Art book 1990-2014.

Olen aina piirtänyt ja maalanut paljon. Ennen enemmän, aikuisiällä vähemmän. Joskus teininä kymmenen akvarellin tekeminen iltapäivään ei ollut mikään harvinaisuus. Sitä voi jo päätellä, että vaikka suuri osa töistä on ajan mittaan jo hävitetty, on niitä silti ollut paljon säilytettävänä. Totesin viime vuonna minimalismi-projektin alkutaipaleella, että en ala enää säilyttämään kaikkia tuherruksia. Kuka niitä muka jaksaa tai edes tahtoo plärätä sekalaisista kansioista, vihoista ja pinoista? Ei kukaan, en edes minä. Parikytä vanhat paperit jo haisikin pahalle, eihän nekään loputtomiin kestä.

Ja kun tässä on viime vuonna tehty oikeaa käsityökirjaa, niin miksei siinä sivussa myös ihan omaa kirjaa? Toisin sanoen, pistin vuoden mittaan kaikki säilössä olevat löytämäni työt aikajärjestykseen, valokuvasin ja niputin ne kuva-albumiksi. Alkuperäisistä säilytin vain murto-osan, ne parhaimmat. Ne pakkasin hyvin ja vein varastoon muistojen lootaan.

Kurkataan vähän tämän art book-albumini sisältöön (vaikka vähän nolottaakin). Ensimmäisellä sivulla on ne kaikista vanhimmat säilyneet työt. Tuherrusta konsanaan, mutta mitä muuta voi alle kolmen vuoden ikäiseltä odottaa? Punainen työ oli merkitty sanalla "Poppo" - mitä lie sitten olen sillä pienessä mielessäni tarkoittanut.

Kun tussit ja puukynät pysyivät paremmin kädessä, tuli prinsessojen aika (6-7v). Disneyn vaikutusta selkeästi nähtävissä.

Sitten tuli lintujen buumi (11-12v). Etenkin papukaijat kiehtoivat. Katselin niitä eläinkirjoista ja yritin kopioida paperille. Nimesin työt aina lintulajikkeella, varmaan leikin luonnontieteilijää tai jotain..

Kun linnut kävivät tylsäksi, siirryin hevosiin ja hevosten jälkeen melkein mihin vain eläimeen..

..kunnes keskityin tutkimaan ihmisiä. (Näistä sivuista vanhimmat ovat vuodelta 2006 ja uusimmat viime vuodelta.) Piirsin kuvasta ja mielikuvituksesta. Pääosin naisia, mutta myös miehiä ja lapsia (kuka bongaa Shirley Templen?). Kasvokuvia, kokovartalokuvia, liikettä, alastomuutta. Puukynällä, akvarellilla, hiilellä, akryylillä. Tuli kokeiltua vähän sitä sun tätä.

Joistakin olen erityisen ylpeä. Esimerkiksi tuon vanhemman naisen kuvasta tekemäni A3-kokoinen piirros..en tiedä pystyisinko millään samaan nyt! Vähän harmittaa, kun on jäänyt tuollaisten "tutkielmien" teko kokonaan pois. Piirtäminenkin on taitolaji, jota on ylläpidettävä. Käden ja silmän yhteistyöstä unohtaa paljon, jos ei harjoita piirtämistä aktiivisesti..

Nykysinhän sitä tulee maalattua lähinnä kenkiä. Tein myös kuva-albumin loppuun osion pelkistä kustomoiduista kengistä.

Tämä oli pitkä ja työläs projekti, mutta olen iloinen siitä, että säilytettävä paperi- ja taulumäärä on nyt paljon pienempi. Ei kasoja, ei pölyn kerääjiä, ei loputtomia luonnoksia. Vain yksi kirja hyllyssä. Rohkea veto heittää iso osa "taiteellista menneisyyttään" pois, mutta olen päätökseeni luottavainen. Tuskin tulen katumaan sitä. Onhan minulla digikuvat ja tämä kuva-albumi. Albumia on varmasti myös kivempi aika ajoin selata. Suhteessa epämääräisiin alkuperäsiiin töihin, onhan albumia helpompi käsitellä, se ei haise vanhoille maaleille, sivut eivät ole hauraat, siitä ei varise mitään eikä sormet tahriinnu.. Joten kaikin puolin hyvä juttu! Käytännöllinen ja minimalistinen ratkaisu.

Töitä hävittäessäni hyödynsin myös muuten vanhoja pois heitettäviä töitä. Esimerkiksi otin kirjan alkupuolella esillä olevan ison(!) kasvokuvan ja leikkasin sen pienemmäksi kuvaksi, jonka yhdistin vanhan paspa-taulun päälle. Kahdesta vanhasta työstä tuli yksi uusi taulu. Pinkit huulet esiintyvät kirjan lopussa uudelleen ja ovat edelleen makkarissa seinällä.

Tilasin kirjan photoboxista. Albumin sai helposti taitettua ja muokattua ilman koneelle ladattavaa ohjelmaa (vaati vain ilmaisten tunnusten luonnin). Albumeille oli eri malleja ja kokoja. Itse päädyin 22x22cm kokoiseen kuvakirjaan, johon valitsin paksummat sivut (tuntuvat todella laadukkailta!) ja kovat kannet. Sivumalleja ja koristuksia (joita en käyttänyt lainkaan) oli käytettävissä suuri määrä. Myös kannen sai halutessaan luoda itse. Ja minähän halusin. Piirsin siihen koneella ihan oman kuvituksen. Sain kirjan koti-ovelle noin viiden arkipäivän jälkeen. Kaikki sujui helposti ja sulavasti. Olen todella tyytyväinen kirjaan, siitä sai ohjelmalla luotua mieleisensä ja painojäljessä ei ole moitittavaa.

Huom! Kirjaa tai tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä photoboxin kanssa. Suositteluni perustuu vain omiin mielipiteisiini.