DIY: Turbaani (Helppo ja haastava).

Pää suojaan auringolta! Ja jos ei lippikset istu päähän kuten minulla niin yksi pyöräilynkin kestävä  (vrt. lierihatut lähtee ilmavirran mukaan) keino on käyttää jonkinlaisia turbaanipipoja. Ompelin kaksi sellaista, yhden toooooooodella helpon ja toisen vähän haastavamman. Ensiksi mainitusta tein myös tutoriaalin:

Tee itse: Helppo turbaani 

Tämä todella on helppo. Siinä on vain yksi sauma - jos sitä nyt edes saumaksi voi sanoa. Tämän voi myös ommella kokonaan KÄSIN, et siis tarvitse välttämättä turbaanin ompeluun ompelukonetta!

Tarvikkeet: Pala joustavaa ja ohutta trikoota, mittanauha, sakset ja ompelulankaa sekä -neula.

Tee näin: Aseta kangas kaksinkerroin, taite alareunaan kuvan mukaisesti. Mittaa päänympäryksesi otsasta niskaan ja takaisin otsaan siitä kohdin mitä haluat turbaanin olevan. Merkkaa pituus taitetta pitkin ja taita kaksinkerroin nuolen suuntaisesti. Mittaa turbaanin ns. syvyys otsalta niskaan. Tämän mitan mukaan leikkaa säde, jolla leikaat turbaanin kappaleen.

Mittoihin ei tarvitse lisätä saumanvaroja. Huomioi kankaan joustavuus, jos kangas joustaa vain vähän, käytä koko mitat, jos taas tosi paljon, leikkaa mitat kuin kangas olis päässä joustettuna.

Avaa jälkimmäinen taitos. Ompele kaarevaa reunaa myöten koko reuna yhteen ja kiristä lopuksi (tämän voi harsia myös koneella). Vedä kaari niin suppuun kuin mahdollista ja päättele lanka. Taita kaareva reuna yhteen ja harsi kiinni. Nyt kokeile turbaania, jos se on liian löysä, voit vielä vetää langat pois ja leikata kaarevasta reunasta ylimäärästä pois. Jos turbaani on hyvä, fiksaa "sauma" kasaan eli ompele kummaltakin puolelta mahdollisimman pienin pistoin kankaan reunat yhteen ja piiloon. Saumasta on tarkoitus saada tasainen - ethän halua, että se painaa otsaasi hassuja ryppyjälkiä.

Ja sitten se onkin valmis! Tämä on enemmän pipomaisempi turbaani, joka on helppo pistää päähän ilman peiliä.

Malliin voisi muuten tehdä vaikka ja mitä lisuketta. Jos olisin kymmenen, tahtoisin turbaaniin ehdottomasti rusetin.

Tee itse: Haastava turbaani 

Oikeasti ei tämäkään kovin haasteellinen ole, vaatii vain hetken enemmän aikaa ja sen ompelukoneen. Ohje on Suuri Käsityölehdestä nro 2/19 // Lisäys: HUOM! Ko. lehden numeron kannessa lukee 2/18, vaikka oikeasti kyseessä on nro 2/19.

Turbaaniin käytetään vuorta ja se tehdään kuudesta kappaleesta (neljä "pipokappaletta" ja kaksi nauhakappaletta). Takaa niskasta kulkee otsalle leveä nauha, joka kiedotaan ns. solmuksi eteen ja kiinnitetään pistoin paikalleen. Itse en tosin kiinnittänyt nauhaa, vaan tykkäsin siitä, että sen voi kietoa paikoilleen erin tavoin.

Pitää vielä mainita erikseen, että kun kopioin ohjeen lehdestä, en huomannut että ohjeeseen kuului ohjepiirroksia eri sivulta. Kotona minulla oli kangas, inspiraatio ja aikaa - ja sitten piirrokset puuttuivat! Voi pee.. Kunnes kysyin Facebookin kässäryhmästä apua - ei mennyt kymmentä minuuttia, kun sain kuvana puuttuvat piirrokset toiselta ryhmän jäseneltä! Ihanaa, somen nopea voima! Ja niin aloin heti ompelemaan turbaania.

Ja nyt ei pää pala näillä kesän ekoilla helteillä! On turbaania mistä valita.

Kankaasta kulho ja kaikettomat keksit.

Eilen oli äitienpäivä ja vaikka kerrankin olisi ollut blogisisältö just päivälleen valmiina postattavaksi, enpäs vain jaksanut. Harjoittelin "slow-bloggaamista" ja bloggaamisen ilon ylläpitoa (lue ajatuksia tästä postauksesta lisää) - jos ei jaksa niin sitten ei vain jaksa. Ja en vaan jaksanut. Ja se on ihan ookoo.

Mutta nyt päivä jälkikäteen - tässä on pieni äitienpäivälahjani.

Herkkä vesivärikukka-kortti ja koristekulho, jonka sisään laitoin itse leivottuja keksejä. Ne olivat ns. kaikettomia keksejä eli gluteenittomia, vegaanisia ja sokerittomia! Resepti on omani, se on hiotunut kokeilujen jälkeen. Mitat ovat usein sinnepäin ja makuja voi tehdä monenlaisia! Nyt kokeilin uusina makuina rusinan ja kookoksen sekä suklaan ja vadelman yhdistelmiä. Makeus ja raakakakkumainen rakenne tuli banaanista. Banaanin ja ns. maku-aineksien lisäksi laitoin gluteenittomia kaurajauhoja (voi käyttää myös muita jauhoja). Pakkasin keksit pienemmäksi leikattuihin kinkkupusseihin, se nyt oli ainakin elintarvikkeelle käypä säilytyspussukka!

KAIKETTOMAT KEKSIT (vegaaninen, gluteeniton, sokeriton)
1-2 banaania
noin 3 dl gluteenittomia kaurajauhoja
(ripaus suolaa)
Rusina-kookoskekseihin: 0,5-1 dl rusinoita ja  kookoshiutaleita muutama ruokalusikallinen oman maun mukaan
Suklaa-vadelmakekseihin: vadelmarouhetta ja raakakaakaota muutama ruokalusikallinen oman maun mukaan

Tee näin: Kuumenna uuni 180 asteeseen. Survo banaanit ja yhdistä jauhojen kanssa. Lisää jauhoja vähitellen, et halua taikinasta liian kuivaa. Lisää makuaineet ja sekoita taikina. Ota käsin taikinasta pieniä palloja ja aseta ne leivinpaperille. Litistä lusikalla pallot litteiksi. Keksit eivät nouse tai leviä, joten litistä keksit siihen kokoon mitä tahdot niiden olevan. Paista 15-20 min kunnes ovat hiukan kuivia, mutta eivät läpeensä kuivia. Anna jäähtyä pellillä tai ritilällä.

Ja mitä tulee itse pikkukulhoon, se on kankaasta! Yeah, luit oikein. 100 % kankaasta. Ja koviteaineesta.

Pistin lasikulhon päälle kelmua ja leikkasin neljästä kankaasta suikaleita. Upotin ne kankaan koviteaineeseen (läpinäkyvä Texifix, samaan oletettavasti kävisi myös Paverpol tai Powertex) ja asetin limittäin kulhon päälle. Annoin jonkun aikaa kuivaa, leikkasin reunat tasaisemmaksi ja lisäsin pohjaan kummallekin puolelle pyöreän kangaspalan. Lopuksi annoin vain kuivaa ja kovettua seuraavaan päivään. Pohjat tulivat ihan koviksi (kuin kovaa, ohutta muovia), reunat jäivät osin joustaviksi mikä oli mielestäni hyvä niin kulhon reunat antavat vähän periksi. Kestäisivät kenties paremmin?

Kulhosta tuli aika kiva, vähän taiteellisella otteella rosoinen ja materiaalia ei päällepäin heti arvaisi. Vai arvaisiko? Itse ainakin kuvasta arvelisin olevan enemmänkin paperia! (Hedelmät kuvassa vain hetken rekvisiittaa, joten ei huolta - kulhoa ei tehty elintarvikesäilytykseen.)

Tämä oli eka kankaan kovettamiskokeiluni! Oli ihan kivaa ja yllättävä nopeaa puuhaa. Jännittävä aine, väittää myös kovettamistyön kestävän vettä ja ulkosäätiloja. Seuraavaksi pitää kokeilla jotain haastavampaa työtä. Tosin.. väittikö joku ettei kankaan kovettimet eroa ihan hirveästi loppu peleissä laimennetuista (puu)liimoista ja -lakoista..? Ainakin litrahinnat olisivat niissä enemmän kohdillaan.

Viisuista bingo.

Olenkohan koskaan kertonut, että olen kova euroviisufani? Euroviisut ovat vetäneet puoleensa jo lapsena ja en muista kovinkaan montaa vuotta, että viisut olisivat jostain syystä jääneet katsomatta.

Ja koska olen myös kova tyttö tykkäämään hupibingoista ja esimerkiksi viime vuonna oli niin bingoa jouluun (ks. joulubingo) että itsenäisyyspäin juhlintaan (ks. Linnan juhlat -bingo) niin mikseipä nyt myös viisuihin! Onhan tämä viisuviikko vuoden yksi parhaimmista viikoista! Kyllä se viisukatsomo oman bingonsa ansaitsee!

Ja niin sitä sitten bingo tehtiin. En tiedä avautuuko kaikki kohdat.. mutta ehkäpä. Ja tuota vasemman alakulman portugalia-kohtaa lukuun ottamatta tämä pohja kävisi hyvin useampana vuonna, koska pohjan asiat eivät ole sidoksissa ainakaan tietoisesti tämän vuoden esityksiin. On vain muutamia kliseitä, joitakin tapahtuu-kuitenkin-tilanteita ja pari absurdinpaa yksityiskohtaa. Mitä tapahtuu ja mitä ei? Joukossa on myös "Suomi sijoittuu ____ sijalle". Siihen voi lotota omaa veikkausta mihin se kotimaa pisteillään yltää.

Bingon alla on myös "viisuraati". Siihen voi merkata omat suosikkinsa pisteiden kanssa.

Et tarvitse muuta kuin printterin. Klikkaa alla olevaa linkkiä, tallenna bingopohja ja tulosta joko A4 tai A5-koossa kaksi pohjaa yhdelle arkille. Toisaalta, jos ei ole tulostinta niin äkkiäkös sitä ruudukon paperille piirtää ja kirjoittaa itse bingot! Ei se aina tulostinta vaadi.

Lataa viisubingo tästä (PDF).

Hyvää viisuviikkoa! Yhdet semifinaalit ovat takana ja toiset tänään edessä.

Ja lauantaina viisut huipentuvat finaaliin! Kuka muu aikoo katsoa?

Ilmiönä slow-kässäily.

Slow craft movement. Sitä olen tässä miettinyt ja heijastanut omaan peiliin. Olen kuullut siitä ennenkin, mutta nyt vasta heräsin pohtimaan mitä se tarkoittaa. Slow craft movement on siis ilmiö, jossa pääasia ei ole lopputuloksessa, vaan itse tekemisessä. Se on noussut "Nopeasti ja helposti" -ohjeita ja kiireellistä käsityön tekemistä vastaan - eli apua, juurikin sitäkin mitä itse olen aika paljon edustanut! (Kuinkahan monta kertaa olenkaan postauksissani sanonut ideaa nopeaksi ja helpoksi?)

Ei siinä, ei ole mitään pahaa tykätä pienestä ja helposta. Voi hyvin valita yhden illan käsityön, paksun langan ja nopean ohjeen tai ommella ihan vaan tuosta vaan parilla saumalla mekon kasaan. Ei tarvitse monivaiheisia tekniikoita, kaavojen piirtelyitä ja pitkiä prosesseja saadakseen jotain hyvää aikaan. Se on vallan hyvä, etenkin kun on työt ja muut elämän velvollisuudet ja menot häiritsevät harrastuksia.

Mutta heräsi kuitenkin kysymys: entä jos sittenkin jarruttaisinkin? Entä, jos kokeilisin välillä sitä pitkää kaavaa? Hitaasti hyvää tulee, sanotaan? Asia on vähän niin kuin leivonta: joskus kolmen aineksen nopea teeleipä on ihan parasta, joskus taas on ihana leipa leipää ihan kahden kohotuksen kautta.

Olen potenut pitkään blogista pientä jurnausta. Olen vellonut bloggaamisen vaikeudessa (lue tästä lisää) ja pohtinut miksi bloggaan: bloggaanko bloggaamisen ilosta vai jostain muusta syystä? Mietin näitä edelleen, kun havahdun "jaa, pitäisi tänään kyllä blogata" -ajatukseen. Ja jos ei ole mitään valmista, päätän äkkiä tehdä jotain. Se on tyhmää, koska silloin teen käsityötä blogin vuoksi, en tekemisen ilosta.

Ja entä, jos jarruttaisinkin kohtaan "pitäisi"-kohdassa? Kuka sanoo, että just tänään pitäisi blogata? Entä jos en teekään ja bloggaisin jälleen "itselleni", en kävijämäärien tai bloggaustahdin vuoksi?

Luin, että slow-kässäilyä tehdään kiireettömästi muun elämän ohessa. Se, että käsityö on kesken, on ilo. Työvaiheille annetaan aikaa ja samalla niistä opitaan. Sitä oppii tekniikasta, tarkkuudesta ja huolellisuudesta. Ei etsitä virheelle uutta ratkaisua, vaan perutetaan ja aloitetaan alusta. Slow-kässäily on samalla myös tapa tehdä käsitöitä materiaaleja ja tekniikkaa kunnioittaen. Ja valmista tulee vasta sitten, kun sen aika on. Slow-kässäily voi olla myös meditatiivista ja rentouttavaa, kun kiire ei paina päälle. Sitähän käsitöiden juuri pitäisikin olla, rauhallista vastapainoa kiireelle.

Kaikki nämä ajatukset nivoutuvat kässäilyn tahtiin. Olen viime viikkoina oikein paneutunut hidastamiseen ja nyt minullakin on työn alla pari suurempitöistä käsityöprojektia. Ei väliä milloin tulee valmista. Se voi olla ensi kuussa tai ensi vuonna. En anna sen vaikuttaa. Haluan nauttia jälleen itse tekemisestä, en valmiista blogipostauksesta. Haluan oppia käsitöissä kärsivällisyyttä ja haluan jälleen nauttia tekemisen ilosta. Joten nyt: hidastan, annan aikaa itselleni ja käsitöille. Ehkä välillä jotain nopeampaakin, mutta ainakin niiden parin isomman projektin kohdalla aion nauttia matkasta.

(Yllä kuvassa myös rikkoontuneesta kehyksestä tehdyt minilistat, ks. postaus ja päällystetyt pienet paspakehykset, ks. tutoriaali.)

Tämä oli ajatuksen virtaa käsityötahdista. Kuulen mielelläni mitä sinä ajattelet? Teetkö hitaasti vai kaasutatko välillä? Pientä ja helppoa vai kaikki pitkän kaavan mukaan?

DIY: 10 ideaa koiralle.

Vuosien saatossa on tullut tehtyä yhtä jos toista koiralle. Leluja, vaatteita (ei hupiin vaan siihen oikeaan tarkoitukseena) ja muuta sellaista. Ajattelin tehdä pienen koosteen ajatuksella: mitä voi tehdä itse koiralle?

Tässä kymmenen ideaa - ja extrana pari uutta kaupan päälle!

Idea 1: Tee itse lelut
Se ei ole oikea koira, joka ei leiki! Kaikki koirat tykkäävät leikkiä ihmisen kanssa - näin ainakin meillä. Cora on jo vanha, mutta silti se innostuu leikkimään päivittäin. Puhtia riittää, kun on kivat lelut! Olenkin tehnyt paljon erilaisia leluja koiralle. On hahmoja jopa pizzasta ja emojikakasta lähtien.

Lelun voi tehdä melkeinpä mistä vain. Olen kokeillut farkkua, fleeceä, puuvillaa ja trikoota. Jos koira ei ole tuhoavaa sorttia, kestää melkein mikä vain materiaali. Sisälle voi laittaa vanua tai kevyttä kangassilppua - jälkimmäinen on siitä turvallisempi, että jos sauma repeää, silpun näkee paremmin kun vanua paremmin.

Ks. postaukset: Vinkkejä: näin teet koiralle leluja / Pizza / Emojit

Idea 2: Tee itse vaatteet
Pentuajan jälkeen yhtään vaatetta en ole valmiina ostanut, kaikki olen itse ommellut. Paras kaava on hupparimalli, josta on myös tutoriaali (paitsi, että kaavalinkki alkuperäiseen lähteeseen en ole enää voimassa, mutta kuvavaiheista voi tehdä omat kaavat aika näppärästi). Samalla kaavalla olen tehnyt niin trikoo-, villa- ja sadehuppareita eri lämpötiloihin. Tuo mustavalkoinen huppari on edelleen (talvi-)käytössä!

Idea 3: Tee itse viilennysloimet
Talvella tarvitsee lämpöä, kesällä taas viilennystä. Meillä yksi viilentävä ratkaisu on viilennysloimi. Sanon sitä viitaksi. Helpoimmillaan sen voi tehdä vaikka vanhasta pyyhkeestä. Eteen tekee jonkinlaisen kiinnitysratkaisun ja sitten viitta eikun pyyhe kastellaan ja asetetaan koiran päälle. Cora ainakin nauttii viilennyksestä helteellä ja viitta tulee taas kesän tullen varmasti käyttöön.

Ks. postaukset: Hupparitutoriaali koiralle / Viilennysloimi pyyhkeestä

Idea 4: Tee itse koiralle portaat
Kun Cora sai ikää lisää ja päälle vielä tassuun murtuman, tein makkariin sänkyyn koiralle omat portaat. Portaat ovat ihan vain pahvilaatikoista. Päällä pehmustetta ja kangaspäällyste. Portaat ovat edelleen käytössä ja mummo on oppinut niitä käyttämäänkin, vaikka aika usein edelleen hyppää kaaressa portaiden ohi. Sitä toista tassumurtumaa odotellessa..

Idea 5+6: Tee itse koiralle lämpötossut + suojatossut
Kylmät maat menivät jo (onneksi), joten pakkastossuja ei enää tarvitse. Mutta ensi talvea ajatellen voi jo jemmata fleece- ja tarranauhapalat talteen ja tehdä niistä syksyllä tossut oman koiran tassun koon mukaan (ks. alta linkki). Ja jos tassu saa asfaltilta tai luonnosta nirhamaa ja tulehduksen tassuun niin samalla idealla hoituu myös kurasuojatossu. Sen voi vuorata millä vain taipuvalla ja sateenkestävällä kankaalla. Kestää sopivasti sen ajan, kun tossua tarvitsee pitää suojana.

Ks. postaukset: Koiralle portaat / Koiralle lämpötossut / Koiralle suojatossut

Idea 7: Tee itse pedit
Sitä on yhtä montaa petiä kuin koiraakin. Meillä edelleen lähes päivittäisessä käytössä on pitaleipä. Se on ikään kuin kankainen pyöreä pussi, jonka sisälle Cora tunkee nukkumaan. Luolakoirat tykkäävät nukkua pienissä ja pimeissä onkaloissa, joten tämä pitaleipä on kyllä hyvä. Ks. alta linkki tutoriaaliin.

Idea 8: Tee itse koirankupit
No ei ihan kuppeja itsessään tehdä niin helposti itse, mutta niitä voi koristella! Käytä uunissa kovetettavaa posliinimaaliatussia tai vielä helpommin ihan vaan sisustuskontaktimuovipaloja. Kun kupit pesee käsin, teippaukset pysyvät repsottamatta vuosia paikoillaan.

Idea 9: Tee itse talutushihnat
Sanon pikkuhihnoja cityhihnoiksi. Kapeat ja lyhyet hihnat, mitä sitä pidempää katukuvaan tarvitsemaan. Mistä vain joustamattomasta kankaasta voi tehdä hihnan, kunhan lisää kestävät lukot koiran painon mukaan.

Idea 10: Tee itse herkut
Netti on pullollaan reseptejä, joilla voi tehdä itse herkkuja koiralle. On keksiä ja montaa herkkua, jopa "viilentäviä jäädykkeitä".

Ks. postaukset: Pitaleipäpeti / Teipatut koirankupit / Talutushihnat / "Viilentävät jäädykkeet"

Extra: Älylelu!
Tein isosta pahviputkesta herkkupiiloon (vähän saman tein aikoinaan myös pilleripurkista, ks. postaus). Puhkoin aukkoja sinne tänne ja sitten vain herkkuja sisään (putki avautuu toisesta päästä). Aika villisti se lähti pyörimään tassujen alla!

Toisaalta saattoi olla tämä putki liian iso pienelle koiralle. "Paska lelu" -mökötys ainakin viittaisi siihen. Mutta ideana toimi, toteutus ei niinkään. Ehkä pitäisi puhkoa triplasti enemmän aukkoja..

Sen sijaan bongasitko edellisestä kuvasta koiranpannan? Se on myös itse tehty!

Pannan ohjeen tein Kauneimmat Askartelut 2/18-lehteen (ks. lisää tästä postauksesta). Samalle aukeamalle tein myös kissanleluja (jotka toki toimisi myös pienellä koiralla). Kissan "hedelmäpeliin" on lehdessä myös kaavat.

Kuvausmallina toimi kaverini kissa. Ihan hassu katti!

Mitäs muita ideoita sitä voisi tehdä koiralle (tai muille lemmikeille)?