saumuri eivät ole tarvikkeita. Neulat olisivat liian tylsä vastaus. Cutter-roatteria en vielä omista, ratkojaa en tahdo mieltää rakkaaksi ja mittanauhakaan ei nyt kaikista tarpeellisin ole. Päädyin pohdinnan jälkeen erikoisempaan ratkaisuun:

Vastarannankiisken vastaus: PIHDIT, jotka eivät ole ompelutarvike, mutta käytän niitä kaikkia muita ompelutarvikkeita useammin. Pihdit toimii remonttireiskahommissa. Pihdit ovat tärkeitä koruaskartelussa. Pihdit ovat avuksi käsin ompelussakin: neulat kulkevat pihtien avulla paremmin vahvojen materiaalien läpi. Ja jos laiskuttaa, magneettipäiset pihdit antavat käteen lisäpituutta ja nostavat pudonneet nuppineulat lattialta silloin, kun ei jaksa itse kumartaa tarpeeksi alas.

Haasteen lisänä näytän teille Seppälän uudet korvakorut: sakset ja peilin. En perusta tuosta peilistä, mutta sakset tarttuivat silmiin jo silloin, kun en raskinut täydellä hintaa ostaa korvakoruja vain sen takia, että pidin vain puolikkaasta korusta. Nyt alennetulla hinnalla nappasin yhdet sakset itselleni.

Tiesin jo ostaessa, että heti kotona otan pihdit ja irrotan sakset korvakorukoukusta.

Katsokaa nyt kuinka söpöt sakset! Aukeavatkin vielä! Lilliputtimaailmaan nuo olisivat täydelliset.

EIKÄ! Nyt vasta muistin oikeiden saksien olemassaolon. Olisin niin voinut valita pihtien tilalle myös haasteeseen sakset, koska ilman kunnon kangassaksia ompelu on ihan toivotonta.

Lelusaksiin palatakseni: liitin niihin korulenkin ja pujotin sakset kaulaketjuun.

Onko edes uusin suosikki kaulakoruni! Sakset - kuin minulle luotu.

The Gorgeous Blogger

 Tikbumsan Sani antoi tunnustuksen, kiitos!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu 

kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, 

jotka mielestään sen ansaitsevat."

1.Milloin aloitit blogisi ?

Ensimmäisen postauksen tein tammikuussa 2010 - se löytyy täältä. Kyllä on aika vierähtänyt ja bloggaustyylikin

ehkä hitusen matkan varrella muuttunut.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee ?

Kaikkea mitä Do It Yourself-elämäntapa voi olla eli kaikkea itsetehtyä ja usein myös kierrätettyä. Eniten esittelen erilaisia tuunattuja (en sopeudu ikinä tuohon sanaan, yäk!) vaatteita, koruja, asusteita, kenkien kustoimointia ja pikkusisustusta. Siinä samalla Cora vilahtaa kuvassa jos toisessakin.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin verrattuna?

Tahdon uskoa, että opettamisen intoni. Teen mielellään tutoriaaleja ja ohjeita,

jotta kaikki uskaltautuisivat kokeilemaan uusia juttuja omilla käsillään kulutusostamisen sijaan.

Ja tietenkin aina niin valloittava Cora - eihän ole yhtä suloista nelijalkaista päällä maan, puspus.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se taisi olla extempore-ajatus, joka iski tajuntaan niin, etten pystynyt miettimään edes muuta.

Pohdin ja etsin blogin nimeä piinallisen pitkään ennen kuin se oma vihdoin löytyi.
Se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta, nyt se löytyi, se on just se mun oma nimi!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? 

Tekisi mieli sanoa, että mitään en muuttaisi, mutta koska aina pitää pyrkiä kehittymään ylöspäin, 
uskon, että voisin tehdä paljonkin muutoksia tehdäkseni Madam B.C:stä paremman.

Cora nykyisessä lempipaikassaan sohvan nojan päällä paistattelemassa iltapäivän aurinkoa.

Olen pahapahatyttö, enkä laita tunnustusta eteenpäin. Olen hyvin kiitollinen ja iloinen jokaisesta saamastani tunnustuksesta ja jokainen lukemani suokkariblogi ansaitsisi myös saada tunnustuksen, mutta silti uhmaan kaikkia blogilakeja ja jätän kiertopläjäysten eteenpäin laittamisen muille. Karma voi iskeä, mutta antaa sitten kosahtaa.

Tehtävä: etsi koira.

Jotain juhlauutta sittenkin.

Lauantaina oli jälleen hienot juhlat. Ja uskokaa, tällä erää uutta oli vain tämä sininen kynsilakka. Se oli pakko saada-heräteostos. Vaihtoehtona olisi voinut olla myös uudet korkokengät. Tai mitä pahempaa: uusi iltamekko.

Kompensoin uutuuden viehätyksen puutetta sillä, että laitoin kynsiini mukamas kynsitarroja. Tuhlausta oli suoraan sanottuna, eivät nuo mihkään hämärässä näkyneet. Ei sitten tullut mieleen, että tummaan kynsilakkaan ei vaikuta laittaa..?

Sitten alkoi riepomaan. Tuli tunne, että on ihan pakkopakkopakkopakko saada jotain uutta ja kivaa, jotta juhlafiilis syttyy. Tein sitten uuden juhlasormuksen. Se on iso ja synkän juhlava. Kynsilakka ei sitten jäänytkään ainoaksi uudeksi jutuksi - olisihan se pitänyt arvata, vai mitä?

Tein sormuksen vetoketjun puolikkaasta, jonka kuumaliimasin kankaalle ja jonka puolestaan pikaliimasin sormuspohjaan. Keskustan somistin pikkuruisilla muovihelmillä.

Eikä se jäänyt siihen. Tein myös uuden juhlariipuksen: lasihelmiä ovaalin muotoisessa sommitelmassa.

Kauan tuota höskää räpelsin. Kerran jo luovutinkin. Totesin, ettei helmet ole suurin vahvuuteni..vielä.

Uuden sormuksen ja kaulakorun lisäksi pidin myös omaksi yllätyksekseni jotain vanhaakin: itsetehtyä satiiniruusuketta (tutoriaali täällä) ja kaupan riipuskorvakoruja.

Kampaus oli tuhannen pinnin keko. Möykky oli pitkien hiuksieni takia melko painava, mutta se ei menoa haitannut. Lisäpainoa tuovat sadat pinnit pitivät luottamuksen, eikä keko hajonnut, vaikka jäin illan aikana hiuksistani naulakkoon kiinni! Hiukset ovat kyllä takertuneet takkiin, huppuun, sohvan väliin, toisen ihmisen reppuun, auton turvavyöhön...mutta naulakko oli jo jotain ihan uutta!

Pientä juhlahymyä.

Tässä kun pläräsin kymmeniä omia otoksia itsestäni, huomasin kuinka olen tainnut kehittyä ihmisenä. Ennen en olisi ikinä, en ikinä ottanut moista profiilikuvaa. Inhosin nuorempana nenääni yli kaiken, mutta olen tainnut kasvaa sinuksi nenäni kanssa. Mihinkäs sitä muuttamaan, se on sellainen kuin on ja voisi se olla pahempikin kumpurahaistin. Mieluummin olen, muiden suoria sanoja lainaten, hyppyrinokka.

Hyppyrinokka nostaa nenänsä ylpeänä vielä ylemmäs, hoplaa!