Kravatti tykkää, kravatti ei tykkää..

Tykkään kravateista. Tahtoisin käyttää paljon kravatteja. Kravatit eivät kuitenkaan pidä minusta. Kravatit eivät ikinä asetu kaulaan kivasti, vaan kuristavat henkeni tukkoon. En siis pidä kravatteja. Joskus silti satun pohtimaan entä-jos-ajatusleikkiä. Entä jos sittenkin?

Entä jos löytäisi hienon krakan kirpparilta ja ostaisi sen. Entäs jos kirppiskrakan muotoilisi uudestaan, tykkäisikö se sitten myös minusta? Entä jos huomasi, että krakassahan lukee Oscar de la Renta. Entäs jos epäilis kuitenkin sen aitoutta ja pistäis kravatin palasiksi - eihän kukaan kirpparilla möisi 0,20e hintaan laatukravattia, eihän? 

Entäs nyt? Kravatista tulikin kaulakoru/-asuste! Inspiraatiota otin täältä mahtavasta Etsyn Storesta.

Koru on helppo tehdä: laskostele ja mallaa kravatin toinen pää ja vedä toinen pää suorana niskan takaa eteen. Ompele tai liimaa laskokset. Kiinnitä päiden yhtymäkohtaan nappi, neppari tai tarranauhapala.

Ja tiedättekö mitä? Minä tykkään kravatista, kravattikin tykkää nyt minusta. Tasapeli!

Kravatin toinen pää jäi hiertämään - entäs se sitten? Pienen mallailun jälkeen siitä muodoistui kukka.

Helppoa: rypytin pätkän laitaa ja pyöräytin sen rullalle. Liimasin alle pinssitaustan ja palan kangasta.

Sitten kirpparilla tapahtui ihme: löysin lähes ilmaiseksi mahtavan nahkavyön.

En aio nahkakravattiakaan käyttää kravattina, koska siitä minäkään en tykkäisi. Kraka saa toimia vyönä.

Krakavyö krakasolmulla toimii myös somisteena illan hämärässä eräässä toisessakin asussa.

Eikä siinä vielä kaikki! Löysin tilkkulaaristani leveähkön krakan pään - mistä lie sen joskus leikannut. Muutin sen tarranauhapalan avulla rannekkeeksi.

Nyt on krakaa poikineen! Ja huomasittekohan jotain pientä sinistä värivoittosuutta, hups?

Cora löysi sohvalle auki jääneen kalenterini ja tuumi, että emännällä ei ole ollut hirveästi koira-aikaa. Hups. Laatuaikaa pitää varata ylös nyt ja heti!