Vauvakuplan postaukset jatkuvat.
Yksi päivieni henkireikä on käydä joka päivä vähintään yhdellä kävelyllä kärryttelemässä vauvaa. Siinä saa keho liikettä, pääkoppa happea ja vauva hyvät päiväunet - ja hyvällä tuurilla myös minä, jos vauva suostuu jatkamaan kotona sisään tultua päiväunia.
Tuulisessa kaupungissa vaunujen must-käsityö oli vaunuverho.
Kangaskaupasta tarvittiin vaunuverhoon harsoa (double gauze), tukikangasta ja purjerenkaita. Lisäksi hankin lastentarvikeliikkeestä vaunurenkaita (ei kuvassa) viisi kappaletta.
Kustannukset eivät olleet suuria. Vaunurenkaat sai parilla eurolla. Purjerenkaat olivat kallein osuus.
Ja näin tein sen:
Otin paperille vaunusta verhoon yläreunaan kaavan ja mittasin kuinka pitkä verhon pitäisi olla. Leikkasin niiden mukaan kaksi verhikappaletta harsosta ja yläreunaan leveän kaistaleen tukikangasta.
Silitin tukikankaan toisen kappaleen yläosaan. Leikkasin korva-somisteet ja ompelin ne paikalleen. Sitten ompelin verhokappaleet vastakkain, jätin kääntöaukon, käänsin oikeinpäin ja tikkasin päältä verhon ympäri.
Lopuksi paukutin purjerenkaat paikoilleen, aloitin keskeltä ja neljä muuta rengasta tasaisin välimatkoin renkaan kummallekin puolelle.
Ensin tosin korvat olivat kiinni vain alareunastaan. Hyvät olivat, kunnes vaunuilla lähti ulos. Liikkeessä korvat olivat kuin löysät siivet. Ihme lerput, en tykännyt yhtään miltä ne näytti.
Tässä vaiheessa mainittakoon myös, että vaunuverho oli eka kerta, kun kiinnitin purjerenkaita! Aika kauan meni, että ylipäätään tarvitsi niitä johonkin käsityöhön. Kiinnitys meni hyvin - kunhan vain ensin tajusi miten ne laitetaan.
Ja korvatkin saivat viimeisen silauksen iin päälle: ompelin ne käsin piilopistoin takareunastaan kiinni. Eivätpä heilu enää! Näyttää paljon paremmalta.
Ja sitten eikun kärryttelemään.
