Helpoin ja kivoin tapa on leikata neuleesta hihat pois ja tarvittaessa lyhentää helmaa. Reunat voi ommella käsin tai ompelukoneella. Itse surrautin saumurilla. Sitten eikun neule oikeinpäin ja tyyny sisälle. Jos kaulus on tarpeeksi iso ja venyvä, tyynyn voi tunkea sisälle sitä kautta. Tarvittaessa peseminenkin onnistuu paremmin eikä tyynyn saumoja tarvitse silloin purkaa päällistä poistaessa.
Idean neuletyynyyn bongasin Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia-kirjasta.Tässä vielä inspiraatiokuva. Huomatkaa myös hihoista tehdyt ruukunpäälliset pöydällä.
Ajattelin ensin, että neuletyyny on näin keväällä jo liian talvinen, mutta väärässä olin. Se on kivan pehmeä, virttyneen lämmin ja lutuinen - suosikkityynyni.Cora ihastui myös tyynyyn ja yritti omia sen itselleen tunkemalla ahterinsa tyynyn päälle..
Edellämainittu kirja inspiroi myös tekemään lasiruukulle hihajämästä neulesuojan. Leikkasin tarpeeksi pitkän palan, pujotin purkin sisään ja ompelin käsin pohjan umpeen.
Samoin myös uusi kukkani sai ruukunpäällisen. Hyvä juttu, nyt ei tarvinnut maalata rumaa ruukkua.
Lasiruukku sai kaveriksi valkoisia jämälanka pompom-palloja ja minikipon.
Minikipon päällinen oli pieni pehmeä lankasuttura, jonka sisältä pelmahti langan alkuperäinen lappu.
Vähän melkein alkoi jo harmittamaan, että virkkasin menemään langan ilman, että tajusin ensinnäkään, että lanka on aitoa angoraa ja vielä hyvin vanhaa sellaista (tädin jäämistöstä).
Yritin jopa keksiä suojukselle jotain vaihtoehtoista käyttömerkitystä, mutta rannekkeen lisäksi mitään parempaa ideaa ei syntynyt. Palasin sitten alkuperäiseen ajatukseen kiponpäällisestä.
Kippo ja ruukku suojuksineen ovat nyt lipaston päällä valkoisessa kollaasissa.
Kollaasin reunalta voi bongata Love-koristeen rautalangasta ja villalangasta. Idea: Family Chic
Siinä se asetelman koko komeus nyt on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.