Vilttityynyputki.

Uutta tyynyä pukkaa. Muttei ihan siitä tavallisemmasta päästä. Ja minut tuntien - kokonaan uusiokäyttäen tehtynä!

Tällainen muodoltaan hyvin perinteinen putkityyny. Erittäin hyvä, nyt tuli ekaa kertaa ommeltua alusta asti itse tuollainen terenauha. Sen kangas on Annon Kuusipuu-tilkuista yhdistelty (ks. kokonainen kuosi yllä olevasta tyynystä) ja teren sisällä on trikookudetta. Ja mitä itse tyynykankaaseen tulee, se on vanhoista housuista ja päädyt ovat vanhasta nahkatakista. Tyynyyn ompelemani vetoketjukin on kertaalleen kierrätettynä.

Ja arvatkaas, tyyny on muuten melko jämy putki, pysyy pystyssäkin. Sen sisällä on kaksi varavilttiä tiukalla rullalla. Noita vilttejä varten tuon tyynyn teinkin. Miksi säilyttää jossain yläkaapissa hankalasti vilttejä, jos ne voisivat olla helposti käden ulottuvilla ja samalla hyötykäytössä? Niimpä.

Sadetaulu.

Viikonlopun sadepäivän tuotos: uusi taulu. Tiellä on lojunut yksi iso riikkoontuneen lasitaulun tausta, tuollainen tukeva levy..nyt siitä tuli abstraktinen taulu. Harmaata ja valkoista. Rouheasti ja suurpiirteisesti. Tahdoin lähinnä jonkin rauhoittavan, mitään sanomattoman taustan tasolle. En aio edes laittaa sitä seinälle, se saa nojata tuossa ihan itsekseen.

Menee muuten tuo toisinkinpäin! Ja vaikka vaakaan käännettynä. Tarvittaessa jopa toisinpäin käännettynä. Toinen puoli on vielä vapaa, siihen voisi maalata vaihtoehtoisesti jotain esittävämpää ja hallitsevampaa.

Toimii myös muistitauluna tai muun pienemmän työn taustalevynä. Tulipas yllättävän monipuolinen.

Kuvissa maalattu kukkaruukku, minikaktus-dinosaurus ja pleksilaatikko (sis. tutoriaali) ovat myös itsetehtyjä.

Itte tein ja kierrätin - kurkistus.

Kirja on ulkona, mutta mitä sen kansien sisällä on? Jottei tässä tyrkytetä sikaa säkissä, kurkataanhan vähän sen sisään!

Aikasemmin jo mainitsin, mutta sanotaan nyt uudelleen: kirja rakentuu kolmesta teemasta eli kierrätyskäsitöistä askarrellen, ommellen ja maalaten. Kussakin osiossa on blogista tuttuja ja blogissa täysin näkymättömiä ja nähtämättömiä juttuja. On sekä minun, että ideakilpailun voittajien ideoita. Kirjan lopussa on pieni pilkahdus parvekkeelle ja lähes kaikkien rekvisiittana käytettyjen juttujen ohjeet.

Ja kaikki ideat perustuvat vanhan kierrättämiseen uudeksi tavalla tai toisella. Jokainen teema alkaa pienellä introlla, jossa käydään läpi esim. työvälineistöä. Introissa esitellään myös aloittelijoille ns. perustekniikat (esim. vetoketjun ompelu), joita ei erikseen ohjesivuilla enää turhaan toisteta. Kautta ohjeiden, olen pyrkinyt välttämään sellaiset ohjeiden sudenkuopat, joissa käsketään tekemään jotain (esim. "Maalaa pinta."), mutta ei kuitenkaan oikeasti mainita miten (esim. paljonko maalia, millälailla suditaan, millä suditaan, kauanko annetaan kuivua jne. vinkit kuinka onnistua helpoiten).

Ja tässä pieniä pilkahduksia kirjan sisällöstä. On korua, on kenkää, on asustetta, on jotain lemmikille, on pientä sisustusta, on vaatteiden ompelusta.. vähän sitä sun tätä, toivottavasti jokaiselle jotakin. Kaikkiaan yli 50 ideaa! Näiden lisäksi useimmissa ohjeissa on myös loppuun heitettynä vinkkejäni joko vaihtoehtoisiin materiaaleihin, tekniikoihin tai muihin versioihin.

Kokonaisilmeen tahdoin pitää simppelinä niin ohjeiden kuin valokuvienkin suhteen. Tiukkoja rajauksia ja selkeitä ohjeita. Tässä mallina hameesta muokattu neuletakki, joka starttaa Kierrätä ommellen-teeman helppoudellaan ja nopeudellaan.

Ideoiden joukosta löytyy useita vaatteiden ja asusteiden ompeluprojekteja. On aloitteleville soveltuvia ja sitten vähän vaikeampiakin muokkauksia. Yksi neuletakkia monivaiheisempi työ on vaikka nämä graafiset trikoosukkikset.

Ei kyllä aluksi pitänyt, mutta niin siinä kävi, että myös minä olin kameran edessä kuvattavana (kääk!).

Kävi jopa niin hassusti, että menin vielä valikoimaan ihan kirjan takakanteenkin koipeni. Oho, miten niin pääsi käymään?

Nyt annan luvan itselleni hengähtää ja nauttia. Juhlistan valmista kirjaa ihan pienesti ja aloitan sen iloittelun nyt etsimällä Cloettan lähettämästä pikkupaketista uusia suosikkeja. Varsinaiset kirjan julkaisujuhlat ovat vielä edessäpäin. Osa juhlinnasta siirtyy myös blogiin! Myös teille lukijat on tiedossa useampi kiva juttu kuten arvontoja - kyllä, ihan monikossa asti!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Itte tein ja kierrätin - kirjastani lisää tässä postauksesta. Linkin takaa löytyy myös hinta- ja ostotietoja.

Kirjaan otetut valokuvat kuvasi R. Lillemägi.

Se on julkaistu!

Nyt sitä saa! Itte tein ja kierrätin, se on nyt virallisesti julkaistu! Hätäisimmät voivat klikata kirjan itselleen kustantajan verkkokaupasta (ks. linkki alempaa), kunnes kirja ennättää myyntiin myös muiden yleisimpien nettikirjakauppojen hyllyille (niistä päivitän sitä mukaan tietoa, kun saatavuus kasvaa).

Itte tein ja kierrätin - Inspiraatiota ja ideoita kierrätyskäsitöihin on siis yhteistyössä Books On Demandin kanssa tehty kirja, jossa on mukana myös keväällä 2014 blogissani järjestetyn kilpailun parhaimmat ideat. Kirja jakautuu kolmeen teemaan tekniikan mukaan: kierrätä askarrellen, ommellen ja maalaten. Kustakin teemasta löytyy uusia, että blogista tuttuja ohjeita. Ideat vaihtelevat pukeutumisesta käyttötavaroihin. Olen valikoinut kirjaan kantapään kautta opittuja niksejä sekä omia lempparimateriaaleja ja -tekniikoita. Lähes tulkoon jokaisessa ohjeessa on myös muita ideoita, joilla ohjeesta voi tehdä ihan oman version! Extrana päällä on kirjan lopussa olevat rekvisiittana käytettyjen juttujen ohjeita. Mukana on mm. jotain pientä lemmikeille ja tottakai kirjassa on myös juttua kustomoiduista kengistä!

Kirja on 136 sivuinen, näppärän kokoinen ja kovakantinen. Sen voi lunastaa itselleen esim. Books On Demandin verkkokaupasta hintaan 21,90e (plus toimituskulut).

Vahakankaasta korit.

Tässä on vanha, hyvin palvellut kaitanen Vallilan vahakangas. Se oli meillä keittiönpöydällä. Reunoistaan rispaantunut, lähtemättömiä tahroja saanut (yksi valkoinen on ainakin akryylimaalia - mutta en tunnusta, että olisin maalannut keittiönpöydällä!) ja niin kulahtanut, että kauttaaltaan löytyy piskuisia valkoisia pisteitä. Ihan kuin olisi pinta karissut kenties.

Oli se vahakangas arvoltaan sen verran hintava, että en tohtinut heittää sitä pois, vaikka huonossa kunnossa olikin. Silppusin ja ompelin sen sitten kaistaleiksi tehdäkseni kaksi "punottua" koria. (Klemmarit olivat hyvät apurit korien kokoamisessa!)

Täytyy todeta, että vähän köpöset korit tulivat. Huono kunto paistaa korien läpi. Myös ote tekemiseen herpaantui. Ei jaksanu, ääh eihä tällasesta huonosta mittään hyvää tuu, ajattelin. Päätin kuitenkin tehdä valmiiksi asti, vaikka ei ompeleet kulkeneet piirun tarkkaan eikä punokset menneet luotisuoraan.

Kun korit olivat valmiit, tiesinkin heti mihin ne sijoitan. Siivouskaappiin! Just oikean levyiset korit räteille ja luuduille. Oikein hyvä, lokerikkoja olenkin kaivannut siivouskaappiin järjestystä tuomaan.

Ja paino sanalla järjestystä tuomaan. Hyvät lukijat, vasemmalla näette millainen siivouskaappi oli noin tunti sitten. (Äärimmäisen noloa, mutta tahdon uskoa, että en ole ainut, jolla tilanne välillä riistäytyy käsistä. Se on sitä arkea-tai-jotain-sinnepäin-seliseli.) Koko kaapin pituudelta täynnä sellaista mitä siellä edes pitäisi olla. Kaikkea turhaa, mitä "siivotessa" on kaappiin pois raivanut. Ei sen ihan niin pitäisi mennä. Oikealla näette nykytilanteen, jollaisena kaapin pitäisi pysyä. Sellaisena, josta imurin saa pois yhdellä kädellä ilman alkuvalmisteluja. Ja sellaisena missä on siivousliinat kierrätettyjen korien tuomassa hienossa ruodussa. Löytyy heti se mitä siivotessa tarvitsee.