Punnarit.

Olen ottanut pienen vauvanaskeleen kohti moderninpaa elämää. Se askel on niinkin suuri kuin elekroninen keittiövaaka.

Pitkään ajattelin, että haluan vaihtaa manuaalisen elektroniseen, mutta useimmat edulliset ovat vain olleet tosi rumia. Tai tylsiä. Tämä ei ole kumpaakaan! Se on hauska, pirteä ja söpö! Ja edullinenkin, Lidl tarjosi pyöristettynä vain kahdeksen euron hintaan. (Ja siellä oli monta muutakin erilaista mallia/väriä.)

Ja tämän ostoksen viitoittamana kerron mitkä kaksi asiaa olen alkanut tekemään, jos luoksemme muuttaa uusi elektroninen kaveri. Nämä voivat olla ihan selvää monelle, mutta itselle ei joskus ollut ja kun vinkit oivalsin, helpotin "suuresti" arkeani.

Vinkki 1: Paperin vähentäminen. Onko todella tarpeen säilyttää koko manuaalia? Kaikilla kielillä? Usein jopa monena kappaleena? Leikkaa vain FIN-sivut talteen. Tässäkin tapauksessa säilön mieluummin neljä arkkia ohjeita kuin kokonaisen vihkosen. (Toisaalta vaa'an ohjeet olivat niin selvät, ettei noitakaan neljää tarvitsisi, mutta säilytän silti nyt ainakin alkuun.)

Vinkki 2: Takuu. Etenkin pienten vempainten kohdalla sitä unohtaa ja väittää itselleen että ei-tällä-mitään-takuuta-ole. Tai on niin laiska, ettei jaksa katsoa takuukuitteja. Siltä välttyy, kun vempaimeen laittaa taakse teipillä pikkuruisen lapun. Siitä näkee montako vuotta takuuta on ja milloin se ostettiin. Vaihtoehtoisesti voi suoraan kirjoittaa ajankohdan mihin asti takuu on voimassa. Nyt jos vaaka losahtaa vuoden päästä syyskuussa, osaan heti katsoa, että kyllä vain, vaikka hinta oli pieni, takuuta vielä on ja voin käydä reklamoimassa.

Nyt pitäisi etsiä tälle edeltäjälle uusi koti. Tykkäsin tuosta retroisuudesta tosi paljon, mutta se vie pöytä tilaa ja näyttää vain kahteen kiloon. Luopuminen kirpaisee, mutta pöytätilan vähyys kirpaisee enemmän.